Kesäpäiväntasaus

Kesäpäiväntasaus keskiyönä kesäkuun 21-22. 2007. Kuva on otettu helsinkiläisen kerrostalon kattoparvekkeelta. Haluan toivottaa tällä kuvalla onnellista kesää kaikille ystävilleni, blogiystävilleni ja niille, jotka sattuvat lukemaan tämän blogikirjoituksen.

Blogin otsikon takana on kesän kunniaksi kollaasi kuumasta kesästä New Orleansissa. Paljon ovat muuttuneeet sekä New Orleans että kuvan ihmiset tuosta ajasta. Kuvat ovat ottaneet poikamme ja minä kameralla, Canon AE-1 Program, jonka poikamme sai graduation- eli "ylioppilaslahjaksi". Tuo kamera toimii yhä, mutta kuvien teettäminen negatiiveista on nykyään kallista. Sillä kameralla otimme poikani kanssa paljon kuvia lehtijuttuihin, joita kirjoitin Kanadaan ja Suomeen. Niitä on kertynyt myös valtava määrä paksuihin perhealbumeihin, joita vähitellen skannaamme ja laitamme nettiin. Osa on julkisesti nähtävissä.

Viime päivät ovat menneet uuden tietokoneen käytön opettelussa ja kesäflunssan, oikeastaan lievän keuhkoputkentulehduksen, parantelussa. Teenjuonti sekoittaa päiväjärjestyksen. Onneksi nukun hyvin.
Juhannuksena olemme kaupungissa tai teemme retkiä maaseudulle. Suomi on kaunis tähän aikaan vuodesta, olipa maalla tai kaupungissa. On kuitenkin jotakin, jota haluan aina tehdä juhannuksena: poimia kedonkukkia. Kaupungista niitä löytyy raitsikkamatkan takaa joutomailta, ja ne ovat aivan yhtä kauniita kuin lapsuuteni kukat mummolan niityillä.

Kommentti: nykyajan tiukka tahti

IMG_0385, originally uploaded by Anna Amnell.

Viime aikoihin asti vain yläluokan naiset ovat kirjoittaneet. Keittiönpöydän ääressä tai olohuoneen nurkassa ei synny suurta tekstiä. Jane Austen siinä onnistui, mutta hänen aikaansa kuului palveluskunta, ei tarvinnut lähteä välillä ruokaa laittamaan ja lapsia hoitamaan.

Nykyajan miehet ovat kirjoittajina lähempänä meitä naisia siinä, että sekä miehet että naiset joutuvat nykyään käymään ansiotyössä ja kirjoittamaan ainakin uransa alussa vain kesälomillaan ja muuhun aikaan vuodesta aamuvarhain ja yömyöhään. Lisäksi sekä miehet että naiset tekevät yleensä itse myös kotityöt ja hoitavat lapsia.

Uusi Facebook-tili

Tämä on uusi Facebook -osoite (päivitetty 6/2012)

Blogivirta ja yksityiset blogit

Minusta Blogivirta on hankala, sillä blogien yksityiset url -it eivät näy siinä. Kukin blogi pitää etsiä kirjoituksen perusteella, jos haluaa lukea muitakin kirjoituksia. Näin ainakin minä koin ja pyysin omat blogini poistettaviksi siitä.

Sixpack ja onnen aika

Vanha Kirkkopuisto keskellä Helsinkiä kertoo ajasta, jolloin nälkä, rutto ja monet muut nyt jo voitetut sairaudet niittivät suomalaisia, lapsia ja nuoria yhtä hyvin kuin vanhuksia. Nykyajan nuoriso käyttää "ruttopuistoa" juhlapaikkana.

Hallitusneuvotteluissa kiisteltiiin siitä, nostetaanko liikevaihtoveroa vai ei, ja neuvottelut olivat katketa siihen kysymykseen. Tämä tilanne osoittaa, millaista onnen aikaa todellisuudessa elämme, ja millaista pientä näpertelyä meidän ongelmamme ovat verrattuina edellisten sukupolvien elämään. Meidän esivanhempamme ovat käyneet sotia, nähneet nälkää, kerjänneet, olleet huutolaisia, sotavankeja, käyneet sisällissotaa - sodista kauheinta- kokeneet pulakausia, joutuneet tyytymään opetuksessa pelkkään kiertokouluun.

Tämä on optimistinen näkökulma tilanteeseen. Kritiikkiä ja vaikerrustakin on tulossa tähänkin blogiin.:)

Pitkän avioliiton salaisuus

Toronton elokuvafestivaaleilla monta vuotta sitten istuivat suuren salin etuosassa Joanne Woodward ja Paul Newman. Huone oli täynnä kullanvärisiksi maalatuilla tuoleilla istuvia toimittajia, elokuvakriitikoita ja muita, jotka olivat päässeet lehdistötilaisuuteen. Meille toimittajille oli sanottu, että Woodward ja Newman eivät vastaa henkilökohtaisiin kysymyksiin.

Minulla oli hyvä onni, istuin saman pöydän toisella puolen ja tarkkailin kiinnostuneena näitä näyttelijöitä, edessäni istuvia todellisia filmitähtiä. Paul Newmannissa oli jotain levotonta, kärsimätöntä niin kuin niissä teini-ikäisissä pojissa, joita olin opettanut Suomessa. Joanne Woodward oli täysin toista maata, tyyni, huoliteltu, tasapainoisen näköinen. En voinut mitään sille, että minua alkoi kiinnostaa kaikkein eniten tuo kielletty alue, tähtien yksityiselämä. Kun sain puheenvuoron, kysyin: Mikä on teidän pitkän avioliittonne salaisuus?

He eivät vastanneet heti. Noina sekunteina heidän kasvoillaan vilahtivat kuin filminauha jäljet monenlaisista tunteista, näkyi tuskaa, ärtymystä, iloa, ja he katsoivat toisiinsa. Paul Newman sanoi hymyillen: Good luck. Se oli varmaankin osittain totta. Mutta ainakin me lähellä istuvat olimme nähneet, etteivät he suhtautuneet kysymykseen pinnallisesti, vaan humoristisen vakavasti. Voitte arvata, että seuraavana päivänä ainakin kanadalaisissa lehdissä oli otsikkona "Newman ja Woodward sanovat, että heidän pitkän avioliittonsa salaisuus on hyvä tuuri."

Näin hääpäivänä olemme mieheni kanssa pohtineet samaa aihetta. Olemme joskus arvelleeet, että ennen avioliitot kestivät loppuun asti, kun ihmisillä ei ollut silmälaseja. He eivät nähneet toistensa rapistumista. Mutta nykyään olemme sitä mieltä, että syynä on se, että puolisoa katsoessa ei näe kuin ajoittain nykyisen ihmisen, enemmän vilahtaa mielessä filminauha, joka sisältää kohtauksia elämän eri vaiheista. Ja pysyvin siinä on se ihminen, johon rakastui, se nuori tyttö tai poika, jolla oli kirkkaat silmät ja sileät posket. Joku toinen voi olla eri mieltä.

Mieheni muistuttaa minulle, että kerroin kotona tuon lehdistötilaisuuden jälkeen, että Joanne Woodward kallisti päätään ja kuiskasi miehelleen 'seksi'. Sitä ei ollut lehdissä. Luulen, että muut eivät kuulleet sitä, vain minä joka istuin vastapäätä Woodwardia.