Hallatar, jonka miellyttävää blogia luen säännöllisesti, kertoo tänään mielenkiintoisen asian, joka oli ainakin minulle uutta:
"Ne, joilla on koulussa uskontoa, joutuvat menemään jo
aikaisin opintielle tänään. Nää [et-oppilaat] saavatkin lekotella. =)
Muut luokkakaverinsa menevät Marskin patsaalle
laulamaan virsiä, ilman pipoja, ja saavat flunssan.
Näin tapahtuu joka vuosi."
Hyvin kiinnostava tilanne. On otettu kouluissa et-opetuksessa tuollainen enemmistön kulttuurin välttämisen linja. Mutta eikö se tee maailmaa aika kapeaksi, kun suurin osa maailman väestöstä tunnustaa jotain uskontoa? Ja lukevathan suomalaiset kristittyjen perheiden lapset äidinkielen ja vieraiden kielten tunneilla sekä kotonaan ateistististen tai muita uskontoja tunnustavien kirjailijoiden tekstejä ja kuuntelevat diskoissa, radiosta ja TV:stä heidän musiikkiaan jne. Perheissä luetaan satuja ja antiikin tarinoita, joissa on edustettuina hyvin monenlaisia maailmankatsomuksia, ja sitä pidetään hyvänä asiana. Ahdasmielisiä perheitä paheksutaan.
Entä taidegalleriat ja museot? Nehän ovat täynnä eri uskontojen inspiroimaa taidetta yhtä hyvin kuin uskonnottomien tekemää taidetta. Suuri osa maailman kulttuuria jää näkemättä ja kokematta, jos lukee, kuuntelee ja katselee vain oman ideologiansa tuotteita ja osallistuu vain oman ryhmänsä tilaisuuksiin.
Pitäisimme hyvin ahdasmielisinä ihmisiä, jotka kieltäisivät kaiken juhlimisen muiden kuin oman uskontonsa kannattajien kanssa tai kieltäisivät kaiken kirjallisuuden ja muun kulttuurin, joka kertoo muusta kuin heidän uskontonsa ajatuksista.
Vaikka olen itse kristitty, olen ollut hindutemppelissä ja monissa moskeijoissa. Minusta se on ollut mielenkiintoista ja avartanut maailmaani. Minulla on ikoneita, vaikka en ole ortodoksi ja kerään eri uskontojen esineistöä. Vaikka en ole vasemmistolainen, pidän kovasti myös Castron kaverin García Márquezin romaaneista ja luen blogeja, joiden kirjoittajat ovat ihan eri mieltä kuin minä politiikasta tai uskonnoista.
Mitä mieltä te olette?
Anna Amnell
VastaaPoistaMiksei aiheesta kuin aiheesta voisi puhua?
Minulle tämä on ihan helppoa:
Mie en kuulu enää evlutsrk:aan
ja lapseni irrotettiin seurakunnan toimesta, automaattisesti saman tien
kirkosta siinä siunaamassa.
En katsonut itselleni oikeaksi paikaksi olla kiinni jossain sellaisessa...
Minun täytyy saada rauhassa päättää, mitä haluan olla, mihin samaistua, mitä uskoa.
Ei se ole oikein, että automaattisesti lapset kuuluvat johonkin samaan ryhmään, kuin vanhempansa.
Kunkin täytyy päättää omista asioistaan ja uskomuksistaan tai uskomattomuuksistaan aivan itse. =)
Lapsethan saavat kukin päättää
jo 12-vuotiaina, mihin uskontoon he haluavat osallistua.
-Lapsi on myös oikeustoimikelpoinen jo 12-vuotiaana.
Mie katson, että miun lapsillani on ollut todella upea etuoikeus
kouluissaan koska ovat Elämänkatsomustietotunneillaan
saaneet oppia kaikista maailman uskonnoista ja erilaisista kulttuureista ja tavoista. =)
He ovat saaneet tutustua katolisiin, ortodokseihin, islaminuskoon jopa ystäviensä/ystäviemme myötä. =)
En katso ainakaan omaa perhettäni mitenkään suvaitsemattomaksi
enkä rasistiseksi.
-Päin vastoin. =)
Minun mielestäni ET-opetus on hieno asia. =) Se olisi hyvä aine kaikille peruskoululaisille.
Harmi, että vain ei-evankelisluterilaisille annetaan mahdollisuus Elämänkatsomustieto-opetukseen.
Se ei mitenkään kiellä ketään osallistumasta mihinkään. =)
Päinvastoin. Se antaa vapauden valita.
Mitä laajempi tieto, sen paremmin ymmärtää muita kansoja.
Silloin ymmärtää paremmin jopa suvaitsemattomuutta. =)
Ajattelen samoin kuin Sinäkin. tutustumisesta muiden ajatuksiin.:) Siksi ihmettelenkin sitä, miksi et-opettajat eivät eivät vie koululaisia itsenäisyysjuhliin?
VastaaPoistaEräs nainen, joka oli asunut Libanonissa ennen näitä levottomia aikoja, kertoi, että koululaisilla oli tapana osallistua toistensa uskonnollisiin juhliin sekä koulussa että koulun ulkopuolellakin. Se oli ollut tästä naisesta erittäin kiinnostavaa.
Olisi myös täysin epädemokraattista ja epäloogista, jos pieni vähemmistö vaatisi, että kansan enemmistö ei saisi päättää, miten itsenäisyysjuhlia vietetään. Kristinusko auttoi suomalaisia kestämään vaikeat ajat ja auttaa edelleen.
Mitä ajattelisimme siitä, jos vaikkapa pieni kristittyjen ryhmä vaatisi Intiassa, että muut intialaiset eivät saisi harjoittaa maan enemmistön uskontoa hindulaisuutta ja tuoda sitä esille tärkeissä juhlissaan?
Faktaa:
VastaaPoistaMuita uskontoja ja katsomuksia käsitellään luterilaisessa uskonnon opetuksessa.
Mutta käsitelläänkö uskontoa elämänkatsomustiedon opetuksessa? Nähtävästi ei. Jopa sanaa 'uskonto' kaihdetaan tietoisesti:
"Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelman valtakunnallisia perusteita silmäillessä ei voi välttyä vaikutelmalta, että sanaa uskonto on tietoisesti kaihdettu. Konkreettisten uskontojen nimiä ei mainita ollenkaan – toisin kuin luterilaisessa tai ortodoksisessa uskonnonopetuksessa, joissa jo alakoulun keskeisissä oppisisällöissä mainitaan nimeltä islam. "
Tästä aiheesta enemmän Hesarissa 19.8.2007 "Uskontojen opetusta kouluissa lisättävä" Hae Googlella koko artikkeli ja keskustelu netistä.
Olen perheestä, joka antoi lasten itse päättää, mihin uskontokuntaan he kuuluvat aikuistuttuaan.
VastaaPoistaNäin aikuisena en voisi olla kiitollisempi tästä lahjasta.
Lapsuus ja koko vanhempieni elinikä oli hyvin suvaitsevaista eri uskontokuntia, erilaisia ihmisiä ja katsantokantoja kohtaan. Ateistin sittemmin kohdattuani ajattelinkin, että hänen näkemyksensä on itse asiassa yksi uskonto. - Olen samaa mieltä edelleen. :-)
Asioista ei kai voi puhua avoimesti silloin, jos toisten erilaista ajattelua ei kestä? Toisen näkemys ja usko on uhka, ehkä siksi, ettei siitä tiedä tarpeeksi tai siitä syystä, ettei ymmärrä, että me kaikki ihmiset olemme "vain" ihmisiä.
Joka tapauksessahan me kuitenkin, aina, ajattelemme mistä tahansa asiasta hiukan eri tavalla ja uskomme siihen. Miksi siis uskonnot: se, miten on hyvä elää ja sielu pelastuu, on niin vaikeasta sulatettava seikka?
Virallisestikin monikulttuurisessa Kanadassa perheet,joissa vanhemmat olivat eri uskontoa, viettivät usein kummankin juhlia. Lapset olivat yleensä sen vanhemman uskontoa, joka oli aktiivisempi uskonnossaan.
VastaaPoistaEnsimmäisellä paikkakunnalla, jossa asuimme, oli nuorempien lastemme koulussa kristillinen joulujuhla, koska suurin osa perheistä oli kristittyjä ja muistakin jouluenkelit ja joululaulut olivat ihan kiinnostavia. Oli erittäin harvinaista, että lasten ei annettu osallistua joulujuhlaan.
Uskontoja kunnioitettiin. Kunkin pääuskonnon juhlapyhinä oli sanomalehdissä haastatteluja juhlan viettämisestä, ruokareseptejä jne.
Meilläkin Hesari ja monet muutkin lehdet esittelevät usein muiden uskontojen tapoja, mikä on erinomainen asia.
Mutta noudattavatko jotkut toimittajat edelleen Neuvostoliitosta aikoinaan lähetettyjä ohjeita? Pidetään eniten esillä vain niitä uskontoja, joiden edustajia on maassa hyvin vähän.(Tieto muutama vuosi sitten olleesta väitöskirjan selostuksesta.)
Suurin piirtein jokaisena kirkollisena juhlapyhänä on Hesarissa nimittäin joku kristinuskon vastainen ja yleensä hyvin epämiellyttävä kirjoitus. Tämän vuoden adventtina niitä oli kaksi.
Kärsivällisyys Hesaria kohtaan alkaa loppua tässä asiassa. Se on ikävää, sillä onhan siinä lehdessä niin kovin paljon hyviä toimittajia ja olisi hauskaa lukea oman paikkakunnan sanomalehteä.
Omat ET-tuntini päättyivät jo 17 vuotta sitten, mutta me puhuimme hyvin pitkään eri opettajien kanssa eri uskonnoista ja filosofisista järjestelmistä. Olin koulussa seitsemän vuotta käynyt ahdistavilla ja jumalalla ja loputtomalla kuolemalla pelottelevilla uskontotunneilla. Ahdistus lakkasi heti kun kahdeksannella koulussa oltiin sen verran rohkeita, että minulle järjestettiin ET-opettaja, jonka kanssa istuin tunnin pari viikossa tyhjässä luokassa ja keskustelimme erilaisista asioista. Se piti minut myös järjissäni kiusaamisen ja myös fyysisen väkivallankin keskellä. Uskontotunneilla paasattu sekopäisyys ei olisi auttanut siihen millään tavalla.
VastaaPoistaJuri,
VastaaPoistaopettajilla näyttää olevan valtavan suuri vaikutus siihen, mitä ajattelemme.
Sinulla oli mahdottoman huono onni uskonnonopettajan suhteen ja oikein hyvä onni et-opettajan suhteen.
Ehkä juuri et-tunneilla opetuksen sisältö riippuu edelleen paljon opettajasta. Näin arvelen sen perusteella, mitä olen lukenut et-opetusohjelmasta ja -kirjoista.
Minulla oli taas harvinaisen tasapainoiset uskonnonopettajat koko oppikouluajan. Ensin oli leppoisa pappi keskikoulussa ja lukiossa nainen, joka piti siitä, että hänen tunneillaan keskusteltiin, kyseltiin ja väiteltiin. En kokenut koskaan mitään pelottelua.
Muistelen pitäneeni ekan ja tokan luokan opettajastani, eikä hän vaikuta jälkeenpäinkään ajateltuna olleen ahdistunut uskovainen. Sama pätee oikeastaan myös 3.-6. luokkien luokanvalvojaankaan, josta myös pidin. Ajatus kuoleman jälkeisestä rangaistuksesta tai palkinnosta oli - ja on edelleen - todella ahdistava.
VastaaPoista"Ajatus kuoleman jälkeisestä rangaistuksesta tai palkinnosta oli - ja on edelleen - todella ahdistava."
VastaaPoistaMitä ajattelet itse vaikkapa Stalinista, joka kuoli kunniassa, vaikka oli tapattanut ja kidututtanut miljoonia ihmisiä? Eikö olisi oikeudenmukaista, että hän joutuisi jollakin tavalla tilille teoistaan?
Tai ajatellaan ihmistä, joka on joutunut täysin syyttömästi kidutetuksi ja vangituksi vuosikausiksi tai vaikkapa pedofiilin uhriksi ja julmalla tavalla murhatuksi. Eikö jokin hyvitys olisi paikallaan?
"Hiilihankohelvetti" ja "harpunsoittotaivas" ovat vain symboleja siitä, että oikeudenmukaisuus tapahtuu jollakin tavalla, jota meidän ihmisten on mahdoton tietää.
Kristinuskon keskeinen sanoma on kuitenkin se, että Jumala itse on kärsinyt rangaistuksen meidän pahojen tekojemme vuoksi eli Jumala on rakastava ja voimme luottaa hänen oikeudenmukaisuuteensa - ja suhteellisuudentajuunsa.
Tämä on siitä huolimatta suuri mysteeri, jossa on pohtimista itse kullekin.