maanantaina, kesäkuuta 06, 2011

Ooppera parhaimmillaan 2

Toinen yritys lähettää tämä kuva. Kesän vihreys kaunistaa Oopperan.
Posted by Picasa

Raharenki

Ne pyytää puhelimeen raharenkiä. Kukahan se on? Minä olen aina luullut, että nykyään kaikki tekee jotain rahansa eteen. Vai saako jostain rahaa ilmaiseksi?
Posted by Picasa

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2011

Hesperianpuiston hevoskastanjat

20110605-060709

Hesperianpuistossa, oikeammin Hesperian esplanaadilla,  kukkivat hevoskastanjat. Koko puistokatu on niiden reunustama. Hesperian rantapuistossa taas kukkivat sireenipensaat ja monet muut kukat. Klikkaa sanaa 'hevoskastanja' ja näet myös punakukkaisia hevoskastanjapuita.

Sireenien aikaan


Blogisisko ®:
Nuorin enoistani oli innnokas soittaja kuten isänsäkin, joka oli ollut nuorena viulupelimanni. Eno meni 17-vuotiaana sotaväkeen, ja ystävystyi siellä poikaan, joka oli myös musiikki-ihmisiä. Eno olisi päässyt sotilassoittokuntaan, mutta hänen äitinsä ei päästänyt sotilassoittokuntaan eikä perustamaan yhtyettä armeijakaverin kanssa. Nuorimmaisen piti tulla kotitilaa viljelemään. Enon sotaväkikaverista tuli tunnettu suomalainen viihdemuusikko. Eno viljeli pientilaansa.

Näin keväällä sireenien puhjettua kaikuu muistissa laulu, jota soitettiin koulukaupunkini Kirkkopuiston kioskissa. Varmaankin kuulin sen myös radiosta, sillä meillä oli radio aina auki. Laulun "Sireenien aikaan" tunnettu esittäjä oli enoni entinen armeijakaveri Erkki Junkkarinen. Varmaankin eno vertasi omaa elämäänsä kuuluisan viihdemuusikon elämään. Kun haastattelin eräänä vuonna enojani ja tätiäni, tämä asia tuli esille. Ihmettelin sitä, miten tottelevainen enoni oli ollut. Hän oli hyvin lempeä luonteeltaan, ei halunnnut pahoittaa vanhempiensa mieltä. Toivon, että enoni olisi saanut valita itse ammattinsa.

Enoni oli hyvä ja ystävällinen ihminen, pehmeä luonne. Olisiko hän kestänyt sellaista ammattia? Enoni eli onnellisessa avioliitossa, vaimo ja lapset olivat hänelle varmaankin tärkeintä elämässä. Hän oli alkanut soittaa pelimanniorkesterissa. Sen muisteleminen ilahduttaa.

Fritz Rotterin "Wenn der weisse Flieder wieder bluht" (Kun valkoinen sireeni jälleen kukkii) sai sävelen Franz Doellelta jo vuonna 1928, tuli tunnetuksi 1950-luvun alun elokuvan iskelmänä.
Alla laulaa Zarah Leander.