"Kioski- ja lentokenttäkirjallisuus" ei ole haukkumasana, vaan kertoo siitä, että kirjailija on tehnyt romaanistaan lukijaystävällisen.
Luen juuri välipaloiksi siitä, miten Agatha Christie, lukijaystävällisten kirjojen kuningatar, toimi. John Curran: "Agatha Christie's Secret Notebooks" . Hyvin epäjohdonmukaisesti, mutta taloudellisesti (mm käytti samoja juonia eri kirjoissa naamioiden ne taitavasti), raapusteli suunnitelmiaan kouluvihkoihin, joita kertyi iso läjä. Suunnitteli kirjoja tiskatessaan ja laittaessaan ruokaa arkeologeille Mesopotamiassa, mm Aapeli Saarisalolle, joka kertoi minulle, että Agatha oli "mukava naisihminen", ihmetteli, miksi kyselin Mullivanin rouvasta.
Agatha jaksoi istua pöytänsä ääressä niin kauan, että kukin kirja tuli valmiiksi. Tehkäämme samoin.
Tämä on onnittelu, joka harhautui..
Tuosta Agathan pöydän ääressä istumisesta tuli mieleen Kalle Päätalon tokaisu: inspiraatio on yliarvostettua, kirjoittaminen on raakaa työtä!
VastaaPoistaMeille ostetaan paljon pokkareita. Tietysti kovakantinen kirja kestää jne, mutta pokkari on vähille tuloillemme sopivan hintainen, ja lisäksi pidän siitä tunteesta, minkä käsissä taipuva pehmeäkantinen kirja antaa. Eikä ole mitään putoilevia ja repeileviä suojapapereitakaan kansissa.
90-luvulla Skotlannissa katselin haikeana kirjakauppojen valtavia pokkarivalikoimia - silloin Suomessa niitä ei juuri tehty. Onneksi nyt on toisin.
"Genius is one percent inspiration, ninety-nine percent perspiration."
VastaaPoistaThomas Alva Edison
Meilläkin taitaa suurin osa kirjoista olla pehmeäkantisia, samasta syystä kuin teilläkin. Minulla on tapana alleviivata kirjoihin ja kirjoitella niihin merkintöjä.
VastaaPoistaSitten on joitakin ylelliseltä tun- tuvia kovakantisia sohvapöytäkirjoja; puutarhakirjoja, sisustuskirjoja, joissa on suuret värikuvat.