Mika Waltarin kotitalon oven yläpuolella oleva ikkuna Töölössä.
Värikollaasit 31
http://uudetvarikollaasit.blogspot.fi/2016/04/kollaasi-31.html
Lila ja pähkinänruskea
mallivärit
Myös tässä kuvassa olevat värit näyttävät minun koneellani mallin mukaisilta,
varsinkin hiukset.:) Iho voisi olla hiukan toinen. Kuva on muunnelma
maalauksesta, jonka kuvasin Gemäldegaleriessa Berliinissä.
Olavi Virta 1958: Sireenien aikaan valkeaan. Suomalaisten rakastama laulaja. Tämä kuului kotona usein radiosta, sillä äidin mielestä Olavi Virralla oli jumalainen ääni. Niin kuin olikin. Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa Virran ääni on loistava. Alkuperäinen laulu: "Wenn der weisse Flieder Wieder blüht" Willy Fritsch jakelee sireenikimppuja ja laulaa, naiset pyyhkivät kyyneleitä samanimisessä elokuvassa vuodelta 1953. Ja alla
Myös kauniit sinipunaiset sireenit kukkivat Mannerheimintien varrella. Tuulessa kukkia oli vaikeaa kuvata.Tämäkin on mieheni kännykkäkamerallaan kuvaaamaa.
"--sireenit kumartelivat korkean aidan yli ikään kuin sanoakseen: 'Jos meitä haluttaisi, voisimme kertoa somia salaisuuksia..' Louisa May Alcott: Sireenien alla
Camera phone. Lilacs blooming in Mannerheimintie, Helsinki.
Sireenit
"Oi katso, sireenit on puhjenneet!
Nyt hymyy joka pensas lumottuna,
ne verhoo herkkä, armas sinipuna,
ja kimaltelee kasteen kyyneleet.
Oi runsautta kukkaisterttujen! Kuin läpitunkemina onnen täyden ne hengittävät hennon tuulen käyden, valossa tummuen ja himmeten."
Saima Harmaja: Sateen jälkeen
Ilta
"Näen illassa kukkivan sireenien.
Hyvin kaukaa soittoa soi.
Olen sairas ja niin kovin onnellinen-
sitä tuskin käsittää voi."
Kaarlo Sarkia
Louisa M. Alcott: Sireenien alla
Löytyi myös Zarah Leanderin laumama "Sireenien aikaan". Tätä kuuli usein radiosta kouluaikoinani.
[sireeni, myös syreeni, ruots. lila, engl. lilac, ransk. lilas; alkuperäiset lajit Syringa vulgaris [Linne] et S. x persica
Kirjaston mukaan "syreeni" on ruotsia, siis suoraan sanoen svetisismiä. http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=0dc42df4-87f3-490c-918d-21c07920e863
Hesperiankadut päättyvät tässä kohdin Mannerheimintiehen, ja Mannerhemintien toisella puolen on Töölönlahden puistomainen alue eli Hesperian puisto. Hesperiankatujen välissä kasvaa kymmenien hevoskastanjapuiden joukko Hesperian Esplanadilla. Näin Mannerheimintien molemmmin puolin kukkivat samaan aikaan sekä hevoskastanjat että sireenit (syreenit). Tästä alkaa Hesperian EsplanadiMannerheimintien länsipuolella on siis Hesperian Esplanadi ja itäpuolella tuon kadun toisella puolen Hesperian puisto (Wikipedian selostus) jota sanotaan usein myös Töölönlahden puistoksi. Ainakin minulle ja ehkä monelle muulle helsinkiläisellekin nämä kaksi nimeä ovat olleet epäselviä. Alla näemme komeat sireenit, jotka kasvavat siis Hesperian puistossa eli Mannerheimintien itäpuolella eli vastapäätä Hesperian esplanadia. Ne näkyvät ylemmässä kuvassa taustalla. Katso collections-sivultani Hesperian puisto ja Hesperian Esplanadi -kansiot !
Lilacs in Helsinki, Mannerheimintie
Rauhallista kesätunnelmaa Hesperianpuistossa Töölänlahden rannalla, Pelkään, että tämä on liian hyvää ollakseen totta ja sallittua. Tästä alueesta suunnitellaan "hallittua puistoa". Samahan tapahtui Diana-puistolle,
Nuorin enoistani oli innnokas soittaja kuten isänsäkin, joka oli ollut nuorena viulupelimanni. Eno meni 17-vuotiaana sotaväkeen, ja ystävystyi siellä poikaan, joka oli myös musiikki-ihmisiä. Eno olisi päässyt sotilassoittokuntaan, mutta hänen äitinsä ei päästänyt sotilassoittokuntaan eikä perustamaan yhtyettä armeijakaverin kanssa. Nuorimmaisen piti tulla kotitilaa viljelemään. Enon sotaväkikaverista tuli tunnettu suomalainen viihdemuusikko. Eno viljeli pientilaansa.
Näin keväällä sireenien puhjettua kaikuu muistissa laulu, jota soitettiin koulukaupunkini Kirkkopuiston kioskissa. Varmaankin kuulin sen myös radiosta, sillä meillä oli radio aina auki. Laulun "Sireenien aikaan" tunnettu esittäjä oli enoni entinen armeijakaveri Erkki Junkkarinen. Varmaankin eno vertasi omaa elämäänsä kuuluisan viihdemuusikon elämään. Kun haastattelin eräänä vuonna enojani ja tätiäni, tämä asia tuli esille. Ihmettelin sitä, miten tottelevainen enoni oli ollut. Hän oli hyvin lempeä luonteeltaan, ei halunnnut pahoittaa vanhempiensa mieltä. Toivon, että enoni olisi saanut valita itse ammattinsa.
Enoni oli hyvä ja ystävällinen ihminen, pehmeä luonne. Olisiko hän kestänyt sellaista ammattia? Enoni eli onnellisessa avioliitossa, vaimo ja lapset olivat hänelle varmaankin tärkeintä elämässä. Hän oli alkanut soittaa pelimanniorkesterissa. Sen muisteleminen ilahduttaa.
Fritz Rotterin "Wenn der weisse Flieder wieder bluht" (Kun valkoinen sireeni jälleen kukkii) sai sävelen Franz Doellelta jo vuonna 1928, tuli tunnetuksi 1950-luvun alun elokuvan iskelmänä.
Alla laulaa Zarah Leander.
Jos tulee Suomenlinnaan lautalla ja rantakasarmin portista ja nousee tätä mäkeä ylös, näkee kauempana oikealla puutalon, joka on ollut tapahtumapaikkana myös eräässä Komissario Maigret -elokuvassa. Sen ohjaaja Pekka Parikka oli mieheni tupakaveri, kun nämä kauan sitten olivat RUK:ssa.
Sen takana oli suuria sireenipensaita. Niihin tuli kukkia myöhemmin kuin muualla Helsingissä, sillä Suomenlinnassa oli kylmempää kuin kaupungissa. Suomenlinnalaisen tunsi ainakin ennen siitä, että hän pukeutui lämpimämmin kuin muut helsinkiläiset.
Kerrottiin, että Suomenlinnan sireet olivat kotoisin Versailles'in puistosta, ja että Suomenlinnasta olivat sireenit levinneet muuallekin Suomeen.
