Hvitträsk, koti kuin linna

Hvitträsk, originally uploaded by Anna Amnell.

Kodikas nurkkaus Hvitträskissä.

Sateen ropinaa, kynttilävaloa, teetä ja keskustelua. Kuvakansio Hvitträsk-kuvistani (melkein 100 kuvaa)

Suomalaisten kotijumalia: Pablo Neruda

"Minä rakastin neuvostomaata heti kun sen näin ja ymmärsin ettei se ollut ainoastaan antanut moraalin oppituntia inhimillisen elämän kaikilla aloilla, se oli osoittanut uusien ratkaisujen mahdollisuuden ja näyttänyt miten tekemisen ja jakamisen tiellä mennään eteenpäin. Minä ymmärsin että tällä arojen mantereella, joka on niin täynnä luonnollista puhtautta, tapahtuu suuri lentoonlähtö. Koko ihmiskunta tietää että siellä rakennetaan suunnatonta totuuutta, ja maailma odottaa hämmästyneen jännittyneenä mitä mahtaa tapahtua. "
Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni. Muistelmat Suom. Matti Rossi. Toinen painos 1975 (alkuteos 1974)

Ehkäpä tätä kirjaa luetaan Pohjois-Korean kouluissa.

Postmodernismi on kuollut 2

Tänään selostaa Aki Petteri Lehtinen HS:ssa  Prospect-lehdessä ollutta artikkelia, jonka mainitsin tässä blogissa aikaisemmin. (HS/D6/Media/Sivusilmin 2.9.2011)

Postmodernismin kuolinkouristuksista on toki ollut puhetta jo vuosia sitten. Jo A.S. Byattin romaania "Possession" pidettiin postmodernismin jälkeisenä teoksena. Idea oli, että suuret kertomukset eivät ole kuolleet.  "Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.” Jessica Leder A. S. Byattin kirjasta Riivaus, engl. Possession)

Kirjoitin tästä jo aikaisemmin, mutta se ei kiinnostanut ketään, sillä Suomessa elettiin vielä postmodernismin lumossa.

Prospectissa kirjailija Edward Docx kirjoittaa Victoria ja Albert -museon näyttelystä virallisina postmodernismin "hautajaisina. Postmodernism. Style and Subversion 1970-1990. (15.1.2012 asti) (Katso video)

Nyt puhutaan "aitoudesta" uutena ismina.