Viime kesänä Diana-patsas Kolmiopuistossa eli Diana-puistossa näytti tällaiselta. Tämän vuoden puistikossa on tehty remonttia, joka alkaa valmistua. Patsas on jo paikoillaan, mutta nurmikot, kukat ja suihkulähde (Dianan keihään suuntaiset vesisuihkut?) puuttuvat. Ja tietenkin puut on kaadettu. Mitenkäs muuten? Diana puistikko näyttää tällä hetkellä ankealta.

Näiden Robert Stigellin atlasten ohi kuljen ainakin kerran päivässä. Ohranan talo on Kultakalan korttelin vanhin talo (1888) Korkeavuorenkadun ja Punanotkonkadun kulmassa. Venäjän valtiollinen poliisi (=Ohrana) toimi tässä talossa 1900-luvun alussa. "Sortovuosina kulki monen suomalaisen tie Ohranan talon kautta Siperiaan vankeuteen." (Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita.)

Naapurini Johannes Kastaja,
Kolmas patsasnaapurini on Sakari Topelius Koulupuistikossa Ratakadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa. Ville Vallgren "Topelius ja lapset" (1932)

Tässä blogissa on ollut tänä vuonna kuvia mm Lönnrotin ja Leinon patsaasta sekä Hovinaisista, jotka ovat tänä kesänä Esplanadipuistossa.
Lisää kuviani patsaista.
Hyvä katsaus Helsingin ydiskeskustan takaisiin etelähelsinkiläisiin patsaisiin. En ole tainnut Topeliuksen patsasta huomatakaan, vaikka ohi lienen joskus kulkenut.
VastaaPoistaKuvaan yleensä lähiympäristöäni, tavallista arkeani tässä kauniissa kaupungissa.
VastaaPoistaTämä Topeliuksen patsas on hieno, onhan se itsensä Ville Vallgrenin tekemä. Minusta se kuvaa Topeliuksen kirjailijaluonnetta sellaisena, kuin olen hänet kokenut.
Esplanadilla oleva Topelius-patsas on kaunis, mutta en osaa yhdistää sitä Topeliukseen.
Minulle Topeliuksen "Välskärin kertomukset", paksu punakantinen ja kultakoristeinen kirja, jonka lainasin koulun kirjastosta, oli suuri lukukokemus. Olin alaluokilla koulussa silloin. Muistan, kuinka päätin, että minäkin haluan kirjoittaa jotain samanlaista, luoda maailman, jossa lukija voi liikkua ajatuksissaan.
Muutama päivä sitten oli TV:ssä Erkki Toivasen hieno dokumentti Topeliukssesta ja hänen ulkomaisista kontakteistaan ja esikuvistaan.
Ohjelma oli
VastaaPoistaHENKINEN EUROOPPAMME: TOPELIUS PARIISISSA JA LONTOOSSA. Selostus löytyy Googlella YLEn sivuilta.
Diana sopisi puutarhaani
VastaaPoistaHannele, ajattelin ihan samaa.:)
VastaaPoista