Punaliput myöhäinen ilmiö toukokuun ensimmäisen juhlinnassa

Valpuri eli Pyhä Valborg
Kevättä on juhlittu muinaisista ajoista asti, ja nimenomaan toukokuun ensimmäinen päivä on ollut Euroopassa vuodesta 870 Walburgan juhlapäivä.

Walburga oli saksien kuninkaan Rikhard Pyhän tytär. Hän syntyi Devonshiressa Wessexisssa noin vuonna 710. Kun hänen isänsä lähti ristiretkelle hän jätti tyttären luostariin kasvatettavaksi. Walburga oli luostarissa 26 vuotta ja sai hyvän koulutuksen, josta hänelle oli paljon käyttöä, kun hän lähti Saksaan auttamaan enoaan ja veljeään lähetystyössä. Häntä pidetään Saksan ja Englannin ensimmäisenä naiskirjailijana, sillä hän kirjoitti pyhimyselämäkerran ja kuvauksen ristiretkestä.

Hän kuoli vuonna 869 Heidenheimissa luostarin abbedissana, ja hänen pyhäinjäännöksensä siirrettiin toukokuun 1. päivänä 870 Eichstättiin (Walburgan yö). Hän oli eräs keskiajan suosituimpia pyhimyksiä. Hänen merkkipäivänsä on roomalaisen kalenterin mukaan toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Walburgan uskottiin suojelevan muun muassa rutolta, vesikauhulta ja yskältä ja nälänhädältä. Walburga (myös Walpurga, Valpurgis), on kuvattu usein pitämässä kädessään kolmea kaurantähkää, ja hänet sekoitettiin siksi maaemoon ja pakanalliseen uskomukseen noidista. Kevään voitto talvesta osui tähän aikaan, ja sitä oli juhlittu muinaisista ajoista asti. Uskottiin, että noidat yrittivät saada pimeyden voitolle vappuyönä.

Vappua juhlitaan joissain paikoin edelleen vähän samoin kuin Halloweenia: lapset ja nuoret naamioituvat ja tekevät kepposia. Vappuyönä pidettiin mahdollisimman kovaa meteliä, sillä sen uskottiin karkottavan pahat henget. Vappuyö ja noitavuori ovat tulleet kuuluisiksi Goethen näytelmästä Faust, jossa paholainen vie Faustin noitavuorelle.

Finnguide kertoo, että vappua alettiin juhlia pappiloissa ja yläluokan perheissä 1700-luvulla menemällä ihailemaan luontoa ja pitämällä simakutsuja perheen ja ystävien kanssa. Nykytyylistä vappua alkoivat juhlia ylioppilaat 1800-luvulla. Vappuna alettiin käyttää ylioppilaslakkeja - niitä pidettiin sitten kesälakkeina syyskuun loppuun.

(Muutkin kuin vasta ylioppilaiksi päässeet käyttivät ylioppilaslakkia kesähattuna. Äitini kertoi, että pappi piti rippikoulua ylioppilaslakki päässä.)