Photo Friday. 'Constructed'

Nova Karolina, Ostrava, a photo by Anna Amnell on Flickr.

'constructed'
a larger size, suurempi koko
Nova Karolina in Ostrava

Medvedevin kissa ja muut ihanat venäläiset kissat

Kuvassa aito venäläinen arktinen kissa, Petsamon rakenteilla olevan alaluostarin Trifonan mirri. Photo Aune Kämäräinen

Medvedevin kissa Dorofeikin on aito venäläinen kissa. Dorofei on 'colour point siberian' eli 'Neva masquarade' -tyyppinen Siperian metsäkissa, kuten tuo luostarin kissakin, ankaran sään koettelema hyväluonteinen ja terve kissa.

Dorofei Medvedev on tottunut edustamaan. Täällä ovat  Michelle ja Barack Obama Dorofeita ihmettelemässä. Dorofei on aiheuttanut miniskandaalinsa tappelemalla naapurinsa Mihail Gorbachevin kissan kanssa. Tappelun jälkeen Dorofei joutui antibioottikuurille ja leikattiin.

Tarja Haloselle luvatun kissan näköinen kissanpentu .

Ihanat kissat. Olen jo pitemmän aikaa ihaillut näitä Siperian metsäkissoja. Ne ovat arktisen alueen kissoja kuten norjan metsäkissa ja viikinkien Amerikkaan viemä Maine coon, jota kanadalainen kissamme Toby muistutti monessa mielessä.

Siperian metsäkissat eivät aiheuta yleensä allergiaa, ovat mukavia luonteeltaan ja kasvavat hyvin suuriksi. Ne ovat vasta 5-vuotiaina täysikasvuisia. Mitä vaaleampi kissa, sitä vähemmän allergiaa aiheuttava.

Heti kun sain tietää, että sukulaiseni pääsee muutamaksi vuodeksi työhön Pietariin, sanoin, että nythän voin käydä siellä kissanäyttelyissä ainakin ihailemassa venäläisiä metsäkissoja.

Suomen Siperiankissayhdistys

[Dorofei tarkoittaa 'Jumalan lahja'. Dorofei on pojannimi, englannin Dorothy on vastaava tytönnimi. Matti tarkoittaa suomessa 'Jumalan lahja'. Sukunimi Toropainen tulee nimestä Dorofei ]

Uskollisuus on sallittua vaikkakin epämuodikasta

Lapsi on harvinaisuus Helsingin katukuvassa. Lapset ja vanhukset on laitostettu, eristetty muusta yhteiskunnasta. Lapsi on yleensä mukana kaupungilla vain lastenvaunuissa ja silloinkin verhojen eristämänä. Kuitenkin kaupunki voi tuoda kiinnostavia kohteita lasten nähtäviksi.

kommentti Iineksen blogiin
Suurperhe [familia] oli pysyvien sukulaisten joukko, oltiin kaikki samaa perhettä. Silloin perhesuhteet eivät olleet kaaoksessa, jatkuvassa muutoksessa kuten nyt. Se toi turvallisuutta lapsille ja vanhuksille. Tämän lisäksi oli läheinen suhde palveluskuntaan ja naapureihin. Vieraalle osoitettiin vieraanvaraisuutta.

Mikään ei estä nykyajan ihmisiäkään olemasta uskollinen lähiomaisilleen ja ystävilleen ja elämään epäitsekästä elämää. Lopulta ihmisten henkiset ominaisuudet ovat ratkaisevia elettiinpä millaisessa yhteiskunnassa hyvänsä. Vain totalitäärinen hallitus erottaa pakolla ihmisen sukulaisista ja ystävistä.

2. kommenttini
Olin mieheni keskiluokkaisessa suvussa ainoa nainen, joka ei ollut työssä, vaikka minulla oli akateeminen koulutuskin. Kaikki naiset olivat töissä, enimmäkseen opettajina, joitakin lääkäreinä, ja kaikissa perheissä oli kotiapulainen. Tämä oli ihan tavallista vielä 1970-luvulla.

3.
Lisäys - palveluskunta viittaa 1900-luvun alkuun ja varhaisempiin aikakausiin maalla ja kaupungissa. Pitkään yhden miehen palkalla elätti perheen. Kotiäitiys oli tavallista köyhissäkin perheissä.

4. kommenttini
Mikis, minulla oli sama juttu ja kaikilla meidän korttelin lapsilla. Leikimme yhdessä pihalla, joskus tapahtui onnettomuuksiakin. Äidit tekivät aamusta iltaan töitä, pesivät pyykit, lattoivat ruoan, hoitivat pieniä lapsia. Kotiäidin työ ei loppunut koskaan varsinkaan siihen aikaan, jolloin ei ollut kodinkoneita.  Pormestarilla oli taloudenhoitaja ja taisi olla vielä sisäkkökin. Hammaslääkärin perheessä oli kotiapulainen, nuori tyttö, vaikka rouva [hum.kand., kotirouva] oli  kotona. Kun heille tuli vieraita, rouva tuli pyytämään meidän äitiä laittamaan aterian. Istuin perheen vähän minua nuoremman tytön kanssa keittiössä ja salakuuntelimme aikuisten juttuja.  Ainoa, joka ehti komentamaan lapsia, oli suutarin vaimo.  Hänellä ei ollut itsellään lapsia, ja siksi taloustöitäkin oli vähemmän kuin muilla.

Joku kurkistaa keittiööni

IMG_6738, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kun lehdet lähtevät puista, paljastuu uutta nähtävää.

Erik Bruun sai vuoden 2012 muotoilupalkinnon

Helsinki palkitsi Erik Bruunin. Hän sai Helsingin vuoden 2012 muotoilupalkinnon. Bruunin kookkaita mainosjulisteita näin jo opiskeluaikana kaupungilla. Ne piristivät kovasti katukuvaa. Rakkaimpia ovat kuitenkin Bruunin luontoaiheiset julisteet.

Tässä kuvassa on kolme metriä korkea Jaffa-juliste sen talon edessä, jossa asuin ensimmäisenä opiskeluvuonna.

Vuonna 1926 syntyneellä Bruunilla on työn alla postimerkkisarja ja Luonnonsuojeluliiton 75-vuotisjuhlajuliste.
Erik Bruun on ahkera ja miellyttävä taiteilija.

Lämpimät onnittelut sinne Suomenlinnaan!