Miksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja?

Kommentti Sinisen linnan kirjaston Marialle, joka pohtii tyttökirjojen olemusta:

Maria,

mainitsemasi perinteiset tyttökirjat käsittelevät lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoa naisen elämässä. Vielä muutama vuosikymmen sitten sellainen ajanjakso oli olemassa, aika jolloin rakkaudesta, omasta kodista ja elämänurasta haaveiltiin. Tyttö siirtyi hitaasti lapsuudesta aikuisuuteen.

Sen huomaamme, kun luemme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyttökirjoja. Vielä 1950-luvullakin sosiologian tilastojen mukaankin (ks. linkkini) lapset olivat lapsia, tytöt tyttöjä.

Nykyajan länsimaiden tyttöjä vertaisin keskiajan kuninkaallisiin lapsimorsiamiin, joiden lapsuus loppui lyhyeen, pikkuprinsessa lähti nukkekotinsa kanssa uuteen kotiin, jossa hänestä tuli yhtäkkiä seksikumppani, talon valtiatar, äiti. Nykyajassa on sokea piste, kun ei tajuta, että nykyajan lapsille ja varhaisnuorille ei anneta enää aikaa hitaaseen kypsymiseen. Ehkä siksi niin monet nykyajan nuortenkirjat kertovat mieleltään järkkyneistä nuorista. Ehkä siksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja: ne tuovat turvallisuutta.

Lue myös: Viattomuuden aika meni jo

Ja vanha kommenttini Kemppisen blogista 29.9.2011:

Hyvät herrat, älkää pilkatko tyttökirjoja. Niitä lukevat tulevat äidit ja kasvattajat. Eräs ilmiö ajassamme on, että yhä harvemmat kustantajat julkaisevat suomalaisia nuortenkirjoja ja varsinkaan tyttökirjoja. Ollaanko niin toivottomia tulevaisuudesta vai mistä tämä johtuu?

Toinen kommentoija nimitteli heti "ultrafemakoksi" (uusi kokemus minulle), mutta Kemppinen kirjoitti 30.9.2011 hyvän blogikirjoituksen nykyajan tytöistä. Se liittyy sisällöltään yllä olevaan kommenttiini.

 Kemppisen kirjoitus tytöistä, kirjoista, käännöksistä. 

Numerokuvat 18: 37

Numerokuvien 08 -haaste vähän myöhässä.
Löytyi: uudenvuoden virsi on sopivasti numero 37.

Numerokuvat 018 : 37

(Elias Lönnrot, 1865, virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984)
Indonesialainen huivi saa kuvata "kirkkosilkkiä" eli huivia, jonka naiset laittoivat päähänsä 1800-luvulla kirkkoon mennessään.

Joulukoristeissa on muistoja

Sama suuressa koossa

Vanhimmat näistä kuusenkoristeista ovat vanhempia kuin lapseni. Nuorin lapsistamme teki punaisen sydämen lastentarhaikäisenä. Punapukuinen enkeli on häntä vanhempi. Tähti on Kanadasta, ketjut ja punainen pallo Englannista. Osa on uusia, sillä lapset ovat ottaneet oman kodin perustettuaan osan joulukoristeista mukaansa.

Kaikki koristeet eivät ole käytössä joka joulu. Ne säilytetään silkkipaperiin käärittyinä laatikoissa. Muutamat koristeet ovat kuusessa joka joulu. Nyt kun on muovikuusi, se voi olla esillä melkein kuukauden, joskus ylikin. Siihen mahtuu paljon koristeita. Pidän runsaasta viktoriaanistyylisestä kuusesta, vaikka saatan ihailla myös muiden toista tyyliä olevia kuusia.