Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2018

Kyömynenät ovat kuulemma muodissa

Verenpisara

Kuvassa äidin lempikukka

Isot nenät ovat kuulemma nyt muotia. Hauskaa kuulla. Äidilläni oli komea kyömynenä. Tämä kuva on otettu muutama kuukausi ennen hänen kuolemaansa 97-vuotiaana. Hoitajat olivat laittaneet hänelle papiljotit päähän, ja peitin ne huivilla kuvaa varten. Äiti kuunteli tässä joululaulua soittorasiasta, jonka veimme hänellle. Hän halusi aina, että mieheni soittaa ja laulaa hänelle. Ohjelmistoon kuului kaikkea mahdollista vanhojen elokuvien musiikista kansanlauihin, virsiin ja hengellisin lauluihin. Äiti lauloi myös kuorossa. Vielä vähän ennen hänen kuolemaansa sairaalassa hän halusi kuulla näitä lauluja. Kun mieheni lauloi myös yhden äidin kestosuosikin Kallavesj-laulun, äiti nauroi ja sanoi: Tuo Matti se on ihan mahoton. Lue mitä kirjoitin äidin kuolinpäivänä.
Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa.

maanantaina, syyskuuta 26, 2016

Musikki

Musiikkitalo

Musiikkitalo, Helsinki

Makroviikkko Music, musiikki 

Tuli otsikkoon sanojen 'music' ja 'musiikki' sekoitus, kun mietin kumman niistä laitan.

Sanoma, Kiasma, Musiikkitalo
Musiikkitalo ja naapurit

The Helsinki Music Centre
Interior


Kirsi Kaulanen 'Kaiku'
Kirsi Kaulanen: Kaiku

The Helsinki Music Centre

Musiikin maailma


The Helsinki Music Centre
Helsinki Music Center


Metrosoittaja

Musiikki kaikkialla


katumusikantti Krakovassa

Let's celebrate the world of music! Live music everywhere! Elävää musiikkia
Krakowa

Molly playing the piano.

Listen to Molly playing.
Music is everywhere.


Mozart-for-me

My favourite composers are Mozart


and Chopin. I never get tired listening to them.

Kamerat:
Musiikkitalo, Krakova ja Mozart-kuva jossa kuulokkeeni - Canon PowerShotS95;
nukkekoti - ensimmäinen erinomainen digikamerani Sony DSC-S90, jolla osasin säädellä:) - paljon kuvia matkoilta noilla kahdella kameralla.
Uusin kamerani on Panasonic DMC-FZ72.
Tarvitsisin uuden kevyen  ja hyvän automaattikameran, sillä selkäni on erittäin huonossa kunnossa.

Rakastan kollaasien tekemistä. Siinä on nyt taukoa, kun en ole löytänyt sopivaa , helppoa (!)  ohjelmaa uuteen tietokoneeseeni. Syynä on myös keskittyminen muuhun työhön.:)

lauantaina, huhtikuuta 18, 2015

Alon Goldstein


Myra Hessin sovitus. Alon Goldstein plays "Jesu, Joy of Man's Desiring"
J.S. Bach - "Jesu, Joy of Man's Desiring" Chorale from Cantata No. 147arranged for piano by Myra Hess.
Sanoista löytyy protestanttisuuden ydin
Sanat Martin Jahn (teologi)
Johan Sebastian Bach:   Herz und Mund und Tat und Leben, BWV 1471716 and 1723.


Seuraan hauskaa TV-sarjaa Isä Brown ja hänen laumansa, jonka parasta antia ovat loistava pääosan esittäjä ja Cotswoldin maalaismaisemat. BBC:llä ei käsitellä nykyään usein uskonnollisia aiheita. Käsittelytapa on jossain määrin epäsovinnainen, mutta nähtävästi opillisesti ok, sillä katolinen nettilehti näyttää pitävän siitä. Protestantti tulee pohtineeksi eroja, ja tuntuu, että "suora linja ylös" on protestanttisuuden etu. Katolisuus on kauniimpaa, kun ajattelee maalauksia ja rakennuksia. Protestantisuuden ydin löytyy mielestäni parhaiten musiikissa, nimenomaan Bachin musiikissa. Myra Hessin sovituksen soittaa Alon Goldstein melkein kuin Hess, siis ei liian nopeasti eikä liian kovaa. 



lauantaina, joulukuuta 27, 2014

Kuunteletko samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan?

DSC07946

Kuvassa muusikko, jonka soittoa kuuntelen mielelläni, jos hän soittaa Helsingissä.

Kuunteletko mielelläsi samaa musiikkikappaletta tai musiikkia uudestaan ja uudestaan? Minä ainakin teen niin. Nytkin Chopinin Nocturneja kuulokkeilla. Aloin ajatella, onko siinä ehkä jotain outoa. Ei ole. Olen normaali.:) Toisto on tavallista ja hyvä asia musiikissa. Lue tutkimuksesta
Why we listen over and over again..
http://soundcheck.wnyc.org/story/why-we-love-listen-over-and-over/

tiistaina, heinäkuuta 22, 2014

Oopperassa kotona

Kun katsomme ja kuuntelemme musiikkia TV:stä, olemme iloisia siitä, että lähes 20 vuotta vanha Nokian 32 tuuman kuvaputkitelkkari toimii yhä. Kuva ja ääni ovat loistavat, ei voi parempi olla TV.
Kristin Lewis Aida, Masada


003

Tässä ei näy TV:n paksuus.

tiistaina, kesäkuuta 17, 2014

17.6.2014




Sain lahjaksi Dorothy L. Sayersin kirjan ja kanadalais-englantilaisen pianistin Angela Hewittin Chopin-tulkintoja, jotka laitoin heti iTunesiin jokapäiväiseksi musiikikseni.

Kesäistä: huovutettu villatakki päällä ja villasukat jalassa. Ulkona sataa. Lämpötila on plus viisi. Kai tässä odotellaan lumisadetta.

Luen taas vaihteeksi kirjan päivässä ja kirjoitan joka päivä hiukan.

perjantaina, maaliskuuta 21, 2014

HS:n NYT esitteli Helsingin parhaat konserttikirkot




Helsingin Sanomat yllätti tänään myönteisesti. Kulttuuriosastolla esiteltiin Donna Tarttin uusin kirja, joka vaikutti erittäin kiinnostavalta, ja Leena Lehtolaisen Brasilian valtaus. On arvosteluja kiinnostavista elokuvista.

 NYTin erikoisaiheena ovat tänä viikonloppuna Helsingin konserttikirkot. Niistä tutuin on minulle Johannes, jonka naapurina asuin kaksikymmentä vuotta ja joka on ollut lähikirkkoni suurimman osa Helsingin vuosistani. Kuvassa kaunis uusgoottilainen Johannes jouluasussa. Siirry nuolella oikealle, ja näet lisää kuvia Johanneksesta ja sen ympäristöstä.

Johanneksen kirkko, yli 70 kuvaa (St John's Cathedral, Helsinki, churches, kirkot)

Kirkkoja Helsingissä/Churches in Helsinki  lisää kuvia

keskiviikkona, lokakuuta 09, 2013

Fedor Grigorev: pullourut

Fedor Grigorev by Anna Amnell
Fedor Grigorev, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tänään: Pietarilainen Fedor Grigorev
Kaisu Moilanen: Perheenisä reissaa Helsinkiin soittamaan. Helsingin Sanomat A18

Fedor Grigorev on Rimski-Korsakovin konservatoriossa opiskellut muusikko, joka soittaa klassista musiikkia pullouruilla.
Minusta hänen esityksessään on 1800-luvun tunnelmaa. Hän soittaa usein lempimusiikkiani, esim. Mozartia.
Lisää kuvia  aiheena musiikkitalo, musiikki kaupungissa, katusoittajat, musiikki-instrumentit

perjantaina, elokuuta 23, 2013

Kommentti: TV, DVD:t, Internet viihdyttäjinä

Nestor and spider plant

Nestor haluaa luonto-ohjelmia.

Kommentti:

- joskus sellaisia hetkiä on, että voi tuntea TV:n ääressä yhteenkuuluvuutta jopa melkein "koko maailman" kanssa. Esim Cardiff Singer of the World -kilpailut - ja miksipä ei suuret urheilukilpailut kuten äskettäin Moskovasta..

Minäkin katson luonto-ohjelmia, harvemmin elokuvia. Joitain sarjoja seuraan kuten Foylen sotaa, joka kestää useammankin katsomisen. Arvostan hyviä näyttelijöitä, hienoa juonta.

Mieheni katsoo mielellään merkittäviä urheilukilpailuja, ja katson niitä hänen kanssaan ja samalla vaikkapa kirjoitan nettiin. Meillä on iso Morsen, Poirotin, Miss Marplen, Midsomerin. Jane Austenin  DVD-kokoelma. Niitä voi katsoa uudestaan ja uudestaan.

Oli hauskaa lukea, että olen yleensä "nuori" eli katson enimmäkseen DVD:ltä ja kuuntelen netistä.

perjantaina, toukokuuta 24, 2013

Wagner TV:ssä

2 120  Berliinin metro

Richard Wagner -metroasema Berliinissä.

Richard Wagner 200 (1818-1883) 200 vuotta 

Tänään: Peloton sankari Siegfried
Taltioitu New Yorkin Metropolitan – oopperassa 2010–2012.
Lue esim Vivien Schweitzer: The way to slay Wagner's dragon. New York Times April 21, 2013


tiistaina, toukokuuta 14, 2013

Klassista musiikkia

klassista by Anna Amnell
klassista, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kesän alettua ovat katusoittajat tulleet Helsinkiin. Ostosretkestä tai päiväkävelystä tulee pieni konserttimatka. Suuri koko/a larger size

perjantaina, huhtikuuta 26, 2013

Elämän kovuus ja taiteen tuoma lohdutus

angel

osa Leonardon maalausta L'Annunciazione, kuvattu 1991 Firenzessä. kamera: Olympus  µ, skannattu matka-albumista. Otin pienellä kamerallani kuvan tästä maalauksesta, Leonardon enkelistä. Tuntui siltä, että en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin mitään yhtä kaunista ja täydellistä taideteosta. Melkein yhtä kauniita olivat samassa huoneessa vastapäisellä seinällä olevat Botticellin maalaukset: Kevat, varsinkin Floran kasvot ja mekko
 Minulle tuli tänään mieleen, että ehkäpä nykyajan elämän kovuus ja turvattomuus saavat ihmiset turvautumaan entistä enemmän kirjallisuuteen. Haluamme osoittaa konkreettisesti ajankäytöllä, että on muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.

Osaa meistä lohduttaa musiikki. Sanotaan, että siitä on tullut uskonnon korvike tai se toimii uskonnon rinnalla, sillä ovathan suurimmat säveltäjät olleet syvällisesti uskonnollisia.

Nykyajan kuvataide on tullut niin rikkonaiseksi, että siitä ei ole lohduttajaksi. Se on vain elämän sekasorron ja rikkonaisuuden heijastuma, peilikuva. Nykytaidetta katsomalla ei voi yleensä samalla tavalla levätä kuin katsomalla jotain klasssista maalausta, olipa sen aihe mikä hyvänsä.

Ehkä kaunokirjallisuuden mahdollisuudet ovat parhaat. Se voisi selittää nykyihmisen valtavan uppoutumisen kirjallisuuteen. Samanlaista ihminen kokee yleensä vain murroiässä.

Tämä kaikki on tullut mieleeni, kun olen koettanut ymmärtää kirjablogien valtavaa määrää. Kirjat lohduttavat minuakin, ne ovat ainoa omaisuus, mikä minulla on - joko kirjahyllyissä tai mielen sopukoissa muistoina. Mutta koen lukemani kirjat ja yleensä kuuntelemani musiikinkin hyvin yksityiseksi asiaksi. Siksi en kirjoita niistä yleensä. Ne ovat niin kuin ystäviä ja sukulaisia, joista en kirjoita usein blogeissani, en ehkä ole edes maininnut heitä koskaan nimeltä.

Käynnistä Uffizissa alkoi kiinnostukseni renessanssiin, ja se johti Lucia OLavintytär-kirjoihin
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html


http://blogisisko.blogspot.fi/2005/11/antiikin-vaikutus-renessanssin.html
ja käy täällä
http://www.virtualuffizi.com/

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2012

Bluegrass-ilta

Oli varsinainen Amerikan muisteluilta, kun nähtiin ensin hauska elokuva 'O Brother, Where Art Thou?[Voi veljet, missä lienet?] ja kuultiin sitten bluegrass-musiikkia suoraan Nashvillestä, useita lauluja, joita oli elokuvassakin.

Amerikkaa ei ymmärrä, jos ei tunne sen maaseutua, jossa ihmiset asuivat varsinkin aikaisemmin pitkien matkojen päässä, monesti vaatimattomissa asunnoissaan. Niille seuduille olivat muuttaneet köyhät skotlantilaiset ja irlantilaiset. Radio oli tärkeä vanhoina aikoina. Musiikki piti hengissä, kun oltiin vaikeuksissa.

tiistaina, lokakuuta 23, 2012

Tommi Putansuu: Lordi. Mikä ilmiö!




Mr. Lordi eli Tomi Putansuu on ollut eräs kaikkein kiinnostavimpia ilmiöitä suomalaisessa lähihistoriassa. Hänen Euroviisu-voittolaulunsa Hard Rock Hallelujah ja ryhmän vauhdikas esiintyminen olivat täydellinen yllätys, viesti primitiivisestä Pohjolasta, myyttien maailmasta. Siinä oli rumuuden kauneutta niin kuin rupikonnassa, jota Putansuun roolihahmo kovasti muistutti. Musiikki vei mukanaan, ja sanat sisälsivät yllättävän monia aineksia.


Hannele kysyy blogissaan, muistammeko vielä Lordin ja ihmettelee, mitä Lordi tekee nykyään. En tiedä, mutta muistan, mitä hän teki vuonna 2006.

Otteita siitä, mitä kirjoitin Lordi-ilmiöstä  tuolloin blogissani:


 - Lähinnä tulevat mieleen Halloween ja vampyyrielokuvat. Lordin laulajat ovat niin rumia, ettei heitä kärsi katsoa.
Lordi, rupikonnain kuningas. (2006)

Europe is a lady, and when a lady kisses a toad, he turns into a prince. But will it last?
Kuten tiedämme Eurooppa on nainen, ja naisen suudelma voi muuttaa rupikonnan prinssiksi.
Kuinka kauan lumous kestää? Eurooppa ja Lordi. A Lady's kiss. (2006)


 - Yksi ja toinen kukkahattutäti Euroopassa kyselee tänään: Miten ihmeessä meidän sukupolvemme kasvatti Lordin (= Tomi Putaansuu) kaltaisten hirviöiden ihailijoita? Mutta onko tuo ihme? Mehän luimme heille Maurice Sendakin ihania hirviökirjoja ja Muumi-kirjoja, joiden Mörkö on pelottava, mutta kaipaa tosiasiassa ystäviä ja kodin lämpöä. Mehän opetimme heidät rakastamaan hirviöitä? Vai opetimmeko? He ovat tainneet pitää hirviöistä aina, aivan kuten mekin pidimme lapsina kertomuksista, joissa oli mörköjä ja kummituksia. Möröt ovat kuuluneet aina satuihin. Ja nähtävästi sadut ovat tulleet takaisin aikuisten luo. Kukkahattutätien ikiomat hirviöt. How come we got kids who love Lordi? (2006)

 - Hirviöt ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Entisaikoina uskottiin ihmissusiin, yksisarvisiin, vampyyreihin ja lohikäärmeisiin. Tutkittiin vakavissaan näitä taruolentoja. Suosittuja tuliaisia olivat merimiehillä kaukomailta tuodut kuivatut merenneidot, jotka olivat kuitenkin taitavia huiputuksia. Apinan yläruumis ja kalan pyrstöpuoli ommeltiin huolellisesti yhteen. Kiinalaiset kauppiaat möivät myös "lohikäärmmeen luita", jotka olivat tosiasiassa muinaisaikojen eläinten hampaita ja luita ja siten todellisia aarteita arkeologeille ja museoiden kokoelmien kerääjille.
Kaikkein pelätyin oli ihmissusi. -- lue lisää:  Hirviöt ovat kiehtoneet aina ihmisiä (2006)


- Lordin mukaan hirviö on samaa luokkaa kuin Dracula ja Frankenstein. Minun mielestäni se liittyy yleisemminkin satuperinteeseen hirviöistä, joita maailmankirjallisuus on täynnä kansansaduista ja Odysseuksesta alkaen Lordi on erittäin kiiinnostava. Se osoittaa Lordin (= Tomi Putaansuu) älykkyyttä ja luovuutta. Ja me suomalaiset hyödymme siitä monin tavoin. Kukkahattutäti kommentoi. (2006)


Hard Rock Hallelujah! - laulun sanat löytyvät täältä Rautasilta-blogista

Tomi Putaansuu jääkaapin ovessa. Mr. Lordi, Tomi Putaansuu's picture on my fridge door.

Mitä sana 'putaansuu' tarkoittaa? What does the word 'putaansuu' mean?
Pohjoinen sisäpiirivitsi: sarvet päähän?
Tunteekohan Lordi meksikkolaiset naamioituneet vapaapainijat? Lucha libre.
Makasiinipalo ja Lordi toivat ennätysmäärän lukijoita.
Pääset näihin myös valitsemalla hakusanoista (labels) sanan "Mr Lordi", 'Putansuu' , jne

Ja vielä. Siihen aikaan kirjoitettu kommenttini:

Lordihan on postmodernin kulttuurin ilmentymä, monenlaisista aineksista koottu virtuaalihahmo, joka ilmestyy lavalle ja muuttuu melkein eläväksi. Lordin sanomakin vaikuttaa kovin postmodernilta. Hänen vakavuutensa askarruttaa minua. Mitä hän haluaa sanoa? Mihin hän vie nuoria? Hänen esiintymisemsä ei ole pelkkää viihdettä. Vai onko? 

Tulee mieleen Elvis, josta näin dokumenttielokuvan. Hänen suuret lahjansa jäivät kehittymättä, kun hänellä oli niin huono manageri.Hänestä olisi ollut parempaankin kuin pelkkään rahan hankkimiseen.Hänellä oli muuten erittäin kaunis puheääni.

Putaansuu on aivan eri ihminen puhuessaan englantia ja puhuessaan suomea. Kiinnostavaa. Hän on hyvin nuori ihminen. Hänen maailmansa muuttuu rajusti. Toivon, että hän selviää muutoksesta.


[ Myöhempi Euroviisulaulu Teräsbetonin "Missä miehet ratsastaa" edustaa pohjoista myyttistä linjaa laulun sanoissa.]

Lordi tekee nykyään taidetta (Putansuu/Mr. Lord in Wikipedia)

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2012

Kommentteja: Tuntematon Suosikki ja tuttu Mozart


Serenaadeja esittää tämä puolalaispariskunta kesäisin Helsingin keskustassa. He ovat kumpikin opettajia.

Kommenttejani:
1. Täällä tynnyrissä kasvanut tyttö, joka ei ole koskaan nähnyt Suosikkia muualla kuin lehtikioskin ikkunassa. Minulle olivat radio, äänilevyt ja elokuvat. Lapsena keräsin filmitähtien kuvia. Yksikään poplaulaja ei ole koskaan kiinnostanut minua.

Ei kai blues ole popmusiikkia? Eikö se ole ennemminkin kansanmusiikkia? Oli ainakin alussa, kun sitä lauloivat vain köyhät afroamerikkalaiset töitä tehdessään.

2.
- minulla on jonkinlainen "korva-allergia" popmusiikkiin. :) En kestä sitä ollenkaan. Mutta onneksi musiikissa on valinnanvaraa. Nykyään kuuntelen oikeastaan vain Mozartia ja Chopinia. Heihin ei kyllästy koskaan.
Kirjoittamisen vuoksi olen kuunnellut kunkin käsittelemäni aikakauden musiikkia, esimerkiksi 1500-luvun luuttumusiikkia. Popmusiikin ystävät eivät ehkä tajua, kuinka epämiellyttävältä varsinkin moderni popmusiikki voi kuulostaa muiden korvissa. Ja sitä on kaikkialla, esimerkiksi vaatekaupoissa. Se karkottaa "toisinajattelijan".

Elokuvissa on myös valinnanvaraa. Jo äitini piti nuorena Chaplinista. Hän piti myös niistä vanhoista suomalaisista elokuvista, jotka ovat tulleet uudestaan muotiin. Olemme koko perhe elokuvahulluja. Katselemme enimmäkseen DVD-llä olevia suosikkejamme. Eilen oli hauska yllätys, Garp TV:ssä. John Irving on eräs suosikkikirjailijoistani.

Lisäys:  Elokuvamusiikki koskettaa joskus,  jotkin kappaleet ovat jääneet mieleen kuten Chaplinin surumieliset sävellykset, Edith Piafin sydäntä raatelevat laulut tai keveän iloiset musikaalisävelmät kuten Oklahoma tai My Fair Ladyn musiikki, muutamia mainitakseni. Meidän perheenjäsenten musiikkimaku vaihtelee kovasti, muut ovat kaikkiruokaisempia kuin minä. Mutta puolustuksekseni sanon, että kissatkin pitävät Mozartista.:)

Music in the city (Katusoittajia) -kansioni tai isompi musiikista ja musikki-instrumenteista soittajia ja soittimia.
Pidän musiikista. Yläkerrassa joku soittaa pianoa.

torstaina, elokuuta 02, 2012

Kommentti: Musiikin tempo



Kirsti, monet muusikotkin ovat samaa mieltä ja ovat alkaneet soittaa hitaammin.
Jossakin sanottiin kauniisti, että klassinen musiikki on sopusoinnussa ihmisen sydämen rytmin kanssa.
Chopin lienee soittanut valtavan nopeasti, mutta hän elikin jatkuvassa tuskassa sairautensa ja muiden huoliensa kanssa. Nuorilla musiikin neroilla oli kiire, kuin he olisivat tienneet, ettei aikaa ollut paljon. Näin he ovat nykyajan ihmisten kaltaisia.
Ennen pidin Bachista eniten, jopa siivousmusiikkina järjestyksen tuojana, nyt pidän Mozartista ja Chopinista, kuuntelen oikeastaan vain heitä, sillä maailma on levoton ja vaikeiden ongelmien vallassa. Tuntuisi paolta kuunnella Bachia. Jos tarvitsen lepoa, valitsen hiljaisuuden.
2,

Kirsti, ihmisten musiikin maku on hyvin yksilöllistä. Myös uskonnollisessa musiikissa, jos haluaa jaoitella musiikkia uskonnolliseen ja ei-uskonnolliseen.

Minusta hyvä musiikki on aina ylistystä  Luojalle niin kuin kukkanen tai jokin luonnon elementeistä: vesi, pilvet, tuuli. En ole mystikko, jos pitäisi valita laulu, pidän reippaasta uskonnollisesta musiikista, jossa on hyvä sävel: William Blaken runo "Jerusalem" on hyvä, sekä sävel että sanat, jotka jokainen voi ajatella omaa elinympäristöään koskevaksi, ei vain myyttistä Englantia tarkoittavaksi.


sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2011

Sireenien aikaan


Blogisisko ®:
Nuorin enoistani oli innnokas soittaja kuten isänsäkin, joka oli ollut nuorena viulupelimanni. Eno meni 17-vuotiaana sotaväkeen, ja ystävystyi siellä poikaan, joka oli myös musiikki-ihmisiä. Eno olisi päässyt sotilassoittokuntaan, mutta hänen äitinsä ei päästänyt sotilassoittokuntaan eikä perustamaan yhtyettä armeijakaverin kanssa. Nuorimmaisen piti tulla kotitilaa viljelemään. Enon sotaväkikaverista tuli tunnettu suomalainen viihdemuusikko. Eno viljeli pientilaansa.

Näin keväällä sireenien puhjettua kaikuu muistissa laulu, jota soitettiin koulukaupunkini Kirkkopuiston kioskissa. Varmaankin kuulin sen myös radiosta, sillä meillä oli radio aina auki. Laulun "Sireenien aikaan" tunnettu esittäjä oli enoni entinen armeijakaveri Erkki Junkkarinen. Varmaankin eno vertasi omaa elämäänsä kuuluisan viihdemuusikon elämään. Kun haastattelin eräänä vuonna enojani ja tätiäni, tämä asia tuli esille. Ihmettelin sitä, miten tottelevainen enoni oli ollut. Hän oli hyvin lempeä luonteeltaan, ei halunnnut pahoittaa vanhempiensa mieltä. Toivon, että enoni olisi saanut valita itse ammattinsa.

Enoni oli hyvä ja ystävällinen ihminen, pehmeä luonne. Olisiko hän kestänyt sellaista ammattia? Enoni eli onnellisessa avioliitossa, vaimo ja lapset olivat hänelle varmaankin tärkeintä elämässä. Hän oli alkanut soittaa pelimanniorkesterissa. Sen muisteleminen ilahduttaa.

Fritz Rotterin "Wenn der weisse Flieder wieder bluht" (Kun valkoinen sireeni jälleen kukkii) sai sävelen Franz Doellelta jo vuonna 1928, tuli tunnetuksi 1950-luvun alun elokuvan iskelmänä.
Alla laulaa Zarah Leander.





keskiviikkona, toukokuuta 11, 2011

Soittotunneilla ja Seashore-testissä


Kuvassa oleva maljakko on häälahja, jonka saimme mieheni kummitädiltä. Tämä nainen oli sekä mieheni että minun soitto-opettaja. Mieheni otti soittotunteja kuusivuotiaasta asti ja kehittyi hyväksi soittajaksi. Minun soittotuntini loppuivat lyhyeen kuin kananlento.

Mieheni kummitäti kiersi antamassa soittotunteja kodeissa, ja äitini ystävä otti häneltä soittotunteja ja halusi kustantaa ne minullekin. Meillä ei ollut pianoa, ja menin joka viikko soittotunneille äitini ystävän luo. Eräällä tunnilla soitto-opettaja käski minun kirjoittaa paperille nuottiasteikon. Istuimme mahonkisen pikkupöydän ääressä. Eteeni tuotiin mustepullo ja mustekynä. Olin seitsemänvuotias.

Kun olin aikani raapustanut, tapahtui katastrofi. Mustepullo kaatui, ja muste levisi pöydälle. Minua lohduteltiin, että ei se mitään. Mutta siihen loppuivat soittotuntini. Kului muutama viikko, ja aina kun läksin soittotunnille, meninkin leikkimään ystävieni kanssa ja pistin nuottivihkon halkopinon väliin. Minua ei pakotettu menemään soittotunneille. Olen miettinyt oliko se hyvä vai huono ratkaisu.

Amerikassa asuin vaihto-oppilaana perheessä, jonka äiti oli pianisti. Hän oli huomannut, että pidin paljon klassisesta musiikista. Hän vei minut musiikkitestiin, jonka piti urkuri ja pianisti ja pianonsoiton opettaja Ralph Rauh (1887-1978).

Minulle tehtiin Seashore-testi. Pitkään muistin siitä vain nimen, mutta nykyaikanahan löytää kaiken netistä. Tämän musikaalisuustestin kehitti Carl Seashore (1866–1949), alkujaan Sjöstrand, muusikko ja psykologi, joka tutki audiologiaa, puheen ja taiteen psykologiaa, myös änkyttämistä.

Huomasin, että Seashore-testiä käytetään edelleen Amerikassa ja joissain muissakin maissa valittaessa oppilaita opiskelemaan musiikkia. Siitä on esitetty kritiikkiä (kuvassa professori Seashore itse ja iso kone), mutta se edelleen paras mahdollinen musikaalisuustesti monien mielestä.

Mr Rauh ei käyttänyt testin suorittamisessa mitään valtavaa konetta, vaan soitti itse pianolla ja antoi minun kuunnella muita näytteitä. Tapaus oli aika mystinen, ja on osittain unohtunut, sillä siitä on jo puoli vuosisataa. Entä tulos? Rauh'n mielestä minusta olisi voinut tulla ammattimuusikko. Se ei ihmetyttänyt, sillä suvussa on aina laulettu ja soitettu, vaikka vain isoisä otti soittotunteja joskus 1800-luvun loppupuolella ja toimi nuorena viulupelimannina. 17-vuotiaana armeijan mennyt enoni olisi päässyt sotilassoittokuntaan, mutta hänen äitinsä vaati hänet tulemaan kotiin maanviljelijäksi, mistä hän oli vanhempana katkera äidilleen. Enoni armeijakaverista tuli tunnettu suomalainen pop-muusikko. Äitini esitti yksinlaulua nuorena ja lauloi aina kotona. Sukututkijalta tuli kerran moniste "Sukulaisemme Aino Ackte". Tämä isoisäni aikalainen ja etäinen sukulainen oli kuuluisin henkilö suvussa.

Mahdollinen musiikillinen lahjakkuuteni on ollut vain kiusa, en siedä suurinta osaa musikkia, vaikka rakastan mm Mozartia. Viime aikoinahan on Suomessakin kirjoitettu siitä, kuinka paljon työtä musiikki ammattina vaatii. Varmaankin tietty synnynnäinen lahjakkuuskin vaaditaan. Mutta voidaanko sitä tutkia jo lapsessa? Perinnöllisyys ja ympäristö vaikuttavat. Perinnöllisyys merkitsee Euroopassa yleensä myös sitä, mihin ympäristöön syntyy, syntyykö ammattimuusikoiden sukuun, jossa saadaan myös käytännön eväät musiikkiin.

Seashore-testiä on käytetty ainakin aikaisemmin aivan pientenkin lasten musikaalisuuden testaamiseen. Sen tiedän, että eräskin amerikkalainen koulutoverini oli lapsena testattu musikaalisesti lahjakkaaksi, saanut amerikkalaiseen tyyliin koulusta ilmaiset soittimet ja musiikkiopetuksen, soitti lukiossa selloa ja päätyi amerikkalaiseen yliopistoon musiikinprofessoriksi ja alansa huippuammattilaiseksi.

Lasten musikaalisuuden testaamisesta taitaa olla monia mielipiteitä, Seashore ja Suzuki lienevät kaksi äärilaitaa.

P.S. Hauska yksityiskohta: näen, oikeammin kuulen joskus hienoja musiikkiunia.:)