Kun mieheni ja minä olimme opiskelijoita, kävimme monesti huutokauppakamarilla ihailemassa huonekaluja. Ostimme merimieskirstua muistuttavan suuren kirstun, jonka lahjoitimme jollekin tuttavalle Kanadaan muuttaessamme sekä Kusnetsovan teekannut, jotka ovat vanhemman pojan ja hänen vaimonsa lasivitriinissä kunniapaikalla. Ostimme myös viktoriaanistyylisen tumman monikerroksisen kerroshyllyn, joka suureksi harmiksemme vietiin opiskelija-asuntolan ullakkokomerostamme kesäloman aikana.
Haaveilimme, että hankkisimme vähitellen kauniita antiikkihuonekaluja kotiimme, mutta meidän tuloillamme antiikkihuonekalujen ostamisesta ei tullut mitään. Muistoja noista huutokauppakäynneistä kuitenkin jäi.
Erityisesti jäi mieleen Mikko Reppolt-niminen mies, joka tuntui olevan aina mukana huutokauppakamarilla. Hän oli hymyilevä, boheemisti tai oikeammin resuisesti pukeutunut mies, jonka kaikki näyttivät tuntevan.
Tänä aamuna näin lehdessä otsikon "Koko maailma huusi Mikko Reppoltin jäämistöä" (Pirkko Santajärvi: Emalihopeiden hinnat moninkertaistuivat Hagelstamilla. HS/Kulttuuri 26.5.2008) Eniten eli 34 000 euroa maksettiin suolakosta, jonka nuppi on tuolin muotoinen.
Antiikkikauppias "Reppoltin keräämät esineet on ostettu Suomessa venäläisiltä emgigranteilta 1900-luvun alkupuolella. Nyt ne kaikki palaavat Venäjälle tai länsimaissa asuville venäläisille", kertoo Santajärvi.
Minkä vallankumous hajotti, uudet varakkaat venäläiset kokoavat talteen.
Mikko ja Natalia (syntyjään Gusarova) Reppolt ja heidän tyttärensä Tamara (1939-2007) ovat nähtävissä näissä vanhoissa valokuvissa antiikkikehyksissä
(klikkaa kuvaa suuremmaksi).
Lisäys:
Pyydän lukijaa tutustumaan myös kommentteihin, joissa kerrotaan muistoja Reppoltista.
Mielenkiintoinen tarina.
VastaaPoistaOlisi pitänyt kirjoittaa muistiin, mitä hän jutteli.
VastaaPoistaOli kunnia tutustua häneen ja kunnella hänen elämätarinansa mieheltä itseltään, kun olimme huuonekavereita Meilahden sairaalassa 1969 loppuvuodesta.
VastaaPoistaVärikäs ja harvinaislaatuinen mies.
Arvosti maalaustaidetta , erityisesti Repiniä.
Itselläni on jostain syystä tuosta Meilahden jännittävästä kohtaamisesta tarkat muistikuvat. Mikon huumori auttoi kovasti omaa 19-vuotiaan miehenalun angstiani.
VastaaPoistaMonet kiitokset kommenteistasi. Toivon, että olet kirjoittanut muistiin, mitä hän kertoi.
VastaaPoistaMuistan tärkeät asiat ulkoa.
VastaaPoistaMuutaman kymmenen vuoden kuluttua voi olla toinen tilanne.
VastaaPoistavuosiluku oli jotain -60 luvun lppua kun olin kesätöissä Sysmässä, Sysmän Kangaskauppa/arvovaate nimisessä liikkeessä jonka omistaja oli Rauha Lahti. Hän on tai oli Taiteilija Marjatta Tapiolan täti. Rauha osti Mikolta tavaraa, kuolipesiä, konkurssipesiä, antiikkia. riitelivät rahasta aina kova äänisesti. No Mikko tuli ja toi tavaraa, riitelivät aikansa ja sitten Rauha ehdotti että veisin Mikon ongelle joka oliskin mieluisa ehdotus, niinpä olimme sitten Mikon kanssa iltapäivän ongella sysmän Ylä-Vehkajärvellä, en muista tuliko kalaa mutta olihan erikoinen ukko ja hauska iltapäivä
VastaaPoistaKiitos kiinnostavista muistoista!
VastaaPoista