lauantaina, joulukuuta 26, 2009

Työteliäs joulu

009

Mieheni tarkistaa tämän joulun aikaan kaikki vapaa-aikansa uusimman väitöskirjansa oikovedoksia ja minä leikin tietokoneella. Aloitin yleensäkin Internetiin ja varsin keskusteluihin tutustumisen joulunpyhinä, taisi olla vuonna 2004, kun olin flunssassa eikä ollut muutakaan tekemistä.

Huomaan, että blogini on käynyt yhä enemmän arkiseksi, kuvalliseksi päiväkirjaksi kuten sanon blogin esittelyssä yllä. Olen kovasti hämmästynyt siitä, että kävijämäärä tässä blogissa on suorastaan kaksinkertaistunut. Tosin monet etsivät ohjeitani amarylliksen hoitamiseen ja lukevatkin niitä, mutta paljon on muitakin. Usein kolmannes kävijöistä on ulkomailta. Kaikkien aikojen suurin kävijämäärä tässä blogissa oli tietenkin makasiinien tuhopolton aikana, yli 600 henkilöä päivässä, kun otin kuvia savupilvestä, joka levisi Helsingin ylle.

Nyt ei ole enää yhtä hyvää näköalapaikkaa. Suuria lukijamääriä tuovat yleisesti eniten kärkevät kirjoitukset, joita minulla on edelleen, kun tarvetta sellaiseen ilmenee. Mutta en tunne enää kiinnostusta sellaiseen kansalaisaktiivisuuteen, sillä lehdistömme ruotii Suomen lähimenneisyyttäkin ihan kiitettävästi. Se on hyvä, sillä puhumalla asiat paranevat. Psykologiystävämme korostaa aina ongelmista puhumisen tärkeyttä.

Minusta vaikuttaa myös siltä, että me oikeistolaisetkin bloggaajat olemme saaneet olemassaolonoikeuden blogimaailmassa, joka oli alussa hyvin vasemmistolainen. Kuluneen vuoden aikana tässä blogissani on käynyt yli 91000 lukijaa ja lisäksi tulevat muiden blogieni lukijat. Olen nähtävästi päässyt pannasta, vaikka äänestinkin joidenkin mielestä väärää henkilöä presidentiksi.:) Silloinen kävijämäärä tässä blogissa putosi puoleen. Useimmat boikotoijat hävisivät lopullisesti, he eivät ole ainakaan kommentoineet. Nyt kävijöitä on yleensä vähän yli 200 joskus yli 300. Kiirettä on pitänyt muillakin.




Kuvassa ystävämme, emeritusproffa ja hänen tyttärensä, siviilissä sydänsairauksien tutkija, salaisissa kutsumusammateissaan eli jouluvierailulla naapurin pienen pojan luona. Kuinka tylsää olisikaan ilman joulua!

Jääkukat mainoksessa Kaliforniassa



Mitä jääkukat ovat? (Window frost)

Vuosi sitten jääkukkakuvani olivat kalifornialaisen kuoron hyväntekeväisyyskonsertin joulumainoksessa. Olisi ollut hauskaa nähdä se vaikkapa elokuvateatterien mainoksissa, jossa se on ollut. Postikortin muodossa olevan mainoksen sain tänne Suomeenkin, mutta se on kadonnut jonnekin kellariin muuttolaatikkoihin, joita on vielä avaamatta. Löysin netistä vain sähköpostina lähetetyn käsiohjelman, jossa on kuva kuorolaisista.

Lisäys: Sain linkin kuvaan, jossa voit nähdäjääkukkani
Täällä myös muita saman kuoron mainoksia.

Claremont on pieni kaupunki Hollywoodin lähellä. Lue lisää. Katso muitakin jääkukkakuviani.

Ylös, ulos ja lenkille

Joulupukki ajelulla

Joulupukki lähti jo. Nyt on meidän vuoro lähteä liikkeelle!

Hyvää tapaninpäivää!

Sää on olut leutoa. Vrt Pieni jääkausi, josta Suomikin kärsi kauan.