Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, marraskuuta 09, 2014

Onnellista isänpäivää kaikkiin koteihin!

IMG_4806

Onnellista isänpäivää muistojen ja omaisten parissa! Onnea isät!
Lisäys:
Vanhuudesta: Kultaiset kädet. On muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.
Ukin muistoksi kuva Pietarista, jossa hän kulki nuorena miehenä - ja jonka "bolshevikit pilasivat", kuten ukilla vuonna 1875 syntyneellä miehellä oli tapana sanoa.

Tänään juhlitaan Berliinissä Berliinin muurin murtumisen 20-vuotispäivää.
http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/grafiikka-tallainen-on-berliinin-muurin-tarina/4505956

Kultaiset kädet- blogikirjoitus on myös uudemmassa paikassa:
http://amnellanna.blogspot.fi/2008/12/kultaiset-kdet-golden-hands.html

torstaina, marraskuuta 15, 2012

Uskollisuus on sallittua vaikkakin epämuodikasta

Helsinki, Finland, December

Lapsi on harvinaisuus Helsingin katukuvassa. Lapset ja vanhukset on laitostettu, eristetty muusta yhteiskunnasta. Lapsi on yleensä mukana kaupungilla vain lastenvaunuissa ja silloinkin verhojen eristämänä. Kuitenkin kaupunki voi tuoda kiinnostavia kohteita lasten nähtäviksi.

kommentti Iineksen blogiin
Suurperhe [familia] oli pysyvien sukulaisten joukko, oltiin kaikki samaa perhettä. Silloin perhesuhteet eivät olleet kaaoksessa, jatkuvassa muutoksessa kuten nyt. Se toi turvallisuutta lapsille ja vanhuksille. Tämän lisäksi oli läheinen suhde palveluskuntaan ja naapureihin. Vieraalle osoitettiin vieraanvaraisuutta.

Mikään ei estä nykyajan ihmisiäkään olemasta uskollinen lähiomaisilleen ja ystävilleen ja elämään epäitsekästä elämää. Lopulta ihmisten henkiset ominaisuudet ovat ratkaisevia elettiinpä millaisessa yhteiskunnassa hyvänsä. Vain totalitäärinen hallitus erottaa pakolla ihmisen sukulaisista ja ystävistä.

2. kommenttini
Olin mieheni keskiluokkaisessa suvussa ainoa nainen, joka ei ollut työssä, vaikka minulla oli akateeminen koulutuskin. Kaikki naiset olivat töissä, enimmäkseen opettajina, joitakin lääkäreinä, ja kaikissa perheissä oli kotiapulainen. Tämä oli ihan tavallista vielä 1970-luvulla.

3.
Lisäys - palveluskunta viittaa 1900-luvun alkuun ja varhaisempiin aikakausiin maalla ja kaupungissa. Pitkään yhden miehen palkalla elätti perheen. Kotiäitiys oli tavallista köyhissäkin perheissä.

4. kommenttini
Mikis, minulla oli sama juttu ja kaikilla meidän korttelin lapsilla. Leikimme yhdessä pihalla, joskus tapahtui onnettomuuksiakin. Äidit tekivät aamusta iltaan töitä, pesivät pyykit, lattoivat ruoan, hoitivat pieniä lapsia. Kotiäidin työ ei loppunut koskaan varsinkaan siihen aikaan, jolloin ei ollut kodinkoneita.  Pormestarilla oli taloudenhoitaja ja taisi olla vielä sisäkkökin. Hammaslääkärin perheessä oli kotiapulainen, nuori tyttö, vaikka rouva [hum.kand., kotirouva] oli  kotona. Kun heille tuli vieraita, rouva tuli pyytämään meidän äitiä laittamaan aterian. Istuin perheen vähän minua nuoremman tytön kanssa keittiössä ja salakuuntelimme aikuisten juttuja.  Ainoa, joka ehti komentamaan lapsia, oli suutarin vaimo.  Hänellä ei ollut itsellään lapsia, ja siksi taloustöitäkin oli vähemmän kuin muilla.


keskiviikkona, lokakuuta 13, 2010

Chile mielessä


BBC on muuttanut kokonaan ohjelmistonsa, ja kuuluuttaja sanoi: "On vain yksi asia, mitä maailma katsoo tänään". Ja menimme takaisin Chileen. Katson harvoin TV:tä , mutta tänään TV on ollut minulla koko päivän auki, laitan mainokset hiljaiselle, muun ajan kuuntelen selostusta ja laitan samalla koneelle korjauksia, jotka olen kirjoittanut käsin tulostamaani tekstiin.

Jännitämme, onnistuuko kaikki hyvin Chilessä. BBC kertoi äsken, että tunteet ovat keskeisiä tänään, omaiset ja perhe. Kaivosmiesten puheissa esiintyy sana rakkaus. BBC kertoo juuri, että uskonnolla on tärkeä osuus. Toivo on tärkeintä. Omaisten leirin nimi on Toivon leiri.

Uskonnolla on ollut keskeinen asema kaivosmiesten perheille ja kaivosmiehille, kertoo CNN. Katolinen maa, jossa paljon protestantteja. Kaivosmiehistä kaksikymmentä osallistuu joka ilta protestanttien pitämään rukouspiiriin. Eräs kaivosinsinööri on lähettänyt heille kuunneltavaksi saarnoja, raamattutunteja ja uskonnollista musiikkia. Eräs miehistä,  Jose Henriques järjestää kahdesti päivässä jumalanpalveluksen kaivoksessa.

Kaivosmiehille ja heidän omaisilleen eloonjäminen on ihme. He ovat kiitollisia pelastajilleen, nykyajan teknologialle, kaikille asiantuntijoille - ja Jumalalle, mistä ei ehkä Suomessa kerrota.

Kaikki kaivosmiehet (kuvat)

BBC paikalla (video)

MTV 3

YLE

Yllä kuvassa on Linnanmäen maailmanpyörä, joka muistuttaa Chilen laivaston suunnitteleman nostolaitteen pyörää.

Tällaisia uutisia kuullaan harvoin. Eräs pelastetuista, Mario Sepulveda, sanoi olleensa maan alla "Jumalan ja paholaisen kanssa, ja Jumala voitti." (BBC)

Myöhemmin: Chile päivä tuli kalliiksi BBC:lle, kertoivat lehdet. Mutta se oli unohtumaton meille, jotka saimme olla mukana.

keskiviikkona, tammikuuta 13, 2010

Miten selvitä, kun puoliso tekee väitöskirjaa?



Meidän perheeseen ilmestyi tänään uunituore väitöskirja. Kun näin vähän aikaisemmin vain valokuvan kirjan kannesta, sanoin että kirjoittajan nimihän on mahdottoman pienellä. Mieheni vitsaili Barthesia mukaillen: Sehän on postmodernia. Tekijä täytyy häivyttää taka-alalle. Tekijän kuolema on tekstin syntymä. Kannen kuvan on tehnyt poikamme väitteestä "kaikki virtaa", joka on keskeinen postmodernismille.

Väitöskirjan tekeminen on sitkeyttä ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Niillä jotka ovat saaneet suuria apurahoja ja voineet omistautua kokopäiväisesti tutkimukselleen, on varmaankin helpompaa kuin niillä, jotka joutuvat tekemään tutkimusta ansiotyön ohella. Koko perhe elää mukana siinä työssä.

Eräs nainen muistelee vieläkin sitä, kuinka hänen pikkutyttönsä nukkui hänen jalkojensa juuressa kuin lemmikkikoira, kun hän teki kiireellä tutkimusta, josta hänen virkansa riippui.

Toinen tuttavani kertoi, että hän pystyi keskustelemaan väitöskirjaa tekevän miehensä kanssa vain silloin, kun heillä oli vieraita, joiden kanssa piti seurustella. Toinen sanoi, ettei voinut kutsua vuosikausiin vieraita, kun joka paikassa oli paperiläjiä, joihin ei saanut koskea.

On aika ihmeellistä, että netistä ei löytynyt mitään kuvauksia väitöskirjan tekijöiden puolisoiden kokemuksista, vaikka tiedän, että väitöskirjatyö on aiheuttanut jopa useita avioeroja.

Kun mieheni alkoi tehdä toista väitöskirjaansa, jälleen työn ohella vapaa-aikoinaan ja lomillaan, meille tuli asiasta vähän keskustelua. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että eiköhän meillä riitä mielikuvitusta sen verran, että keksimme, miten selvitä tästäkin projektista.


Matti T. Amnellin väitöskirja Uskontojen universumi on ollut Helsingin Yliopiston teologisessa tiedekunnassa kurssikirjana, alussa pari vuotta pakollisena kaikille uusille opiskelijoille ja sitten 15 vuotta valinnaisena kurssikirjana dogmatiikassa. Tätä kirjaa on lainattavissa muun muassa Kaisa-kirjastossa (= opiskelijakirjastossa Kaisaniemessä) ja yliopistoon teologisen tiedekunnan kirjastossa sekä yleisissä kirjastoissa ja myytävänä Teologisesta kirjallisuuseurasta.
https://fi.wikisource.org/wiki/Suomalaisen_teologisen_kirjallisuusseuran_julkaisuja
LOPPUUNMYYTY

Ensimmäisen väitöskirjatyön aikana olin ostanut valtavan määrän sisustuslehtiä ja kirjoittanut yhden historiallisen romaanin. Aloin silloin myös tutkia tulevia kirjojani varten 1500-lukua. Tämän toisen tutkimuksen aikana aloitin bloggaamisen ja digikuvaamisen, ja ne ovat olleet siinä määrin viihdyttäviä harrastuksia, että vapaa-aika on kulunut rattoisasti. Olen saanut lisäksi aikaan kaksi nuortenkirjaa ja suuren joukon keskeneräisiä käsikirjoituksia.

Toisen perheenjäsenen suuri projekti, oli se sitten väitöskirja, romaani, sävellystyö tai muu pitkäaikaista keskittymistä vaativa työ, on eräänlainen vuori, joka luo varjonsa kotiin.

Miehelleni ei ole ollut mitään taloudellista hyötyä väitöskirjoista, mutta ne ovat tuottaneet hänelle paljon iloa. Ne ovat olleet aikaisemmin toteuttamaton puoli hänessä. Seikkailija hänessä valitsee aina aiheita, joiden kanssa hän saa kamppailla mielin määrin.

Ihmisen kannattaa myös käyttää aivojaan jatkuvasti johonkin uuteen asiaan, jotta aivot pysyvät kunnossa.


Uskonto ilman  uskontoa 2010

Toinen väitöskirja on lähtenyt maaimalle. Se  on myynnissä Akateemisessa kirjakaupassa. Sen voi lukea netistä. (katso kotisivu) Se osallistuu näin tieteelliseen keskusteluun.

Matti T. Amnellin kotisivu Bloggerissa.
Otimme valokuvia eri vaiheista. Katso koko kansio.

Lisäys:
Netissä olevien keskustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että on epätietoisuutta väitöstilaisuudesta ja varsinkin sen jälkeen pidettävästä ns. karonkasta. Tohtorinväitös on noin 2-4 tuntia kestävä yleisölle avoin tilaisuus, ja yleisö voi tulla sinne arkiasussa, niin tekevät esimerkiksi opiskelijat, jotka tulevat luennoilta. Väittelijä, vastaväittäjä ja tilaisuuden puheenjohtaja eli kustos pukeutuvat yhteisen sopimuksen mukaan joko mustaan pukuun tai frakkiin. Väitöstilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu, johon kaikki ovat tervetulleita. Usein se järjestetään vaikkapa yliopiston käytävällä lyhyenä tilaisuutena. Myös jokin muu yliopistolla tai sitä lähellä sijaitseva paikka voidaan vuokrata, jolloin voi seurustella rauhassa pitempään. Siellä ei pidetä puheita.

Karonkka: Meilläkin oli ennen mieheni ensimmäistä väitöstä sellainen käsitys, että meidän täytyy järjestää suuret ja kalliit illalliset väitöspäivän lopuksi. Sellaiseen olisi pitänyt kyllä ottaa laina. Mutta onneksi eräs ystävistämme, yliopistossa työssä oleva professori, neuvoi, että karonkka on yksinkertaisesti ateria, joka tarjotaan vastaväittäjän kunniaksi ja kiitokseksi henkilölle, joka ohjasi työn, ja kustokselle, joka johti puhetta väitöstilaisuudessa. Näin karonkka voi olla 3-4 hengen illalllinen jossain ravintolassa. Näin oli ollut ystävällämme, ja näin on ollut myös miehelläni molemmilla kerroilla.

Perhepiirissä juhlittiin sitten ihan tavallisesti kotona myöhemmin. Jotkut haluavat kuitenkin järjestää suuret juhlat, jonne kutsutaan yliopistoväkeä, työtovereita, ystäviä ja sukulaisia. Mutta taloudelliset syyt eivät saisi olla esteenä väitöskirjan tekemiselle.

yksityiskohtia

Ainoa kerta, jolloin mieheni on käyttänyt tohtorinhattuaan, oli toinen väitöstilaisuus, jonne hän käveli kymmenen vuotta aikaisemmin hankittu toisen tiedekunnan hattu kädessään, jo aikaisemmin väitelleenä. Tohtorinhattu on kallis, mutta se voi olla hauska muisto. Ostetaanhan sitä turhempaakin.

Vielä lisäys: tohtorin promootiotilaisuus ei ole pakollinen

Jossakin väitettiin, että tohtorinarvon ja tohtorinhatun käyttöoikeuden saa vain, jos osallistuu Yliopiston järjestämään promootiotilaisuuteen ja kaikkiin juhlallisuuksiin. Sehän ei ole ollenkaan totta. Tohtorin arvon ja kunniamerkkien käyttöoikeus ei ole enää riippuvainen osallistumisesta promootioon.

Tohtorinhattu tilataan kaupasta, sillä se tehdään kullekin mittatilaustyönä. Useimmille se on pelkkä koriste. Ainoa kerta, jolloin mieheni on käyttänyt tohtorinhattuaan, oli toinen väitöstilaisuus, jonne hän käveli kymmenen vuotta aikaisemmin hankittu toisen tiedekunnan hattu kädessään, jo aikaisemmin väitelleenä. Tohtorinhattu on kallis, mutta se voi olla hauska muisto. Ostetaanhan sitä turhempaakin.

Promootiojuhlat ovat arvokkaita tilaisuuksia kuten voi nähdä vaikkapa lehtikuvista tai TV-uutisvälähdyksistä. Nuorelle tutkijalle se voi tuntua tärkeältä ja hyödylliseltä, kun hän aloittaa pitkän ja vaivalloisen tien yliopistomaalmassa. Kaikilla ei ole kuitenkaan varaa osallistua näihin juhliin, ja akateeminen ura aukeaa myös ilman kalliita juhlia ja stressiä velkaantumisesta juhlien vuoksi. Jos haluaa osallistua, voi vähentää kuluja esimerkiksi vuokraamalla juhlavaatteet.  Promootion kustannukset.

tie tohtoriksi

lauantaina, marraskuuta 08, 2008

Kesämuistoja Suomenlinnasta




Hevosenkenkälahti Suomenlinnassa. Kuva: Matti Amnell (Kuva suurempana)

Vietin pari kesää tuolla paikalla. Lapset leikkivät uimarannalla tuntikaudet. Meillä oli eväät mukana. Lapset kävivät siellä myös uimakoulua, sillä silloin olivat kesät harvinaisen lämpimiä. Perheemme pienimmillä oli punaiset uima-avut käsivarsissaan, joten olo rannalla oli turvallista. Syntyi monta hiekkalinnaa.Minä istuin viltillä ja neuloin lapsille seuraavan talven vaatteet. Välillä suomenlinnalainen ystäväni piti silmällä meidänkin lapsia, ja minä kävin uimassa. Uin yleensä tuonne oikeanpuoleiselle laiturille ja takaisin. Mieheni tuli keskustasta töistä suoraan uimarannalle turistiveneellä. Sitten läksimme kotiin. Kävimme uimassa myöhään syksyyn asti. Lopulta oli vesi niin kylmää, että se kangisti jalkoja, ja saattoi vain kastautua.

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Kirjailija ja hänen perheensä

"Toisen maailmansodan aattona syntynyt Claudio Magris muistelee lämmöllä lapsuuttaan. --'Ilmapiiri oli hyvin avoin ja lämmin.'--
Opiskeluaikoina Magris tapasi myös Marisa Madierin, ja 1964 solmittuun avioliittoon syntyivät pojat Francesco ja Paolo.
'Fancesco opettaa Pariisissa makroekonomiaa, mutta kirjoittaa myös sanomalehtiin ajatuksiaan talouden moraalista. Me soittelemme toisillemme noin kolme kertaa päivässä', Magris kertoo.
'Paolo taas asuu täällä [Triestessä]. Hän kirjoittaa myös näytelmiä. Paolo muuten tulee kanssani Suomeen, hän pitää Pohjoismaista. Me olemme erottamaton kolmikko, hyvin läheisiä.'
Jouni Kantola: Trieste on Claudio Magrisin maisema. Helsingin Sanomat/Kulttuuri 1.10.2007

Magris on Suomessa. Hänen uusin kirjansa "Ymmärrättehän" käsittelee vaimonsa menettäneen miehen surua muun muassa Orfeus ja Eurydike -myytin avulla. Magrisin vaimo on kuollut syöpään.

Magris: Tonava

Magris, eurooppalaisuus, yksilö

torstaina, maaliskuuta 08, 2007

Naistenpäivä



Kukkia äideille, isille ja lapsille.

Kotiäitinä

Kirsi kirjoitti Sumussa-nimiseen kirjoitukseeni kommentin

"Keskustelimme kulttuurisokista, joka kohtasi -- lama-Suomeen palanneita 90-luvun puolimaissa. Paluu johti ainakin yhden ystäväni työkyvyttömyyteen. Hänen tuntemansa Suomi oli kadonnut kokonaan."

Kirsin kommentti innosti minut kirjoittamaan seuraavaa:

Minäkin koen entisen Suomen kadonneen. Kun oli pilkattu parikymmentä vuotta marksilaisen oikeaoppisesti kotia, kotiäitejä, sukulaisuussuhteita yleensä, kulttuuria ja uskontoa, viesti meni perille ja jäljelle jäi sieluton kansa, joka etsii onnea seksistä, alkoholista, roskakulttuurista - ja rahasta.

Humalaisina ja huumeissa riehuvat pikkutytöt aikuisten miesten tai teini-ikäisten poikien kainalossa Esplanadin puistossa olivat kauhistuttava näky ulkomaalaisille ja meille paluumuuttajille. Mutta eräskin helsinkiläinen nainen ja äiti sanoi minulle, että sehän on normaali suomalainen kasvuriitti. Hänen eteläeurooppalainen miehensä oli ottanut avioeron, kun ei kestänyt sitä, miten lapsia kasvatettiin - jätettiin kasvattamatta - Suomessa.

Siitä rahan vallasta. Sieluttomista ihmisistähän tulee riistokapitalismin halukkaita uhreja. Miehet ja naiset uhraavat yksityisen onnen "toteuttaakseen itseään" työelämässä ja saadakseen noita yllä mainittuja onnen korvikkeita.

Samalla on tunteettomuutta ja välinpitämättömyyttä niitä kohtaan, jotka eivät menesty ja edistä talouselämää: vanhukset, sairaat, työttömät, lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat.

Kaikkien piti NL:ssa uhrautua yhteiskunnan ja aatteen vuoksi. Nyt vaaditaan uhrautumista "talouselämän" puolesta. Ihmiset, joiden tunneakku on tyhjä, ovat helposti narrattavissa.

Kaikki eivät kuitenkaan onneksi mene mukaan tuohon sirkukseen, vaan tajuavat että tunneakkua ei täytetä korvikkeilla.

Kaipaan "pikkuporvarillista" onnea kaikille. Ihmisen pitäisi voida saada rehellisellä työllä kohtuullinen toimeentulo itselleen ja lapsilleen.

Lisättäköön, että työnantaja, olipa se yksityinen tai kansainvälinen suuryhtiö, ei ole "riistokapitalisti", jos se ei ime työntekijöistään viimeistä pisaraa vaan antaa tilaa myös yksityiselämälle. Arvostan niitä, jotka keksivät ideoita, joilla saadaan toimeentuloa ihmisille. Vain ahneus on pahasta.