torstaina, heinäkuuta 08, 2010

Minua ei luotu helteeseen

Kuvassani on kesäinen idylli Etelä-Haagasta.

Tätä me olemme odottaneet. Kunnon kesää. Mutta liika on liikaa.

Peläten, että kaunista säätä ei tule, menimme viettämään kesää toukokuussa Balkanille. Siellä oli juuri sopivaa, ihanteellinen kesä. Sai istua myöhään illalla katukahvilassa, mutta jaksoi kävellä päivällä nähtävyyksiä katsomassa. Vain Belgradissa oli hiostavan kuumaa keskipäivällä, mutta ei sielläkään näin kuumaa.

Meillä on pohjoisenpuoleisissa huoneissa auki kaksi tuuletusikkunaa ja (kissan vuoksi) vain raollaan kaksi isompaa ikkunaa. Ovea parvekkeelle vievään huoneeseen ei voi pitää auki kissan vuoksi. Vieressäni pyörii tuuletin ja toinen puhaltaa tuolta vähän kauempaa. Olo on siedettävä, mutta aivot eivät toimi tai toimivat oudosti. En jaksa keskittyä edes aikaisemmin tehtyjen korjausten laittamiseen koneelle. Liian rasittavaa.

Minut on selvästikin luotu kulkemaan lempeässä kesässä tuvasta navettaan tai lehmihakaan ja alas mäkeä lähteelle, josta saa jääkylmää ja hyvänmakuista vettä ihan ilmaiseksi. Niin eli mummoni ja niin lienevät eläneet esiäitini: Joroisten Maaveden Laititar 1400-luvulla, Lipposen Katariina 1600-luvulla, Röngän Vendla, Pietikäisen Kristiina, Niskasen Cecilia, Kataisen Prudentia ja Heiskasen Margareta 1700-luvulla, Kauppisen Tiina, Jauhiaisen Cecilia, Laukkasen Miina, Räisäsen Kaisa, Huttusen Katariina 1800-luvulla, Rythin Maria ja hänen kaimatyttärensä Maria, mummoni, vielä 1900-luvulla. Olenko unohtanut jonkun teistä?

Se salaperäinen saksalainen 1100-luvun mies, joka kuuluu myös esivanhempiini, ei ole välittänyt minulle kykyä kestää kuumaa ilmaa. Ei sitä ole tosin kaikilla eteläisten seutujen asukkaillakaan. Huomasin sen eräänä kesänä junassa Venetsiaan. Monella italialaisella oli mukana froteepyyhe, johon hän pyyhki hikeä kasvoiltaan.

Mieheni on toista maata. Hän ei kärsi lainkaan helteestä. Olen vihjannut, että hänen täytyy olla merirosvojen tai ristiretkeläisten jälkeläinen. -Bysantista, Bysantista, sanoi aina kollegani Elisabet Mitronäiti Repo, kun tällaiset asiat tulivat puheeksi opettajainhuoneessa. Ehkä niin on. Ehkä Tahvo, Niilo, Erik, Matti, Pekka tai Mikko ryösti kauppamatkoillaan tumman Bysantin kaunottaren. Vai tuliko tummuus Karjalasta Lohjan ukin vaimon, Maria-mummon kautta? Äiti ja tyttäret olivat tummia kaunottaria, mutta isä hyvin vaaleaihoinen.

Nykyään geenejä voidaan jo manipuloida. Aktivoidaanko tulevaisuuden ihmisille vain esivanhempien "hyödylliset" geenit? Jos ei suvusta löydy kunnollista geeniä, lainataan parempia muualta.
Posted by Picasa

6 kommenttia:

  1. Kyllä minustakin kovat helteet ovat rasittavia, jalat turpoavat, hikoiluttaa paljon, ja saattaa jopa heikottaakin. Kuumaan aurinkoon ei saa jäädä pitkäksi aikaa. Kerran kävin Intiassa, ja siellä oli +40 astetta varjossa kosteaa lämmintä; se vasta tuntui 'tappavalta' lämpötilalta. Kuivaa lämmintä kestää melkoisesti paremmin kuin kosteaa. Turkissakin oli elokuussa yhtä kuumaa, mutta se ei rasittanut yhtä paljon kuin Intian lämpö.

    Oikein hyvää kesän jatkoa sinulle, ja lepäilehän Anna hyvällä mielellä :)))

    VastaaPoista
  2. Anna, olen samanlainen, en siedä hellettä! Helle minulle on jo 23C ja ylös. Täällä on parastaikaa 30C. Olen aina puolivakavasti vitsailut että se on minun suomalainen veri.

    Kylläpä tunnet sukupuusi hyvinpitkälle! Ikävästi en tiedä minun kun noin kolme, neljä polvea.

    VastaaPoista
  3. Tosi pitkälle tunnet sukupuusi. Minä en tunne Äidin puolelta pitkällekään mutta isäni puolelta tunnen 1700 luvulle.
    Kuumuutta ei ole meillä tarvinnut tänäkesänä valittaa ainakaan vielä. En minäkään kestä liian kuumaa, enkä aurinkoa paljonkaan, kun palan.
    +20c on sopivaa.

    VastaaPoista
  4. Yksi 60-luvun lopun kesä Kyproksella nelikymppisessä helteessä opetti ainakin pysymään varjossa aina kun voi.

    Iisi

    VastaaPoista
  5. Olen katsellut muutamia valmiita sukututkimuksia. Niitähän kertyisi vaikka kuinka paljon, jos ryhtyisi penkomaan.

    Alkuun pääsee tilaamalla muutaman "papintodistuksen". Ja niiden pohjalta muutaman lisää. Niiden kopioita voi antaa sitten sukulaisillekin.

    VastaaPoista
  6. Kyproksella? Rauhanturvajoukoissa vai turistina? Me olimme Kyproksella vuonna 1974, jolloin siellä sattui osumaan kohdalle vallankumous ja sota.

    Näin yöllä on viileää. Ei raskisi mennä nukkumaan, varsinkaan kun päivällä tuli torkuttua, muutakaan ei viitsinyt tehdä.

    VastaaPoista