Iloinen 50-luku: Autot

Autot olivat harvinaisia Suomessa 1950-luvulla. Perhealbumista skannatussa kuvassa on mieheni isän auto Standard Vanguard, jonka hän oli ostanut käytettynä 1950-luvun alussa. Tämä oli jo hänen toinen autonsa. Sitä ennen hän oli ostanut tummansinisen Chevrolet 1939:n iisalmelaiselta taksilta vuonna 1950. Uusia autoja saivat erikoisluvalla vain taksit, eläinlääkärit ja muut, jotka tarvitsivat autoa työnsä vuoksi.

Lisäys: Ilta-Sanomat 22.7.2014 henkilö autoja 1940-luvulla Suomessa 8824 ja 1950 yhteensä 26814.

Jukka Kemppisen eiliseen kirjoitukseen Taka-ajatuksia liittyy hieno mustavalkokuva, jossa on mm kaksi autoa:  kuormuri International ja Willys Overland.

Kysyin kommenteissa:

Olen luullut, että sodan aikana ja noin pian sodan jälkeen oli vaikeaa saada autoja yksityiskäyttöön, paitsi jos ostaja oli lääkäri tai eläinlääkäri. Ovatko nuo vanhoja vai uusia autoja? Onko tuo Willys Overland Whippet?

Kemppinen vastasi:  ” Uusia ei saanut ollenkaan. International ansaitsi urhoollisuusmitalin - se palautettiin sodan päätyttyä ja 14- ja 15-vuotiaat enoni kunnostelivat sen ajettavaksi.

Willys on Knight, luultavasti vm. 1929. Se oli vanhentunut jo ennen sotia. Tyypillisesti tuollaisia autoja talikoitiin riihistä ja vastaavista. Koneessa oli luistiventtiilit ja muita omituisuuksia, joiden vuoksi sitä oli turha yrittää käynnistää pakkasella. Se oli talvet pukeilla. Edes itäautoja ei käytännössä tuotu maahan 40-luvun puolella eli sotakorvausajan valuuttasäännöstelyn oloissa.”

Kysyin lisää:

Muuttuiko autotilanne mielestäsi vuonna 1950 vai vasta vuonna 1952, jolloin sotakorvauksista päästiin melkein kokonaan? Oliko Pohjanmaalla silloin jo uusia autoja? Iisalmessa oli pitkään vain noita vanhoja autoja ja niitäkin koko kaupungissa vain muutama. --

Kemppisen tämän päivän kirjoituksessa ”Pikaistuksissa” on kuvassa on Mercedes 1914, kuuluisa auto, joka oli Kauhavalla kovassa käytössä:

”Kommentoija kysyy vanhoista autoista. Raskain mielin näytän häpeällisen valokuvan. Siinä esiintyy myös kummitätini, peffapuolelta. Auto on heti sotien jälkeen jostain ilmeisesti eri keinoin (sementtiä, kinkkua ja voita) hankittu värkki Kauhavan purjelentokerhon lentokoneiden hinaamiseen. Kummitätini Vieno oli kerhon puheenjohtaja ja suoritti kaikki lentomerkit ja olisi vielä hypännyt laskuvarjolla, mutta äitinsä kielsi.

Niin… Auto on Mercedes Benz vuosimallia 1914. Sitä kyseltiin suurena harvinaisuutena museoihin, mutta se oli sahattu kahtia ja varustettu vaijerivinssillä. Se palveli aikansa kiskomalla itse rakennettua Harakka-merkkistä purjelentokonetta taivaalle ja ruostui ja unohtui sitten johonkin.”

Uusin kaksoisolentoni ajelee Mersulla

Kun tulimme tavanomaiselta iltakävelyltämme, katsoin blogiani ja ihmettelin, miten minulle oli tullut yhtäkkiä niin paljon lukijoita. Se johtui varmaankin tästä kommentista Kemppisen blogissa. Sen oli kirjoittanut nimimerkki "Sotakamreeri":


"Amnell uskoo, että kaksikielisiä katsotaan pahasti.
Totta kai, jos maailmaa katselee kuljettajan ohjaaman pitkän Mersun tummennettujen ikkunoiden läpi saattaa uskoa, että siellä jossain ulkona on rahvasta, joka ei ymmärrä kansainvälisyydestä, sivistyksestä ja kirjallisuudesta mitään. Ne vain kahisevat tuulipuvuissaan Ikeassa ja haukkuvat kaksikielistä älymystöä. Ja äänestävät persuja, fyi fan! Taitavat vielä haistakin?

'Sotakamreeri' " 


Nimimerkki viittaa kirjoitukseeni, jossa puolustin monikulttuurisuutta ja kerroin, että tuntemani paluumuuttajat - myös meidän perhe -ovat kokeneet vaikeuksia Suomessa.
Kemppisen blogi Rakas entinen rasisti


Oikein lysti on tuo "sotakamreerin" mielikuvituksen tuote. Mutta meillä ei ole autoa. En osaa ajaa autoa, enkä edes polkupyörää, sillä olin lapsena niin köyhä, ettei meillä ollut varaa sellaiseen ylellisyyteen. Kuljemme raitsikalla ja joskus taksilla, joten lienen nähnyt mersun. En kylläkään tunnista automerkkejä. En tiennyt, miltä mersu näyttää. Niitähän onkin monenlaisia, kertoi Wikipedia, jonka kuva on.


P.S. Tunnustan, että minulla ei ole tuulipukuakaan, mutta tiedän, miltä se näyttää.


Motto: Joskus elämme tietämättämme jännittävää elämää.


Kommenttini eli vastaus nimimerkki "Sotakamreerille":


Hyvä "sotakamreeri",
en kirjoita vain siitä, mitä minulle on tapahtunut, vaan mitä muillekin on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Vertaan Suomea todelliseen monikulttuuriseen maahan ja maanosaan, jossa olen asunut kymmenen vuotta. Olen kirjoittanut jo ennen Norjan tragediaa, että myös perussuomalaisia pitää kuunnella eikä pilkata heitä. Heillä on jotain sanottavaa kuten meillä kaikilla.

Keneksi Sinä, Sotakamreeri muuten minua luulet, kun kirjoitit:

"Totta kai, jos maailmaa katselee kuljettajan ohjaaman pitkän Mersun tummennettujen ikkunoiden läpi saattaa uskoa, että siellä jossain ulkona on rahvasta, joka ei ymmärrä kansainvälisyydestä, sivistyksestä ja kirjallisuudesta mitään. Ne vain kahisevat tuulipuvuissaan Ikeassa ja haukkuvat kaksikielistä älymystöä. Ja äänestävät persuja, fyi fan! Taitavat vielä haistakin?"

Meidän perheellä on hauskaa, kun luen tuon heille. Meillä ei ole ollut koskaan Suomessa asuessamme autoa saati sitten autonkuljettajaa. Minulla ei ole ollut koskaan edes polkupyörää. Käytämme raitsikkaa ja joskus taksia. Kanadassa meillä oli yhdeksän vuotta sama auto. Kerrothan nyt omista autoistasi. Odotan kiinnostuksella.:)
Siirtolaiset ja pakolaiset Kanadassa (kommentti)

Tienviitat ovat epäselviä Suomessa

237 situated on the fertile plain, originally uploaded by Anna Amnell.

Olemme ajaneet autolla tuhansia kilometrejä Amerikan teitä pitkillä lomamatkoilla Torontosta itärannikolle, Missisipille, New Orleansiin, Floridaan, Teksasiin jne. Yhdysvalloissa tienviitat ovat moottoriteillä selkeitä, niitä on riittävästi ja tienristeykset ennakoidaan moneen kertaan. Siellä eksyi harvoin.

Suomessa on toisin.Tienviitat ovat epäselviä, tienristeyksiä ennakoidaan liian vähän, usein vain kerran, mikä ei riitä vieraspaikkakuntalaiselle. Tulee turhia harhaanajoja. Kuinka on mahdollista matkustella autolla Suomessa, kun merkinnät tieopasteissa ovat noin epäselviä? (Tarkoitan tässä nimenomaan moottoriteitä. Tämä lisäys allaolevan kommentin vuoksi.)

Meillähän ei ole ollut koskaan omaa autoa Suomessa. Parkkipaikan löytäminen Helsingin keskustasta on vaikeaa. Sen koimme myös näiden päivien aikana. Puuttuu parkkitaloja. Liikennekulttuuri on nähtävästi kovin nuorta. Sen huomaa muun muassa siitä, että ihmiset ajavat liian lähellä edelläajavaa.

Hellettä paossa keskiajassa

Kun helle kävi pahaksi Helsingissä, vuokrasimme ilmastoidun auton ja läksimme keskiaikamatkalle. Teimme päiväretkiä mieheni vapaapäivinä ja vapaa-aikoina.

Kävimme Turussa, Hämeenlinnassa, Hattulassa ja Hollolassa. Laitan vähitellen kuvia blogeihin ja Flickriin. Tämä kuva vie Hattula-kansioon, jossa on kuvia ainutlaatuisesta suomalaisesta keskiajan kirkosta. Keskiaikaisten linnojen ja kirkkojen bongaajina oli yleensä ulkomaalaisia, paljon japanilaisia.

Turussa olemme olleet monta kertaa, joten nyt istuimme vain varjossa Aura-joen rannalla, kävimme osttoksilla Åboa Vetuksen kaupassa ja kuvasimme linnan yrttitarhan (penkin) yrtit. Samoin tehtiin Hämeen linnassa, jonka tunnen hyvin.

Mutta Hollolassa ja varsinkin Hattulassa oltiin kauan. Hattulan kirkko on eräs kiinnostavimmista keskiaikakohteista, joita tunnen. Siellä on aitoa keskiajan ja 1500-luvun tunnelmaa,

Luonto oli kaunista. Suurimman osan ajasta istuimme viileässä autossa.

Lumi on kaunista ja romanttista

Life in a cold climate, originally uploaded by amnellanna.

Millainen on lumi autoilijalle, joka lähtee liikkeelle varhain aamulla lumisateen jälkeen? Näin aamulla vähän ennen kahdeksaa Helsingissä maaliskuun 1. päivänä. Pohjoisessa saisi varmaan draamaattisempiakin kuvasarjoja.