Olemme ajaneet autolla tuhansia kilometrejä Amerikan teitä pitkillä lomamatkoilla Torontosta itärannikolle, Missisipille, New Orleansiin, Floridaan, Teksasiin jne. Yhdysvalloissa tienviitat ovat moottoriteillä selkeitä, niitä on riittävästi ja tienristeykset ennakoidaan moneen kertaan. Siellä eksyi harvoin.
Suomessa on toisin.Tienviitat ovat epäselviä, tienristeyksiä ennakoidaan liian vähän, usein vain kerran, mikä ei riitä vieraspaikkakuntalaiselle. Tulee turhia harhaanajoja. Kuinka on mahdollista matkustella autolla Suomessa, kun merkinnät tieopasteissa ovat noin epäselviä? (Tarkoitan tässä nimenomaan moottoriteitä. Tämä lisäys allaolevan kommentin vuoksi.)
Meillähän ei ole ollut koskaan omaa autoa Suomessa. Parkkipaikan löytäminen Helsingin keskustasta on vaikeaa. Sen koimme myös näiden päivien aikana. Puuttuu parkkitaloja. Liikennekulttuuri on nähtävästi kovin nuorta. Sen huomaa muun muassa siitä, että ihmiset ajavat liian lähellä edelläajavaa.
Hellettä paossa keskiajassa
Kun helle kävi pahaksi Helsingissä, vuokrasimme ilmastoidun auton ja läksimme keskiaikamatkalle. Teimme päiväretkiä mieheni vapaapäivinä ja vapaa-aikoina.
Kävimme Turussa, Hämeenlinnassa, Hattulassa ja Hollolassa. Laitan vähitellen kuvia blogeihin ja Flickriin. Tämä kuva vie Hattula-kansioon, jossa on kuvia ainutlaatuisesta suomalaisesta keskiajan kirkosta. Keskiaikaisten linnojen ja kirkkojen bongaajina oli yleensä ulkomaalaisia, paljon japanilaisia.
Turussa olemme olleet monta kertaa, joten nyt istuimme vain varjossa Aura-joen rannalla, kävimme osttoksilla Åboa Vetuksen kaupassa ja kuvasimme linnan yrttitarhan (penkin) yrtit. Samoin tehtiin Hämeen linnassa, jonka tunnen hyvin.
Mutta Hollolassa ja varsinkin Hattulassa oltiin kauan. Hattulan kirkko on eräs kiinnostavimmista keskiaikakohteista, joita tunnen. Siellä on aitoa keskiajan ja 1500-luvun tunnelmaa,
Luonto oli kaunista. Suurimman osan ajasta istuimme viileässä autossa.
Kokemukseni Amerikan puolelta on erilainen. :-) Yleisimpiä turhautumisemme aiheita siellä oli tienviitat! Usein tienviitta on vasta juuri siinä kohdassa, jossa pitää kääntyä ja sekin vähän piilossa. Myös saman tien seuraaminen oli usein hyvin hankalaa, luuli menneensä suoraan mutta olikin yht'äkkiä ihan eri tiellä... Tällaisia kokemuksia ainakin itärannikolta. Moottoriteillä toki oli hyvin selkeät ohjeet, jotta kerkesi vaihtaa oikealle kaistalle useidenkin kaistojen yli. Suomessa liikenne on niin rauhallista ja rentouttavaa verrattuna sinne. Vähemmän autoja.
VastaaPoistaHyviä keskiaika retkiä!
Tarkoitin nimenomaan moottoriteitä.
VastaaPoistaGPS ehkä kannattaisi..
VastaaPoistaPalasimme eilen lähes 540 km ajomatkalta Satakunnasta ja ainoa paikka, jossa piti pyöriä, oli vanhan Rauman keskusta hotellia etsiessä - siis vanhaan Raumaan löysimme hyvin, mutta piti vähän nuuskia, missä hotelli onkaan. Sastamalassa emme tajunneet, että "keskiaikainen kirkko" viitassa on jotakin muuta kuin juuri näkemämme Pyhän Olavin kirkko, ja siksi emme ymmärtäneet käydä siellä.
VastaaPoistaMutta koko matkan ihailimme erinomaista opastusta! Meillä ei ollut navigaattoria, vain kartta. Huittisissa varmistimme, mitä tietä pääsemme Sastamalaan, mutta sekin selvisi infokopilla. Mielestäni Suomessa opasteet ovat oikein hyvät, kunhan vain on pohjana kartta, josta näkee esim. mille tielle on menossa.
Hannele,
VastaaPoistaGSP pitäisi varmaankin olla, jos meillä olisi auto ja ajaisimme paljon.
Kaisa,
VastaaPoistame kävimme ensinnäkin Tammisaaressa ja Hangossa. Ongelmia jonkin verran tienristeyksien löytämisessä, vaikka meillä on kartta.
Sitten päivä kauniissa Turussa, jonne vie Helsingistä erinomainen, suorastaan upea ja kauniisti laitettu pikatie. Mutta tienristeyksiä ei ennakoida kuin korkeintaan kerran. Ajoimme harhaan mennen ja tullen.
Opastus tienvarsiravintoloihin on erinomainen, mutta takaisin moottoritielle ei tahdo millään löytää.
USA: ssa vastaavilla suurilla moottoriteillä oli useita selvästi näkyviä ennakointikylttejä, joissa kerrottiin, kuinka monen mailin päässä oltiin kustakin tienristeyksestä. Turussa ei mainittu sellaista mitätöntä paikkakuntaa kuin Helsinkiäkään.:) Piti pysähtyä ja mennä kysymään neuvoa.
Sitten kävimme H-linnassa, Hattulassa ja Hollolassa. Pikkutiet oli yleensä paremmin merkittyjä kuin pikatiet, mihin Anskukin viittaa kommentissaan.
Ainoa kummastus oli tienristeys Hollolaan. Tuli tienviitta "Hollola kk". Savossa asuneina tiesimmme, että kk tarkoittaa kirkonkylää. Ei mitään mainintaa keskiaikaisesta kirkosta.
Ajoimme pitkät matkat komeitten metsien läpi. Ei mitään tienviittoja. Missääm ei sanottu, että lähestyttiin keskiaikaista kirkkoa tai Hollolaaa. No, sitten se mahtikylä tuli eteen.
Vanhan kunnantalon edessä oli samanlainen puhelinkioski kuin Tukholman Suurkirkon vieressä (säilyttäkää se!), loistavat maisemat, kirkko jossa oli valtavat kulmakivet.
Sisällä näytti oudon tyhjältä. "Alkeelliset kuvat" oli oppaan mukaan peitetty. Ja niitä me oltiin tultu katsomaan. Pyhäinkuvia oli oudoissa paikoissa (Keskiajalla keskeinen krusifiksi oli pistetty sivuoven päälle jne). Samanlaista vanhojen maalausten "siivoamista" oli tehty ennen Lohjan kirkossakin.:)
Suomessa on paljon hienoja paikkoja. Niitä pitäisi mainostaa enemmän, laittaa kunnon kilvet kertomaan, että keskiaikainen kirkko tai vanha kartano on lähellä.
Tämän päivän Hesari kertoo japanilaisesta arkkitehdistä, joka on tehnyt väitöskirjan suomalaisista vanhoista puukirkoista.