Kroatiassa oli portaita. Zagrebin keskustan vanhoissa taloissa ei ole hissiä. Splitissä on roomalaisissa raunioissa portaita, jotka on tarkoitettu riskeille legioonalaisille. Naiset kannettiin varmaankin kantotuoleissa. Dubrovnikin vanhan kaupungin sivukadut nousevat jyrkkinä portaina pääkadusta - ja ne portaat vievät pikkuhotelleihin - ja uuden osan talot on rakennettu rinteille. Kroatian ihanissa keskiaikaisissa linnoissa vasta portaita on. En ole koskaan elämässäni kävellyt niin paljon portaita kuin viime viikkoina. Oli kuntoloma!
On uskomatonta, että emme laihtuneet yhtään lomalla, vaikka olimme liikkeellä viikkokaudet melkein aamusta iltaan, kävelimme korkeita portaita ylös ja alas, nousimme metsäisiä polkuja kukkuloille, vaelsimme museoissa, kaduilla ja puistoissa. Tuli taas todiste siitä, että liikunta ei laihduta. Pitää aloittaa laihdutuskuuri heti, kun lomaltapaluuflunssa on ohi.
Minäkin sain antibioottikuurin ja alan jo uskoa lomanjälkeiseen elämään. Odotan kärsimättömänä, että pääsen aloittamaan työt. Olenhan minä jotain jo tehnyt. Käynyt läpi valokuvia, joita otin. Sain erinomaista aineistoa museoista ja maisemia kuvattuani. Kirjoja kertyi aikamoinen pino.
Rautainen kahva seinässä toi turvallisuutta jyrkissä portaissa käveleville.
Kaunis jännä kuva, eihän tuosta lastenkärryillä...
VastaaPoistaEn nähnyt paljon pikkulapsia vanhassa keskustassa. Näin kyllä joidenkin naisten kantavan kassissa ruokaa ylös portaita.
VastaaPoistaPienet pihat ovat kauniita, ja niissä kasvaa hedelmäpuita ja kukkia, on parvekkeita.
Meidän apartment-hotellikin oli portaiden päässä ja vielä toisessa kerroksessa. Portaissa kävelyyn tottuu, mutta kapeat portaat voivat olla vaaralliset. SEiniin onkin laitettu rautaisia kädensijoja turvaksi.
Suurimpiin nähtävyyksiin pääsee Dubrovnikissa pääkadun tasolta.
Uusi osa kaupunkia on tietenkin erilainen. Sekin on rinteellä. En ole nähnyt tutkimuksia siitä, ketä asuu vanhassa keskuksessa, ketä uudessa kaupungissa.
Vilkkaimpaan turistiaikaan paikalliset asukkaat eivät varmaankaan liiku kodin ulkopuolella huvikseen. Näin oli esimerkiksi Suomenlinnassa, jossa asuimme kaksi vuotta.
Sinulla on ollut Anna hyvin mielenkiintoinen matka, jota olen seurannut.
VastaaPoistaMinun nivelrikkoisilla polvillani ei tuollainen reissu onnistuisi, vähienkin rappujen nouseminen aiheuttaa hankaluuksia. Ja rappuja laskeuduttaessa nivelkierukka voi rikkoontua, koin sen 2007 syksyllä Budapestissä.
Mutta tällainen nojatuolimatkailu onnistuu. Kiitos sinulle Anna näistä kuvista ja tarinoista, joita olet blogiisi laittanut!
Oikein hyvää kesää :D
Se on kyllä totta, että liikunta ei yksin laihduta.
VastaaPoistaPortaiden kapuaminen on minullekin vaikeaa. Jalat ovat kunnossa, mutta sydän huutaa nitroa, jos oikein korkeita portaita tai ylämäkeä nousen.
Hienoa, että nuoremmat matkustavat ja me vanhat saamme seurata mukana blogien välityksellä.
Hei Aili!
VastaaPoistaMeillä oli se onni, että lähisukulaisemme asui vielä toukokuussa Zagrebin keskustassa, josta käsin saattoi tehdä bussilla ja junalla suurimman osan nähtävyyksien katselusta. Samoin tietysti kävellen itse kaupungissa. Viikko Kroatian rannikolla oli varsinaista turistimatkaa. Tämä oli jo toinen matkamme Kroatiaan. Edellisellä kerralla tutkimme Istriaa.
Minunkin kipeä polveni (kaaduin kerran juostessani ja loukkasin sen) kärsii portaista. Minun täytyy kävellä portaat hitaasti, varsinkin alaspäin mennessä. Jos askelmat ovat matalat, portaiden kulkeminen on helppoa.
Lämmin sää antaa ihmeesti liikettä niveliin!
Dubrovnikissa pääsee aivan pääkadun tasoltakin hienoihin nähtävyyksiin. Me olimme siellä kolme päivää, minkä vuoksi ehdimme koluta niin monet paikat.
Dubrovnikin ja Trogirin muureille en kuitenkaan kiivennyt. Onneksi juoksua harrastava mieheni kulki muurikierrokset ja otti sieltä minulle valokuvia.