Esiäiti Lampaanjärveltä

Kaukaisin esiäitini on toistaiseksi Anna Ambrosiuksentytär Partanen (o.s. Ruotsalainen) syntynyt 1707 Lampaanjärvi, kuollut 1742 Pörsänmäki. Hänen äidistään voin sanoa vain Amrosiuksenvaimo Ruotsalainen eli amerikkalaisittain Mrs Ambrosius Ruotsalainen, oletan että syntynyt noin 1680. Pieni on ollut esiäitien reviiri. Lampaanjärvi ja nimi Ambrosius tuovat hyvin keskiaikaisen tunnelman. Poikakin on Ambrosius.  Onko Ambrosius Ruotsalainen kenellekään muulle tuttu?

NAISPUOLINEN LINJA, yhteensa 11 sukupolvea

Tuntematon Ruotsalainen (o.s. Tuntematon)

Suora esivanhempi (9 sukupolvea)

Anna Partanen (o.s. Ruotsalainen)

Suora esivanhempi (8 sukupolvea)

1707

19. Joulu 1742

Kaarina Lappeteläinen (o.s. Partanen)

Suora esivanhempi (7 sukupolvea)

1731

22. Tammi 1772

Katarina Pietikäinen (o.s.Lappeteläinen)

Suora esivanhempi (6 sukupolvea)

1755

4. Huhti 1832

Sara Kolehmainen (.o.s. Pietikäinen)

Suora esivanhempi (5 sukupolvea)

1787

23. Maalis 1855

Cecilia Ryth (o.s. Kolehmainen)

Iso-iso-isoäiti

16. Heinä 1827

25. Tammi 1912

Maria Ryynänen (os. Ryth)

Iso-isoäiti

17. Joulu 1854

4. Marras 1934

Sukututkimus on totista hommaa

Kuvasin Viipurin linnan junan ikkunasta. 1200-luvulta peräisin oleva linna ja keskiajan Viipuri ja sen maasedulla oleva talo olivat esivanhempieni asuinsijoja, josta 1400-luvulla syntynyt esi-isäni lähti liikkeelle ja pääty nykyiseen Savoon. Ei ole ihme, että isoisäni rakasti Viipuria.

"– Hän kirjoittaa sukuhistoriaa. Se vie häneltä kaiken vapaa-ajan. Postiin ja kirjastoon tulee kaukolainoina paksuja teoksia. Postivirkailijat voivat todistaa sen. Hän viettää lomansa ulkomaiden kirjastoissa laatien sukutauluja.

– Lehtori on kuuluisaa perhettä, sukunsa viimeinen jäsen. Suvun alkujuuret tunnetaan keskiajalle asti. Minäkin kuulun sen suvun yhteen mitättömään haaraan. --

Sitä se oli, (rikoskomisario) Pajala muisti nyt, että hän oli nähnyt äkäisen lehtorin eteisessä pitkän rivin arvokkaasti kehystettyjä sukutauluja. "(Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. 2018)

Lukion lehtorin ystävä siinä puolustaa tätä, kun kuulustellaaan murhatapauksen vuoksi vuonna 1951. Kaikkia tietenkin epäiltiin, kunnes löytyi alibi. 1950-luvun sukututkijalla ei ollut apunaan nettisivuja, joiden avulla pääsee hetkessä eri puolille maailmaa tutkimaan lähteitä. Harrastelija voi tehdä pahoja virheitä kokeiluissaan ja unohtaa olleensa ilmaisella sukututkimussivulla. Toivottavasti kukaan ei joudu kärsimään minun pyrähdyksestäni sukututkimuksen pariin. Koetin pysyä kaidalla tiellä eli en mennyt lisäilemään muka-tietoja ja kuulopuheita. Sukututkmus on kiinnostavaa, tarkkuutta vaativaa ja aikaa vievä harrastus, joillekin ammatti. Niin addiktoivaa se on mielestän, että se ei sovi kaikille. Aika ei riitä.

Tilasin jo viime vuosituhannella papintodistuksia saadakseni tarkkoja tietoja joistain sukulaisistani. Niistä oli paljon hyötyä, kun tein äskettäin pienen ja laihan sukupuun esiäideistäni. Olen teettänyt myös kaksi DNA-testiä itsestäni. Uskon, että niiden avulla voin jatkaa siitä, mihin jäin. Se on mielikuvitusta ruokkivaa. Millaisia olivat esiäidit ja esi-isät 1500-luvulla? Joku voi mennä historiassa kauemmaksikin.

Minun äitilinjani kertoo, että esiäitini olivat koko 1800- ja 1700-luvun kotipaikkauskollisiia, elivät Ylä-Savon lempeissä maisemissa. Isoisäni kuului sukuun, joka eli 1500-luvullakeskiajan Viipurin seudulla ja levisi sitten eri puolille Suomea. Keskiajan Viipuri - se onkin stten kokonaan eri juttu.
P.S. Myös venäläiset ovat alkaneet teetättää DNA-testejä ja tutkia sukuaan. Sillä tulee olemaan suuri vaikutus Suomeenkin.
Lisäys: en tiennyt vielä tuolloin, että isoäidilläni oli myös juuret keskiajan Euroopassa. En arvannut teettäväni DNA-sukututkimusta ja yllättyväni suuresti mummon ja ukin juurista. -- Ks blogiani Maria ja Jaakko. Suksimestarin sukua. https://maria-ja-jaakko.blogspot.com/2019/08/great-grandfathers-valtaneuvoksen.html

Minua ei luotu helteeseen

Kuvassani on kesäinen idylli Etelä-Haagasta.

Tätä me olemme odottaneet. Kunnon kesää. Mutta liika on liikaa.

Peläten, että kaunista säätä ei tule, menimme viettämään kesää toukokuussa Balkanille. Siellä oli juuri sopivaa, ihanteellinen kesä. Sai istua myöhään illalla katukahvilassa, mutta jaksoi kävellä päivällä nähtävyyksiä katsomassa. Vain Belgradissa oli hiostavan kuumaa keskipäivällä, mutta ei sielläkään näin kuumaa.

Meillä on pohjoisenpuoleisissa huoneissa auki kaksi tuuletusikkunaa ja (kissan vuoksi) vain raollaan kaksi isompaa ikkunaa. Ovea parvekkeelle vievään huoneeseen ei voi pitää auki kissan vuoksi. Vieressäni pyörii tuuletin ja toinen puhaltaa tuolta vähän kauempaa. Olo on siedettävä, mutta aivot eivät toimi tai toimivat oudosti. En jaksa keskittyä edes aikaisemmin tehtyjen korjausten laittamiseen koneelle. Liian rasittavaa.

Minut on selvästikin luotu kulkemaan lempeässä kesässä tuvasta navettaan tai lehmihakaan ja alas mäkeä lähteelle, josta saa jääkylmää ja hyvänmakuista vettä ihan ilmaiseksi. Niin eli mummoni ja niin lienevät eläneet esiäitini: Joroisten Maaveden Laititar 1400-luvulla, Lipposen Katariina 1600-luvulla, Röngän Vendla, Pietikäisen Kristiina, Niskasen Cecilia, Kataisen Prudentia ja Heiskasen Margareta 1700-luvulla, Kauppisen Tiina, Jauhiaisen Cecilia, Laukkasen Miina, Räisäsen Kaisa, Huttusen Katariina 1800-luvulla, Rythin Maria ja hänen kaimatyttärensä Maria, mummoni, vielä 1900-luvulla. Olenko unohtanut jonkun teistä?

Se salaperäinen saksalainen 1100-luvun mies, joka kuuluu myös esivanhempiini, ei ole välittänyt minulle kykyä kestää kuumaa ilmaa. Ei sitä ole tosin kaikilla eteläisten seutujen asukkaillakaan. Huomasin sen eräänä kesänä junassa Venetsiaan. Monella italialaisella oli mukana froteepyyhe, johon hän pyyhki hikeä kasvoiltaan.

Mieheni on toista maata. Hän ei kärsi lainkaan helteestä. Olen vihjannut, että hänen täytyy olla merirosvojen tai ristiretkeläisten jälkeläinen. -Bysantista, Bysantista, sanoi aina kollegani Elisabet Mitronäiti Repo, kun tällaiset asiat tulivat puheeksi opettajainhuoneessa. Ehkä niin on. Ehkä Tahvo, Niilo, Erik, Matti, Pekka tai Mikko ryösti kauppamatkoillaan tumman Bysantin kaunottaren. Vai tuliko tummuus Karjalasta Lohjan ukin vaimon, Maria-mummon kautta? Äiti ja tyttäret olivat tummia kaunottaria, mutta isä hyvin vaaleaihoinen.

Nykyään geenejä voidaan jo manipuloida. Aktivoidaanko tulevaisuuden ihmisille vain esivanhempien "hyödylliset" geenit? Jos ei suvusta löydy kunnollista geeniä, lainataan parempia muualta.