Arvostan kovasti Mirka Lappalaisen kirjoituksia, mutta tänään ihan kaikki ei ollut kohdallaan hänen kolumnissaan. (Mirka Lappalainen: Aivoituksia/Perinteisen perhemallin historiattomuus. HS /Tiede ja luonto 3.2.2008)
Teemana hänen kirjoituksessaan on, että nykyinen ns. ydinperhe (isä, äiti, pari lasta) on monien ihannoima ja perinteisenä pidetty, mutta syntynyt historiassa myöhään. Perheet olivat ennen aikaan suuria, ja kokonainen suku oli tärkeä, ja samassa talossa tai linnassa (Lappalainen on tutkinut aatelistoa) asui paljon väkeä. Tämä kaikki on tietenkin totta.
Lappalainen kirjoittaa: "Ihmissuku on pitkän taipaleensa aikana taipunut monenlaisiin perhe- ja sukumalleihin. Pysyvää on vain äidin ja lapsen välinen suhde". Tämähän on koko tällä hetkellä suomalaisia kiihdyttävän keskustelun ydin: äidin ja lapsen välinen suhde, ja se jää Lappalaisen kirjoituksessa pelkäksi mainininnaksi. Lisäksi eräs pikkulapsen elämään ratkaisevasti vaikuttanut ja edelleen vaikuttava asia jäi häneltä kokonaan mainitsematta: imetys.
Rintaruokinta jatkui melkein aina 3-vuotiaaksi ja vanhemmaksikin vielä jopa 1900-luvun puolivälissäkin. 5-vuotiaskin saattoi saada rintaruokaa. Tämä teki lapsen ja imettävän äidin tai entisaikojen imettäjän (yläluokassa) hyvin läheisiksi. Sillä oli varmaankin ratkaiseva vaikutus lapseen. Nykyajan vauva voi saada ravintoa pullossakin, mutta läheistä suhdetta äitiin tai muuhun pysyvään hoitajaan ei saa kaupan hyllyltä.
Päivähoidossa on mahdotonta säilyttää sama jatkuvuus ja läheisyys kuin kodissa olipa se sitten pieni ydinperhe tai suurperhe.
Satuin ihan vahingossa törmäämään blogiisi blogilistan kautta ja olen nyt mielenkiinnolla lukenut kirjoituksia - etenkin koskien lasten kotihoitoa. Itse olen kotiäiti ja otan työni hyvin tosissani. Kiitos mielenkiintoisesta blogista!
VastaaPoistaKiitos, Eilonwy, ja kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!
VastaaPoistaNaineko yksin? Mies voi kantaa, rauhoittaa, hyssytellä myös vauvaa, ei naisen tarvitse yksin koko vuorokautta. Rintaruuan antaminen 3-5 vuotiaalle vaatii paljon äidiltä, ei se maitotehdas toimi itsestään, vaatii lepoa, ruokaa ja ravintoa.
VastaaPoistaKuulemma ravitoarvokin siinä rintamaidossa kyseenalaista 1 vuoden jälkeen. Enimmäkseem se läheisyyttä ja sitähän isäkin voi antaa. Jotta nainen pääsee muutakin tekemään ja harrastamaan, eikä täysin hellassa kiinni.
Mies olkoon kotona 3-vuotiaan kanssa. Jos se imetys vielä kiinnostaa, voi sitä vaimo harrastaa aamulla ja illalla.
Hei neljän lapsen äiti,
VastaaPoistatietenkin isä voi osallistua lapsen hoitoon ja osallistuukin usein nykyään.
Rintamaidon voi lypsää, laittaa jääkaappiin ja isä tai muu hoitaja antaa sen. Näin me teimme, kun minä menin luennoille tai muualle. Isä sopii erittäin hyvin pikkulapsen hoitajaksi, sillä lapsi on kasvaessaan aika raskas. Mieheni kylvetti lapset, vaihtoi usein vaipat, kun minun selkäni ei tahtonut kestää pikkulapsen hoitoa.
Vasemmassa sivupalkissa onkin luettavissa oma mielipiteeni ihanteesta alle 3-vuotiaan lapsen hoidosta: Kotihoito äidin, isän tai muun pysyvän hoitajan hoivissa.
Tässä kirjoituksessa puhuttiin pitkästä historiallisesta perinteestä, jossa äiti tai imettäjä ovat olleet lapsen lähimmät hoitajat. Rintamaidon pakollisuus on ollut lapselle eduksi. Vrt kehitysmaiden tilanne.
Voi antaa myös huonoa omaatuntoa niille jotka eivät pysty, kun sanotaan että rintamaito on "ainoa oikea".
VastaaPoistaKehitysmaitten naisten huijaaminen on rikollista.
Olisit kirjoittanut vaikka:
VastaaPoistaJa juuri isän ja pienen lapsen välinen läheinen suhde halutaan nyt katkaista jo varhaisessa vaiheessa julistamalla "Päivähoito pakolliseksi!"
Neljän lapsen äidille:
VastaaPoistanyt puhutaan mediassa ja nettikeskusteluissa nimenomaan äidin ja lapsen suhteesta. Siitä kirjoitti myös historioitsija Mirka Lappalainen, jonka kirjoitusta käsittelen.
En ole kuullut kenenkään kirjoittavan sitä vastaan, että isä jäisi hoitamaan lasta!
Nähtävästi se on niin harvinaista, että sitä vastaan ei viitsitä taistella.
Olen kirjoittanut blogissani koti-isistäkin, sillä mieheni oli yli neljä vuotta koti-isänä, ja minä elätin perheen.
http://blogisisko.blogspot.com/2007/06/on-luonnollista-ja-jopa-hauskaa-olla.html
Hannele mummulle,
VastaaPoistaei voida puhua mistään, jos pelätään, että jollekin tulee huono omatunto. Aina jollekin tulee huono omatunto jostakin.
Eihän kukaan voi kieltää äidinmaidon paremmuutta.
Mutta eihän äitiä voi syyttää, jos maito ei riitä. Jos maito ei riitä, annetaan äidinmaidonkorviketta joko kokonaan tai osaksi.
Maito riittää pitkään, jos tyytyy siihen, että antaa sitä aamuisin sen verran kuin sitä tulee ja loput muuta ravintoa. Sillä tavalla pääsee myös kriisivaiheiden yli, jos on esim rinnat kipeinä, maitoa tulee välillä vähemmän, on sairaana jne.
Lapsi saattaa myös kieltäytyä rintamaidosta varhaisessa vaiheessa kuten minun kaksi nuorempaa lastani tekivät 6 kuukauden iässä. Lypsin maitoa, säilytin sitä jääkappissa ja sitä syötettiin pullosta aamuisin lämmitettynä.
Ennen jotkut äidit möivät ylimääräistä äidinmaitoa. Tehdäänkö sellaista enää?
Vähemmän myydään nykyään, kun HIV-testata täytyy, tullut monimutkaiseksi. Ja kait ne lisäkkeet ihan hyvät.
VastaaPoista(itse onnistusin imettämään, samoin kuin tyttäreni. Mutta oma äitini ei koskaan imettänyt, ne vastikkeetkin vähän huonoja 1950-luvulla)
Ihmettelen vain, missä isät näissä median keskusteluissa.
KotiÄIDISTÄ vain.. vuosi 2009.
Sitten tulisikin hätä käteen kotihoidon vastustajille, jos 75% isistä olisi hoitamassa alle 3-vuotiaita lapsia kotona.
VastaaPoistaOlen huomannut näinä vuosina, että isät nimenomaan ovat kotiäitiyden kannalla. En usko, että heidän motiivinsa ovat pelkästään itsekkäitä (saa keskittyä omaan uraansa, ei tarvitse tehdä kaikkia kotitöitä). Kyllä isätkin haluavat lastensa parasta.
Ja minne ovat unohtuneet perhepäivähoito ja kolmi-neli-perhehoito? Jotkut ystäväni ovat olleet hyvin tyytyväisiä siihen, kun naapuri/ystävä hoitaa lasta tai lapset hoidetaan vuoroin toistensa kodeissa. Niin syntyy sisaruussuhdetta vastaavai läheisiä suhteita lasten välille.