Minun on hyvin vaikeaa kirjoittaa mitään tänne omaan blogiini, kun en voi kirjoittaa sitä, mikä on tällä hetkellä ajatuksissani kaikkein keskeisintä: suru siitä, että eräs meidänkin perheelle läheinen nuori ihminen kuoli yllättäen tapaturmaisesti. Sellaisen asian rinnalla kaikki muut kysymykset tuntuvat täysin mitättömiltä.
Internet ei ole sellainen maailma, jossa haluaa puhua herkistä asioista. Niinpä olen kirjoittanut muiden blogeihin kommentteja ajankohtaisista aiheista kuten suhtautumisesta maahanmuuttajiin (Minne on jäänyt sana 'siirtolainen'?)ja pakolaisiin. Koen, että Suomessa asiaan suhtaudutaan joidenkin teorioiden mukaan ilman käytännön kokemusta. Sanoipa mitä hyvänsä maahanmuuttaja- ja pakolaiskeskustelussa, joku suuttuu, usein sellainen henkilö, jolla ei ole mitään omakohtaista kokemusta asiasta.
Edellä mainitsemani nuori henkilökin asui vuosikausia ulkomailla, joten nämä kaksi asiaa liittyvät mielessäni toisiinsa. Olen asunut kymmenen vuotta ulkomailla, ja perheeni jäsenet ovat asuneet eri puolilla maailmaa työn ja opiskelun vuoksi.
Meidän tulisi ajatella Suomeen muuttavia ihmisiä yksilöinä, ihmisinä joilla on oma kielensä, kulttuurinsa, sukunsa ja maailmankatsomuksensa. Heitä ei voi muokata noin vain Suomi-muottiin. En pidä sanasta 'kotouttaminen'. Ihminen tuntee kodikseen vain sen paikan, jossa hän saa olla oma itsensä.
P.S. Euroopassakin on odotettavissa liikehdintää. Luin juuri International Herald Tribunesta, että laman vaikutukset tulevat nähtävästi tuntumaan eniten Itä-Euroopassa, varsinkin Baltiassa, Unkarissa, Kroatiassa ja Romaniassa.
Sana "kotouttaminen" onkin kieltämättä kömpelö. Kuitenkin kun tarkemmin pohtii, se kuvaa ainakin jollakin tapaa sitä eroa, mikä on kotiuttamisella eli kotiin palaamisella ja kotouttamisella eli kodiksi tekemisellä.
VastaaPoistaEi ole ollut täsmällisempää sanaa kuvaamaan sitä, että tarkoitus on auttaa tulijaa tekemään uudesta maasta ja paikasta kotimaa ja koti.
Otan osaa suruusi...
VastaaPoistaKiitos, Hallatar. Suurin suru on tämän nuoren vanhemmilla.
VastaaPoistaIines,
VastaaPoistasanaan "kotouttaminen "sisältyy tietenkin paljon lämpimiä tunteita ja hyvää tahtoa.
Mutta sille ei voi mitään, että näiden ihmisten koti on muualla aivan samalla tavalla kuin kymmeniä vuosia ulkomailla asuneiden suomalaisten siirtolaisten koti on täällä Suomessa tai menetetyssä Karjalassa.
Olen kuunnellut niin monia siirtolaisia, sekä suomalaisia että muualta maailmalta toiseen maahan muuttaneita ja olen ollut itsekin siirtolainen.
"Isänmaa on sairaus, josta ei parane koskaan", sanookin eräs kuubalainen emigranttikirjailija romaanissaan.
Parasta mitä pakolainen tai siirtolainen voi sanoa on: tämä on minun toinen kotimaani.