My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, elokuuta 31, 2011
Musiikkitalo ' a mezza voce'
En pitänyt alussa ollenkaan uudesta musiikkitalosta. Se vaikutti rumalta laatikolta. Mutta mitä pitemmälle rakennustyöt edistyivät, sitä enemmän aloin nähdä siinä kauneutta.
Eräänä päivänä, kun tulin kaupungista päin, hämmästyin sitä, että se toi mieleen onyksin, kiven jolle on annettu monia merkityksiä eri kulttuureissa. Raamattu mainitsee sitä olleen jo paratiisissa.
Musiikkitalo alkoi vaikuttaa muutenkin uskonnolliselta, hyvin luterilaiselta vaatimattomuudessaan ja vähäeleisyydessään. Samanlaiselta kuin me suomalaiset ihmiset.
Mutta ympäristön heijastukset muuuttivat sitä koko ajan, antoivat sille uutta luonnetta ja kauneutta. Sitten luin, että arkkitehtikilpailussa tämän rakennuksen nimi oli 'a mezza voce', musiikkitermi joka tarkoittaa pehmeää, hiljaista, italiassa 'puolella äänellä'.
Kuuntelin pääarkkitehdin haastattelun. Hänkin vertasi Musiikkitaloa ihmiseen:
"- Se on vähän kuin ihmiskeho, mutta se mikä on ihmisen luonne, selviää vasta syvimmistä arvoista, selventää arkkitehti Kivistö."
Musiikkitalo on sisältä suuri, paljon mustaa, paljon tilaa, hyvä akustiikka, väriä on vain pienemmissä tiloissa.
Aika näyttää, mitä ovat Musiikkitalon sisäiset arvot.
Kuuntele arkkitehti Markku Kivistön haastattelu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vähän tylyltähän tuo musiikktalo ulkoapäin näyttää. Pienet kuvat eivät anna siitä mitään käsitystä. Sisätilat televisiossa nähtyinä näyttivät mielnkiintoisilta ja asiallisilta, pyöreä muoto hyvältä. Pääasiahan on hyvä akustiikka ja se kuulemma on nyt onnitunutta. Hyvä!
VastaaPoistaSellaisia olemme me suomalaisetkin. Vai olemmeko enää?
VastaaPoistaKun palasimme yhdeksän vuoden Pohjois-Amerikassa asumisen jälkeen Suomeen, ihmiset näyttivät täältä vihaisilta ja tylyiltä kuin "aikoisivat tappaa".
"Ainoat, jotka ovat ystävällisiä, ovat vanhat mummot", sanoi tyttäreni.
Siitä on jo yli 20 vuotta. Ovatko suomalaiset ja Suomi muuttuneet vai olenko minä muuttunut? Enää ei vaikuta olevan noin.
MUSIIKKItalohan se on. Tärkeintä on, että soitto soi.:)
Jotenkin tämä rakennus muistuttaa Lincoln Centerin taloista, en osaa sormella osoittaa miten. Se Saarisen teatteritalo (Vivian Beaumont) on kai liian pieni ja Alice Tully Hall liian pitkä. Mutta jotenkin nuo kuvasi vääntävät mieltä sinne suunnalle. Muisti tietysti vääristää, mitä joskus silmät hämmästyksestä selällään näki:)
VastaaPoistaHanhensulka,
VastaaPoistaon niissä samaa. Täällä Wikipedian saksalaisella sivulla näkee selvemmin. LInjat ovat yksinkertaiset.
http://de.wikipedia.org/wiki/Lincoln_Center
Kultaista valoa ei Helsingin musiikkitaloon saa.
On kiinnostavaa, miltä se tulee näyttämään juhlavalaistuksessa ja täynnä juhlapukuisia ihmisiä. Ehkä siellä vilahtavat joskus punaiset lenkkaritkin.:)
Olen tottunut siihen, että nämä Mannerheimintien varrella olevat kulturellit talot ovat hyvin rumia. Ihan masentaa katsella niitä kulttuurivarastoja. Asun Oooperan kohdalla ja joudun näkemään sitä jatkuvasti. Kaipaan keskustan kauniita vanhoja taloja.