Olen aivan äskettäin mennyt mukaan Facebookiin. (www.facebook.com/anna.amnell.finland) Syynä oli tyttäreni muutto ulkomaille ainakin puoleksi vuodeksi. Hänelle on kätevää ja pohjoisamerikkalaisittain luontevaa laittaa kuvia sinne ja kommunikoida hyvin laajan eri puolilla maailmaa asuvan tuttavapiirinsä, ystäviensä ja meidän sukulaisten kanssa Facebookin avulla.
Minusta FB on hyvin vaikea nimenomaan siksi, kun elämäni aikana kertyneet tuttavuudet, ystävät, kollegat, bloggaamiskontaktit jne ovat todellisuudessa omissa lokeroissaan, jotka eivät normaalisti kohtaa lainkaan!
FB:ssa täytyisi laittaa kaikki yhteen, vaikka heidän maailmankuvansa saattavat törmätä rajustikin. Minua ei häiritse se, että jollakin on täysin erilainen maailmankuva kuin minulla (paitsi aivan äärimmäiset tapaukset), mutta pelkään, että FB:ssa tulee ongelmia. Ehkäpä tästä syystä FB on kehittynyt aika pintapuolinen rupattelutyyli. Ainakin siltä vaikuttaa. Tyydyttääkö sellainen pitemmän päälle?
FB:sta voi olla tietenkin kovasti hyötyä monissa ammateissa. Tähän ryhmään kuulun osaltaan itsekin.
Sorminäppäryyden lisäksi täytyisi olla enemmän tietoa ja taitoa siitä, mitä voi tehdä, mutta sen säännöt ovat monimutkaiset ja epäselvät.
Facebook on mahtavan kiva, sieltä ovat monet kaverit 1970-luvulta minut löytyneet, nyt taas moikataan välillä, muuten ei olisi mitään kontaktia.
VastaaPoistaSe pintapuolinen on kivempi kuin ei mitään kontaktia (voihan myös lähettää täysin henkilökohtaisia viestejä, jotka jää vain kahden/neljän silmän väliin). Itsehän täysin valitsee, miten sitä käyttää, ja ketkä hyväksyy kaverikseen. Ja valita että vain ystävät tirkistelevät sivuillesi.
Facebook on varmaankin erinomainen, kunhan osaa käyttää sitä.
VastaaPoista