Yhden päivän lukumaraton on ihan kiva idea. Joillekin koko elämä on lukumaratonia. Eskapismia?
Luin Tapio Koivukarin uuden kirjan
Koulutyttönä ajattelin, että luen "kaikki" kirjat, kaikki hyvät ja minua kiinnostavat kirjat. Aikuiseksi tulemiseen kuuluu sekin tuska, että aika ei riitä edes kaikkien parhaimpien ja kiinnostavimpien asioiden tekemiseen, kaikkein parhaimpien ja kiinnostavimpien kirjojen lukemiseen.
Kaikki kouluvuoteni olivat yhtä lukumaratonia. Jossain välissä luin kokeisiin ja kirjoitin ylioppilaaksi. Sama jatkui yliopistossa, sillä sekä estetiikka ja nykyiskansojen kirjallisuus (Ranska ja Venäjä) että englantilainen filologia olivat sitä samaa minulle. Eräs opiskelutoverini kertoi näkevänsä untakin Dickensin maailmasta, taisi olla Dickensin englanniksikin. Toinen opiskelutoveri siirtyi elokuviin ja jäi sinne. Minua rajoitti se, että piti olla töissäkin ja elättää itseäni opiskeluaikana. Kun lapset syntyivät ja vähän kasvoivat, heille alettiin lukea ja käytiin läpi lasten maailmankirjallisuus.
Nykyään vierastan jatkuvaa kirjojen ahmimista. Siinä muuttuu kuluttajaksi, ja arvostelukyky voi heikentyä, sillä kirjamarkkinoille suolletaan nykyään kaikenlaista. On elämäkin, jos sitä jaksaa ja osaa elää.
Pyhän Henrikin säätiön hallitus on myöntänyt seitsemännen säätiön kulttuuripalkinnon raumalaiselle kirjailijalle Tapio Koivukarille. Palkinto on suuruudeltaan 5 000 euroa.
Lisäys:
Tapio Koivukari sai Runeberg-palkinnon.
Lisäys:
Tapio Koivukari sai Runeberg-palkinnon.
