My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, elokuuta 31, 2011
Sävy sävyyn
Jugurttia, Piltti-marjasosetta. Toinen viikko antibioottikuurilla, korvatippoja. Tekisi mieli jo ulos. Pidän syksystä. Se on selvästi alkamassa aikataulun mukaan. Piristän itseäni laittamalla blogin uuteen uskoon ja siirtämällä tietokoneeseen syksyisen kuvan.
Kapinallinen Suomi-neito
Minua hätkähdytti Mikael Bobackan kuva teini-ikäisestä Suomi-neidosta. Karmea totuus?
Musiikkitalo ' a mezza voce'
En pitänyt alussa ollenkaan uudesta musiikkitalosta. Se vaikutti rumalta laatikolta. Mutta mitä pitemmälle rakennustyöt edistyivät, sitä enemmän aloin nähdä siinä kauneutta.
Eräänä päivänä, kun tulin kaupungista päin, hämmästyin sitä, että se toi mieleen onyksin, kiven jolle on annettu monia merkityksiä eri kulttuureissa. Raamattu mainitsee sitä olleen jo paratiisissa.
Musiikkitalo alkoi vaikuttaa muutenkin uskonnolliselta, hyvin luterilaiselta vaatimattomuudessaan ja vähäeleisyydessään. Samanlaiselta kuin me suomalaiset ihmiset.
Mutta ympäristön heijastukset muuuttivat sitä koko ajan, antoivat sille uutta luonnetta ja kauneutta. Sitten luin, että arkkitehtikilpailussa tämän rakennuksen nimi oli 'a mezza voce', musiikkitermi joka tarkoittaa pehmeää, hiljaista, italiassa 'puolella äänellä'.
Kuuntelin pääarkkitehdin haastattelun. Hänkin vertasi Musiikkitaloa ihmiseen:
"- Se on vähän kuin ihmiskeho, mutta se mikä on ihmisen luonne, selviää vasta syvimmistä arvoista, selventää arkkitehti Kivistö."
Musiikkitalo on sisältä suuri, paljon mustaa, paljon tilaa, hyvä akustiikka, väriä on vain pienemmissä tiloissa.
Aika näyttää, mitä ovat Musiikkitalon sisäiset arvot.
Kuuntele arkkitehti Markku Kivistön haastattelu
tiistaina, elokuuta 30, 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)