Dusk near Krakow in May
Toukokuinen iltahämärä Krakowan lähellä
Photo Friday
My very old blog. Vuodesta 2005-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Krakowa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Krakowa. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, toukokuuta 06, 2016
sunnuntai, maaliskuuta 06, 2016
Värikollaasi # 27: Suklaanruskea ja vadelmanpunainen
Uudet värikollaasit 27:
suklaanruskea ja vadelmanpunainen
brown as chocolate and red as raspberries
Kollaasini on kuvattu Krakowassa. Se on "vadelmaravintola", jonka seinät ovat vadelman väriset ja osa tuoleista suklaanruskeita.Miód Malina is a lovely Polish-Italian restaurant in the heart of Kraków [Hunaja ja vadelma]
Ravintolan teemana ovat vadelmat ja hunaja. Seinät ovat vadelmanpunaisia, ja koristeina on kuvia vadelman lehdistä ja marjoista. Tämä oli niin viihtyisä paikka, että kävimme viikonloppumatkan aikana kahdesti ruokailemassa täällä.
Toisella kerralla me neljä - mieheni, tyttäremme, vävyni ja minä - istuimme suklaanruskeilla tuoleilla ikkunan ääressä, juttelimme ja tarkkailimme katunäkymää.
Satumainen paikka kuten Krakowan vanha keskus.
Kodikas nurkkaus
Täyttävä salaatti turisteille. Maistui eniten vadelmille!
Matka Tsekin tasavaltaan ja Puolaan oli kuten ylensäkin matkamme yhdistetty sukulaisvierailu ja työmatka, jolla etsin aineistoa ja tunnelmaa 1500-luvusta. Keskiaikaa ja renessanssia löytyi Krakovasta runsaasti, myös Hunaja ja vadelma-ravintolasta, jossa ruokia laitettiin ja pidettiin lämpiminä valtavassa avotakassa, jonka päällä oli siisti halkopino.
Katso muutkin kuvani ihastuttavasta Vadelma-ravintolasta.
sunnuntai, huhtikuuta 13, 2014
Praha ja muu ihana Tshekissä
Tsekki on toista maata: vanhaa kulttuuria, omaperäisyyttä, rohkeutta.
Tyttäreni on muuttamassa Tsekistä, ja oli miehensä kanssa kevätmatkalla Prahassa. Klikkaa nuolia tai linkkiä kuvia kevätmatkalta Prahaan. Onneksi ehdin käydä Tsekissä ja nähdä myös naapurimaasta Puolasta Krakovan ja maaseuttua.
maanantaina, elokuuta 27, 2012
Kommentteja: Raskaita asioita
Varsovasta juuri palanneen kirjailijan (suljetussa) blogissa keskustellaan siitä, voiko turisti olla iloinen kaupungissa, jossa on ollut ghetto.
1. Kommenttini
Olen yllättynyt reaktiostasi. Eikö kaupungin kauneus vaikuttanut? Entä ihmiset? En ole käynyt Varsovassa, mutta kokemukseni muualta entisistä ns. Itä-Eroopan maista ovat toiset. Puolassa olen käynyt vain Krakowassa.
Dramatiikkaa ja vastakohtia on Krakowassakin. Mutta Puolassa kuten muissakin entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa.
Eniten yllätti Krakowassakin se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Olen kokenut samaa myös Tsekissä, Kroatiassa ja Sloveniassa.
Kaupungeissa on nähtävissä arkkitehtuurissa monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta ja jopa keskiajalta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta sekä uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Käy seuraavaksi Krakowassa.:)
2.
Kuvien perusteella Varsova näyttää suunnattoman kauniilta kaupungilta. Minusta juuri tämä - pitkä, loistava historia sekä (entistettyjenkin) kaupunkien kauneus ja niiden vastakohtana natsien ja kommunistien aiheuttama kauhu, suru ja ikävä - ovat se unohtumaton vaikutus, jonka nuo Keski-Euroopan maat tekevät turistiin.
Varsova pitää nähdä seuraavaksi. Mitä Varsovassa on nähtävää?
3.
"Hengen voitto aineesta."
-- sanoit, se on parasta noissa maissa.:)
Ymmärrän myös kauhusi. Nähtyäni Prahassa Pinkan synagogassa ne seinät, jotka olivat täynnä Böömissä ja Määrissä tuhottujen juutalaisten nimiä, en jaksanut mennä Krakowasta Auschwitziin itkemään. Itku on terapeuttista, mutta puolalaislle lienee enemmän hyötyä, jos osallistumme heidän optimismiinsa.
--,
Berliinissä tunnustetaan kollektiivinen syyllisyys. Sitä käsitellään kaikkialla, ei peitellä. Se näkyy kaikkialla. Saksalaiset ovat olleet sekä syyllisiä että uhreja niin kuin venäläisetkin. Berliiniläiset ovat tunnustaneet molemmat, mutta ei se varmaankaan ole ollut helppoa.
1. Kommenttini
Olen yllättynyt reaktiostasi. Eikö kaupungin kauneus vaikuttanut? Entä ihmiset? En ole käynyt Varsovassa, mutta kokemukseni muualta entisistä ns. Itä-Eroopan maista ovat toiset. Puolassa olen käynyt vain Krakowassa.
Dramatiikkaa ja vastakohtia on Krakowassakin. Mutta Puolassa kuten muissakin entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa.
Eniten yllätti Krakowassakin se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Olen kokenut samaa myös Tsekissä, Kroatiassa ja Sloveniassa.
Kaupungeissa on nähtävissä arkkitehtuurissa monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta ja jopa keskiajalta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta sekä uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Käy seuraavaksi Krakowassa.:)
2.
Kuvien perusteella Varsova näyttää suunnattoman kauniilta kaupungilta. Minusta juuri tämä - pitkä, loistava historia sekä (entistettyjenkin) kaupunkien kauneus ja niiden vastakohtana natsien ja kommunistien aiheuttama kauhu, suru ja ikävä - ovat se unohtumaton vaikutus, jonka nuo Keski-Euroopan maat tekevät turistiin.
Varsova pitää nähdä seuraavaksi. Mitä Varsovassa on nähtävää?
3.
"Hengen voitto aineesta."
-- sanoit, se on parasta noissa maissa.:)
Ymmärrän myös kauhusi. Nähtyäni Prahassa Pinkan synagogassa ne seinät, jotka olivat täynnä Böömissä ja Määrissä tuhottujen juutalaisten nimiä, en jaksanut mennä Krakowasta Auschwitziin itkemään. Itku on terapeuttista, mutta puolalaislle lienee enemmän hyötyä, jos osallistumme heidän optimismiinsa.
--,
Berliinissä tunnustetaan kollektiivinen syyllisyys. Sitä käsitellään kaikkialla, ei peitellä. Se näkyy kaikkialla. Saksalaiset ovat olleet sekä syyllisiä että uhreja niin kuin venäläisetkin. Berliiniläiset ovat tunnustaneet molemmat, mutta ei se varmaankaan ole ollut helppoa.
keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2012
Kulkuneuvoja Tsekissä ja Puolassa
Karnevaalihahmo Krakovan kaani ratsastaa kuvitteellisella hevosellaan. Tsekissä raitsikat ja junat olivat nopeita ja tehokkaita. Polkupyöriä näki vähän, mikä oli ymmärrettävää, sillä julkinen liikenne oli halpaa ja tehokasta, nopeaa, vauhti aivan huimasi. Junaliikenne oli vilkasta ja täsmällistä. Tsekissä oli ilo matkustaa.
Puolassa kävimme autolla, sillä junayhteys Tsekistä Puolaan oli huono.
Raitsikat olivat Tsekissä iloisen värikkäitä, jo Kroatiasta tutun kapeita ja ketteriä, mainokset olivat hauskoja.
Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset ja vanhat herrat olivat kuin kuninkaallisia, nuoret antoivat heille - meille - paikan heti, kun astuimme raitsikkaan.
Busseja en käyttänyt kertaakaan, sillä Prahan keskustassa oli käytössä vain raitsikoita, ja muuallakin käytimme mieluiten niitä. Käytimme myös hevosajuria ja polkupyörärikshaa.
Katso, miltä kulkuneuvot näyttivät.
Puolassa kävimme autolla, sillä junayhteys Tsekistä Puolaan oli huono.
Raitsikat olivat Tsekissä iloisen värikkäitä, jo Kroatiasta tutun kapeita ja ketteriä, mainokset olivat hauskoja.
Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset ja vanhat herrat olivat kuin kuninkaallisia, nuoret antoivat heille - meille - paikan heti, kun astuimme raitsikkaan.
Busseja en käyttänyt kertaakaan, sillä Prahan keskustassa oli käytössä vain raitsikoita, ja muuallakin käytimme mieluiten niitä. Käytimme myös hevosajuria ja polkupyörärikshaa.
Katso, miltä kulkuneuvot näyttivät.
lauantaina, kesäkuuta 09, 2012
Krakowan ihanuus
Tyttäreni asuu parin tunnin automatkan päässä Krakowasta Tsekin puolella, joten uskon, että siellä tulee käytyä uudestaan.
Lue Czesław Miłosz: Vangittu mieli.
Kirjailijoiden kohtaloita
tiistaina, kesäkuuta 05, 2012
Laivastonsinistä sisarilla
Tyttäreni on ottanut tämän kuvan ja merkinnyt blogiinsa tekstin "tyylikkäitä nunnia Krakowassa". Useimmilla nunnilla on mustaa ja valkoista. Krakowan kaduilla nunnat, munkit ja papit ovat tavallinen näky, luonnollinen osa kaupunkia.
perjantaina, kesäkuuta 01, 2012
Matkalla Tsekissä ja Puolassa
Auton ikkunan läpi kuvattu maisema.
Maaseutu on hyvin kaunista Tsekissä ja Puolassa. Suuret lehtimetsät ovat viehättäviä. Taloissa on monia perinteisiä tyylejä.
Kaupungeissa on nähtävissä monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta ja uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Puolalainen tai tsekkien pikkukaupunki muistuttaa yllättävästi Amerikkaa. Matalia laatikoita mikä mitäkin tyyliä, korkeita viktoriaanisia tiili- ja kivitaloja, sekava tyylittömyys.
Kun tulimme eilen myöhään illalla Suomeen, näimme valtavan eron: Helsinki oli puhdas ja siisti, poissa oli Tsekissä ja Puolassa näkemämme miehitysvuosikymmenien aiheuttama tuho luonnossa ja kaupungeissa. Siinä näkyi konkreettisesti, miltä me säästyimme, kun Suomea ei miehitetty.
Entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa. Eniten yllätti se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Näimme Prahassa ollessamme yöllä kaksi humalaista nuorta, kumpikin olivat ruotsalaisia.
Raitiovaunuissa nuoret ihmiset antavat heti paikan, kun joku vanhempi henkilö astuu vaunuun. Onko se kotikasvatuksen vai koulukasvatuksen seuraus? Voi ymmärtää, että kovia kokeneen sukupolven naisista ja miehistä tuntuu hyvältä, kun heille ollaan kohteliaita. Tyttäreni on asunut nyt jo muutaman kuukauden Tsekissä ja ihmettelee lasten ja nuorten rauhallisuutta ja hyvää käytöstä.
Helsingissä voi käydä niin, että vaikka vanhempi ihminen pyytää istumapaikkaa, hän ei sitä saa, vaan kaikki tuijottavat eteensä. Olin kerran menossa lääkärille raitsikalla ja koin tuon, kun vaunuun astuessani pyysin paikkaa. Astuin pois raitsikasta ja menin taksilla.
Henkinen puoli onkin sitten kokonaan eri juttu, kun vertaa Suomea noihin ns. Itä-Euroopan maihin. Olen ollut yhteensä neljä viikkoa matkalla myös Balkanin maissa, Kroatiassa, Sloveniassa ja Serbiassa, ja kokenut samaa kuin nyt Tsekissä ja Puolassa.
Luin tulomatkalla lehdestä, kuinka Suomea kehuttiin rikkaaksi ja onnelliseksi maaksi. Ehkä niin on, kun Suomea verrataan talaoudellisissa vaikeuksissa oleviin maihin. Mutta sille ei voi mitään, että Suomi vaikuttaa sieluttomalta ja kovalta maalta.
Lisäys: Tyttäreni oli työssä Englannissa Cambridgen lähellä ja kertoi, että bussiin menoa odotettiin jonossa. Ensin menivät naiset, sitten miehet.
Maaseutu on hyvin kaunista Tsekissä ja Puolassa. Suuret lehtimetsät ovat viehättäviä. Taloissa on monia perinteisiä tyylejä.
Kaupungeissa on nähtävissä monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta ja uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Puolalainen tai tsekkien pikkukaupunki muistuttaa yllättävästi Amerikkaa. Matalia laatikoita mikä mitäkin tyyliä, korkeita viktoriaanisia tiili- ja kivitaloja, sekava tyylittömyys.
Kun tulimme eilen myöhään illalla Suomeen, näimme valtavan eron: Helsinki oli puhdas ja siisti, poissa oli Tsekissä ja Puolassa näkemämme miehitysvuosikymmenien aiheuttama tuho luonnossa ja kaupungeissa. Siinä näkyi konkreettisesti, miltä me säästyimme, kun Suomea ei miehitetty.
Entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa. Eniten yllätti se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Näimme Prahassa ollessamme yöllä kaksi humalaista nuorta, kumpikin olivat ruotsalaisia.
Raitiovaunuissa nuoret ihmiset antavat heti paikan, kun joku vanhempi henkilö astuu vaunuun. Onko se kotikasvatuksen vai koulukasvatuksen seuraus? Voi ymmärtää, että kovia kokeneen sukupolven naisista ja miehistä tuntuu hyvältä, kun heille ollaan kohteliaita. Tyttäreni on asunut nyt jo muutaman kuukauden Tsekissä ja ihmettelee lasten ja nuorten rauhallisuutta ja hyvää käytöstä.
Helsingissä voi käydä niin, että vaikka vanhempi ihminen pyytää istumapaikkaa, hän ei sitä saa, vaan kaikki tuijottavat eteensä. Olin kerran menossa lääkärille raitsikalla ja koin tuon, kun vaunuun astuessani pyysin paikkaa. Astuin pois raitsikasta ja menin taksilla.
Henkinen puoli onkin sitten kokonaan eri juttu, kun vertaa Suomea noihin ns. Itä-Euroopan maihin. Olen ollut yhteensä neljä viikkoa matkalla myös Balkanin maissa, Kroatiassa, Sloveniassa ja Serbiassa, ja kokenut samaa kuin nyt Tsekissä ja Puolassa.
Luin tulomatkalla lehdestä, kuinka Suomea kehuttiin rikkaaksi ja onnelliseksi maaksi. Ehkä niin on, kun Suomea verrataan talaoudellisissa vaikeuksissa oleviin maihin. Mutta sille ei voi mitään, että Suomi vaikuttaa sieluttomalta ja kovalta maalta.
Lisäys: Tyttäreni oli työssä Englannissa Cambridgen lähellä ja kertoi, että bussiin menoa odotettiin jonossa. Ensin menivät naiset, sitten miehet.
maanantaina, toukokuuta 28, 2012
Krakowassa helluntain viikonloppuna 2012
Dramatiikkaa ja vastakohtia on Krakowassakin kuten Prahassa, jossa olin matkan alussa. Molemmissa kaupungeisa katolisuus on näkyvillä koko ajan, Prahassa ennen kaikkea rakennuksissa. Krakowassa näkee munkkeja, nunnia ja papistoa kaduilla.
Oli helluntai, joka on Puolassa edelleen suuri kirkollinen juhlapyhä niin kuin se oli ennen Suomessakin:
Perheet olivat saapuneet suuriin katedraaleihin juhlapukineissaan ja söivät juhla-aterian ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ravintolassa.
Oli myös paljon häitä, mikä näkyi kaupungin lähellä olevissa hotelleissa ja motelleissa. Helluntaihan oli suosittu päivä häille myös Suomessa ennen aikaan.
Oli helluntai, joka on Puolassa edelleen suuri kirkollinen juhlapyhä niin kuin se oli ennen Suomessakin:
Perheet olivat saapuneet suuriin katedraaleihin juhlapukineissaan ja söivät juhla-aterian ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ravintolassa.
Oli myös paljon häitä, mikä näkyi kaupungin lähellä olevissa hotelleissa ja motelleissa. Helluntaihan oli suosittu päivä häille myös Suomessa ennen aikaan.
Nuo ajat menneet
Turisti voi tutustua Krakowassa historiallisen keskustan lisäksi keskitysleireihin tai suolakaivoksiin. Hän voi myös mennä kommunismin keikalle.
Koska olimme Krakowassa vain kaksi päivää, tutustuimme tällä kertaa vain Vanhaan keskustaán ja Krakowan linnaan, joka oli myös Katariina Jagellonican koti.
Uskon, että käymme Krakovassa vielä uudestaan, sillä tyttäremme asuu nykyään vähän yli tunnin matkan päässä Krakowasta Tsekin puolella.
Koska olimme Krakowassa vain kaksi päivää, tutustuimme tällä kertaa vain Vanhaan keskustaán ja Krakowan linnaan, joka oli myös Katariina Jagellonican koti.
Uskon, että käymme Krakovassa vielä uudestaan, sillä tyttäremme asuu nykyään vähän yli tunnin matkan päässä Krakowasta Tsekin puolella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)