Auton ikkunan läpi kuvattu maisema.
Maaseutu on hyvin kaunista Tsekissä ja Puolassa. Suuret lehtimetsät ovat viehättäviä. Taloissa on monia perinteisiä tyylejä.
Kaupungeissa on nähtävissä monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta ja uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Puolalainen tai tsekkien pikkukaupunki muistuttaa yllättävästi Amerikkaa. Matalia laatikoita mikä mitäkin tyyliä, korkeita viktoriaanisia tiili- ja kivitaloja, sekava tyylittömyys.
Kun tulimme eilen myöhään illalla Suomeen, näimme valtavan eron: Helsinki oli puhdas ja siisti, poissa oli Tsekissä ja Puolassa näkemämme miehitysvuosikymmenien aiheuttama tuho luonnossa ja kaupungeissa. Siinä näkyi konkreettisesti, miltä me säästyimme, kun Suomea ei miehitetty.
Entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa. Eniten yllätti se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Näimme Prahassa ollessamme yöllä kaksi humalaista nuorta, kumpikin olivat ruotsalaisia.
Raitiovaunuissa nuoret ihmiset antavat heti paikan, kun joku vanhempi henkilö astuu vaunuun. Onko se kotikasvatuksen vai koulukasvatuksen seuraus? Voi ymmärtää, että kovia kokeneen sukupolven naisista ja miehistä tuntuu hyvältä, kun heille ollaan kohteliaita. Tyttäreni on asunut nyt jo muutaman kuukauden Tsekissä ja ihmettelee lasten ja nuorten rauhallisuutta ja hyvää käytöstä.
Helsingissä voi käydä niin, että vaikka vanhempi ihminen pyytää istumapaikkaa, hän ei sitä saa, vaan kaikki tuijottavat eteensä. Olin kerran menossa lääkärille raitsikalla ja koin tuon, kun vaunuun astuessani pyysin paikkaa. Astuin pois raitsikasta ja menin taksilla.
Henkinen puoli onkin sitten kokonaan eri juttu, kun vertaa Suomea noihin ns. Itä-Euroopan maihin. Olen ollut yhteensä neljä viikkoa matkalla myös Balkanin maissa, Kroatiassa, Sloveniassa ja Serbiassa, ja kokenut samaa kuin nyt Tsekissä ja Puolassa.
Luin tulomatkalla lehdestä, kuinka Suomea kehuttiin rikkaaksi ja onnelliseksi maaksi. Ehkä niin on, kun Suomea verrataan talaoudellisissa vaikeuksissa oleviin maihin. Mutta sille ei voi mitään, että Suomi vaikuttaa sieluttomalta ja kovalta maalta.
Lisäys: Tyttäreni oli työssä Englannissa Cambridgen lähellä ja kertoi, että bussiin menoa odotettiin jonossa. Ensin menivät naiset, sitten miehet.
Lisään tänne kommentit, jotka kirjoitin Iineksen blogiin (linkki myöhemmin):
VastaaPoistaEn jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kerron, mitä olen kokenut viime viikkoina. Olin mieheni kanssa lomalla Tsekinmaassa ja Puolassa 17 päivää: Prahassa, Ostravassa, entisessä teollisuuskaupungissa, josta on tulossa tärkeä liike-elämälle, ja Krakovassa. Olemme olleet suorastaan järkyttyneitä siitä, miten hyvin lapset ja nuoret siellä käyttäytyivät.
Näimme Prahassakin vain kaksi juopunutta nuorta puolen yön aikaan kun olimme iltakävelyllä, ja he olivat ruotsalaisia poikia, jotka purkivat raivoaan siitä, että Ruotsi oli hävinnyt tsekeille sen illan ottelun. Ei kalisevia kaljareppuja, ei yhtään humalaista tyttöä. Raitiovaunuissa koululaiset ja nuoret ihmiset antoivat istumapaikan vanhemmille ihmisille heti kun nämä astuivat vaunuun. Meillekin, kun läksimme Samettivallankumouksen aukiolta hotelliimme raitsikalla.
Tyttäreni on asunut Tsekissä jo muutaman kuukauden ja ihmettelee samaa asiaa. Hän sanoo, että pikkulapset ja jopa koiratkin käyttäytyvät siellä hyvin.
Kuitenkin sekä Tsekki että Puola ovat kovia kokeneita maita, köyhiä meihin verrattuina. Tsekit ovat hyvin energisiä ja liikenne Prahassa kiireistä. Mutta lapset ja nuoret ovat kilttejä ja ystävällisiä. Aikuiset yleensä kielitaidottomia mutta ystävällisiä harvoin poikkeuksin.
Koululaisryhmiä oli luokkaretkillä Krakowassa Romaniasta ja heitä asui samassa motellissa kuin me. He olivat iloisia, puheliaita ja kauniisti pukeutuneita. En tietenkään ymmärtänyt, kiroilivatko jatkuvasti kuten suomalaiset tytöt tekevät.:) Mutta ainakin body language oli miellyttävää eikä opettajien tarvinnut moittia heitä. Koululaisryhmät vierailivat myös suurissa katedraaleissa kuten muutkin turistit.
Olen kokenut samaa neljän viikon ajan aikaisemmilla lomillani Kroatiassa, Sloveniassa ja Serbiassa muutama vuosi sitten.
Ennen Suomessa oli samanlaista. Mitä Suomelle on tapahtunut?
Toinen komennttini
VastaaPoista1960- ja 1970-luvun vasemmistolainen radikalismi pilasi Suomen. Ns. Itä-Euroopan maissa elettiin kommunistien miehityksessä, Suomessa vasemmistolainen sivistyneistö ihaili Neuvostoliittoa ja Suomeen kehittyi ateistinen räyhäkulttuuri, joka on erilaista kuin Amerikan popkulttuuri. Eräs vasemmistolainen kuvataiteen alan professori kehui julkisessa haastattelussa: "Ei me vallankumousta saatu aikaan, mutta tuhottiinpa korkeakulttuuri."
Olen niin vanha, että muistan, että suomalaiset nuoret käyttäytyivät ennen hyvin. Tytöt eivät tupakoineet eivätkä ryypänneet, pojistakin vain pieni osa. Sen ajan sosiologisten tutkimusten vain hyvin pieni osa nuoria harrasti seksiä ennen avioliittoa, alle 15-vuotiaat eivät juuri ollenkaan, lapset olivat lapsia (esimerkiksi Ranskassa nytkin alle 15-vuotiaat ovat kokemattomampia kuin suomalaiset nuoret.) .
Suomi ja Ruotsi säilyivät miehitykseltä, mutta saivat henkisen vamman ja menettivät moraalinsa. Miehitetyt maat selvisivät todellisuudessa paremmin kuin Suomi. Ne ovat nyt hyvin optimistisia ja energisiä. Tsekki vaikuttaa jopa modernimmalta kuin Suomi. Ns. Itä-Euroopan mailla on haavat arkkitehtuurissa ja ympäristössä, Suomessa ne ovat ihmisten sielussa. Kun katselee katolisia maita ja niiden ihmisiä, huomaa, että jeesustelulla on hyvät puolensa, jos on huonojakin.
Kauniita kuvia matkaltamme on tyttäreni blogissa.
VastaaPoistahttp://pinkladysstylefile.blogspot.fi/