Tällainen vaaleanpunainen Morbacka-pelargonia on ollut minulle tähän kesään asti tuttu vain valokuvista. Minulla ei ole ollut koskaan aikaisemmin lainkaan pelargonioita, mutta tänä kesänä mieheni osti ruokakaupasta harvinaisen isokukkaisen punaisen pelargonian ja sen kukkia katsellessamme muistelimme lapsuuskotejamme, joissa oli joka kesä pelargoniat eteisen ja lasiverannan ikkunalaudoilla.
Sain alla kuvassa olevat kolme pelargoniaa ihan sattumalta, kun menin ystäväni kanssa lohjalaiseen puutarhakauppaan. Siellä oli enää kolme ränsistynyttä pelargoniaa jäljellä. Tunnistin ne heti Morbacka-pelargonioiksi. Päätin ostaa ne, jotta saisin kasvatettua niistä seuraavaksi kesäksi joukon pelargonioita keittiön ikkunalaudalle.
Yllätyksekseni vaaleanpunaiset pelargoniat alkoivat kukkia tarmokkaasti ja ovat tuottaneet paljon iloa jo viikkokausiksi. Nyt mietin, miten saisin ne parhaiten säilymään talven yli. Monet opettajat pitivät ainakin ennen aikaan pelargoniat luokkansa ikkunalaudoilla talvehtimassa. Näin tekivät myös anoppini ja kälyni, jolla oli joka kesä suuri joukko reheviä lohenpunaisia pelargonioita terassilla.
Asuinhuoneet ovat paljon lämpimämpiä kuin luokat, ja olen suunnitellut vieväni nämä talveksi porraskäytävän ikkunalaudalle. Luin netistä mitä erilaisimpia ohjeita siitä, miten pelargoniat säilyvät talven yli. Toiset vievät ruukut kellariin eivätkä kastele kukkia lainkaan, toiset pitävät kukat sisällä ja kastelevat niitä silloin tällöin. Ja aina vaan pelargoniat kukoistavat.
