Eräs erikoislaatuisimpia museoita, joita olen koskaan nähnyt, on tämä pienehkö rakennus, vuonna 1831 valmistunut prinsessa Ljubican residenssi. Rakennuksen yläkerrassa on rokokoo- ja biedermeier -tyyliä olevia huonekaluja, joissa ei ole mitään ertityistä. Ne ovat aika huonossa kunnossakin. Ne edustavat belgradilaista asumistyyliä 1800-luvulta.
Rakennuksen alakerta on yllätys, oli ainakin minulle. Sisustus on turkkilais-balkanilaista tyyliä, itämaisia mattoja, mattojen peittämiä selkänojallisia penkkejä kiertämässä seiniä kuten monissa renessanssiajan kodeissa, turkkilaistyylisiä pöytiä, lasi- ja posliiniesineitä, maalauksia, jotka ovat kuuluneet keskiluokan perheille ja jotka "säilyivät huolimatta niistä onnettomuuksista ja tuhoista, jotka kohtasivat Belgradia", kuten selostus talosta kertoo.
On jotain jälkeä prinsessastakin, muotokuvia hänestä ja hänen perheestään. Hänen poikansa ja tämä palatsi olivat Baedekkerin matkaoppaassakin mainitut Viktorian ajan loppupuolella.
Rakennuksessa sijaitsee turkkilainen sauna, jossa prinsessakin kylpi sekä kaunis kylpyhuone, ehkä oikeammin sanottuna käymälä. Pesuallas on hyvin kaunis tässä vaaleanpunaisessa korkeassa huoneessa, josta on ikkuna pihalle puutarhaan. Museo näyttänee aivan toiselta muutaman vuosikymmenen kuluttua, jolloin Belgrad pääsee takaisin entisen loistoonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti