Soft colours

Photo Friday: 'Soft'

Kovaa peliä kirjallisessa maailmassa

Kuvassa optimistinen kirjailija, joka ei vielä tiennyt kirjallisen maailman kovuudesta.

Tänä kesänä 2016 on kulunut 25 vuotta ensimmäisen kirjani ilmestymisestä. Aloitin keski-iässä paluumuuttajana, olin työssä ja hoidin viiden hengen talouden. Kirjoitin öisin, kesälomalla, viikonloppuina.

Jo monta vuotta sitten luin netistä, että kirjallinen maailma on muuttumassa, koventumassa: kirjailijoiden täytyy alkaa mainostaa itse omia kirjojaan. Monien tavoin kysyin itseltäni: miten voin ruveta "kehumaan itseäni"? Eihän se kuulu suomalaiseen tyyliin. Mutta kirjallinen maailma on Suomessakin kovaa ja raakaa. Nykyään Suomessakin on tavallista, että kirjailijoilla on ainakin yksi blogi.

Brown on ruskea

Ruskea. Brown makrokuvat. Jälleen sellainen kollaasi, josta pääsee katsomaan kutakin kuvaa erikseen ja suurempana Flickrissä. Klikkaa kunkin kuvan nimeä kollaasin alla. Mukavaa helleviikoa tuulettimien tai kesätuulen vilvoittamana!
P.S. En pääse omaan blogiini kommentoimaan. lisäys: tilanne helpottui, kun otin takaisin Blogger-profiilin.

Aku Ankka -lehti ja Rion Kristus -patsas

Disneyn satuhahmot seikkailevat Aku Ankka -lehdessä. Suomalainen Aku Ankka oli aikoinaan erittäin korkeatasoinen ja suosittu koko perheen lehti.

Rion Kristus-patsas, yksi maailman seitsemästä ihmeestä ei kelpaa suomalaiselle Aku Ankka -lehdelle.  Lapsista yritetään tehdä ateisteja, mutta heistä tulee samalla sivistymättömiä ja suvaitsemattomia aikuisia, jotka eivät kunnioita oman kulttuurinsa perinteitä eivätkä myöskään muita kulttuureita ja muita uskontoja.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen huomannut uskonnonvastaisuutta Aku Ankassa, joka oli ennen hauska lastenlehti. Sitä lukivat aikuisetkin.

Kun muutimme 1970-luvun lopulla Kanadaan, lapsemme sanoivat: Täällä on kodikasta. Kaikki on niin kuin Aku Ankassa.

Oli tuttua, että ikkunat avattiin nostamalla ruutu ylös kehyksineen ja sanomalehdet jakoi koulupoika, joka ajoi kovaa vauhtia talon ohi ja heitti lehden talon edessä olevalle nurmikolle.

Moni muu asia tuli tutuksi suomalaisille lapsille Aku Ankasta. Ainakin ennen aikaan kieli oli hyvää Aku Ankassa.

Aku Ankka -lehti 60 vuotta Suomessa, originally uploaded by Anna Amnell.
Otin valokuvat Päivälehden museossa, kun näyttelyä oltiin vasta kokoamassa.

En ole ostanut aikoihin Aku Ankkaa. Kyllästyin, kun näin, että sekin oli mennyt mukaan outoon eaa-villitykseen, jota vastaavaa ei lapsille tyrkytetä muissa maissa. Mutta Aku Ankkahan on Hesarin kotieläin, ja Hesari käyttää usein eaa -lyhennettä e.Kr:n sijasta.

Aku Ankka ja eaa  alkoi vuonna 2000. Lue, merkinnän alkuperästä.

Lisäys:



Kristus Vapahtajan Katedraali, Moskova

Stalin vihasi kristinuskoa niin paljon, että räjäytti Kristus Vapahtajan katedraalin Moskovan keskustasta. Kansa rakennutti sen uudestaan, kun Neuvostoliitto romahti.
Samalla tavalla tuhotaan eri puolilla maailmaa synagogeja ja temppeleitä. Uskonnon harjoittaminen on yksi ihmisen perusoikeuksista. Sivistynyt ja suvaitsevainen ihminen kunnioittaa näitä rakennuksia.

Eideettiset kuvat ja kirjoittaminen

Olen yleensä "nähnyt" kaikkien kirjojeni henkilöt ensin kuin eideettisinä kuvina. Mutta vaikuttaa jotenkin normaalimmalta sanoa, että näen heidät ja jonkun tapahtuman, toisinaan tapahtumasarjat "kuin telkkarissa".

Minulla ei ole kuitenkaan sitä "pyhää lahjaa" (psyykkisen sairauden lajia) mikä oli William Blakellä, jonka asunnossa tapahtui kummia, hän todella "näki" nuo ihmeelliset asiat, joita hän kuvaa. Uskon, että minulla on jonkinlainen lapsuudesta jäänyt ominaisuus, joka lienee melko tavallinen. Siitä on kovasti iloa kirjoittamisessa.

Kuten Eki kirjoittaa, varsinkin lapsille visuaalisuus on tärkeä. Eideettiset kuvat eivät ole yleensä liikkuvia vaan kuin valokuvia tai hitaita kohtauksia, joissa ihmiset puhuvat. Joskus on vauhtiakin. Mutta entä ääni? Kun kirjoitin romaania (erästä Suurta Romaania, joka ei ole vieläkään valmis), minä _kuulin_ noiden päähenkilöiden juttelevan. Koska toinen heistä on englanninkielinen, keskustelu tapahtui englanniksi. Kun olin tavaratalossa ostoksilla, he alkoivat keskustella aivoissani, ja minun piti mennä kirjoittamaan muistikirjaani talteen tärkeimpiä asioita, joita oli tullut mieleen. Sillä sitähän se on, alitajunnan työtä.

 Eräässä elokuvassa (Kolme väriä- sininen?) kuvattiin hienosti sitä, miten säveltäjä kuulee sävellyksensä. Me kaikkihan kuulemme, miten tuttu musiikki tulee jatkumaan nauhassa tai levyssä olevan lyhyen tauon jälkeen. Joskus olen kuullut musiikki-unia. Jäikö minusta säveltäjä tulematta, kun laitoin nuotit halkopinon väliin ja menin leikkimään ajopeliä sen sijaan, että olisin mennyt soittotunnille?

Proust muisti hyvin tuoksutkin. Olisi kiinnostavaa lukea, mitä teille muille tulee tästä aiheesta mieleen.

Alkujaan Rihmastossa vuonna 2005. Tiger (=Anna Amnell)   Rihmastossa maaliskuu 2005:

Keltainen

Keltaiset vuonna 2009. Klikkaa kuvaa ja mene Flickriin, jossa voi klikata kutakin kuvaa ja nähdä sen suurempana.
Tiistaina on makrokuvien aiheena 'keltainen'.  Olen viikolla kiireinen. Siksi laitan tämän tänään valmiiksi.



keltaiset suosikit



hunajankeltainen




keltasiipi

A sunny day and balloons

 A sunny day and balloons

Photo Friday: 'Landscape'

 A peaceful landscape in the heart of Helsinki near the Finnish National Opera. July 12, 2016.

Sunrise in Helsinki

 Aurinko nousi 4:23

Makroviikot: 'Heinäkuu'

Aamukävelyllä Töölönlahden rannalla näin ehkä kesän viimeisen ruusun.
Heinäkuu




Heinäkuun helmiä




pearls of the morning



Sammal




Harmaa on kaunista vihreyden keskellä.




tuttu kulunut puistonpenkki



Siinä istuen kannattaa katsella Oopperataloa, sillä se näyttää pihan puolelta paremmalta kuin kadun puolelta.



Pihan puolelta Oopperatalo on näin kaunis.




Oopperatalo on Töölönlahden rannalla, josta voi löytää vielä maalaismaiseman. Näimme aamukävelyllä oikean "joutsenlammen", jossa nuori valkoinen joutsen harjoitteli lentoonlähtöä. Toinen kerta onnistui. En ehtinyt ottaa kuvia siitä nähtävyydestä.

Vadelmat ovat ihania

 Vadelmia ja kirjoittamista.

Lehmusten kauneus ja kesän vihreys

 Olen tänä kesänä iloinnut siitä, että runsaat sateet ovat kasvattaneet katumme minibulevardin lehmuksia. Näen ne joka aamu, ja ne muistuttavat minua Johanneksenpuiston valtavista lehmuksista, jotka näin edellisen asuntomme ikkunoista. Puut ovat kaupunkilaisen metsä. Ne tekevät kaupunkikodista kesäasunnon.
Värikollaasit kesähaaste 2 heinäkuu 41



Vihreä väri rentouttaa ja virkistää.



Lempilehmukseni Johanneksenpuistossa. Ihailin tätä 20 vuotta. Näin sen joka aamu makuuhuoneen ikkunasta.



Nyt ei taida näkyä enää sieltä kuudennesta kerroksestakaan mitään lehmusten takaa. Lehmukset kasvoivat.



Kaivopuistossa vihreä penkki kutsuu nauttimaan kesä vihreydestä.




Vihreyden kuningas on riikinkukko. Valokuvat ovat parhaita matkamuistoja.

Everything green - yli 70 kuvaani vihreästä



Toinen näkymä aikaisemman kodin ikkunasta. Muutimme sieltä jo seitsemän vuotta sitten. Eri paikoissa sijainneet kodit sulautuvat yhdeksi 'kodiksi'. Se on ihmeellistä.



Näkymät ovat erilaisia, mutta yhteistä ovat lehmukset.

Monikulttuurinen Pohjois-Amerikka

Obaman lehdistötilaisuutta katsellessa tuli mieleen, että USA ja Kanada ovat tavallaan koko maailma. Meidän katummekin oli viimeisten viiden vuoden aikana Torontossa seuraavanlainen: Omalääkärimme oli juutalainen rabbi. Seinänaapurit olivat venäjänjuutalaisia, yläkerrassa asui Unkarista paennut aatelisperhe, alakerrassa kanadalainen nainen ja hänen muslimi-poikaystänsä. Päivittäisostokset ostimme mannerkiinalaisten ruokakioskista tai korealaisen lentäjän kioskista, kukat kiinalaisen perheen kukkakaupasta, samoin kiinalaista ruokaa. Tuoretta leipää sai vähän matkan päässä samalla kadulla olevasta italialaisesta leipomosta. Seurustelu oli samanlaista kuin ennen Iisalmessa, jutellaan kun tavataan. Vuokraisäntämme oli ystävällinen italialainen "roskakuski", joka asui kauniin vaimonsa ja pienen poikansa kanssa tyylikkäässä omakotitalossaan ja toi meille omatekoista viiniä, omien viiniköynnösten satoa.
Vastapäätä asui myös Karibian meren saarilta tulleita perheitä. Naiset pukeutuivat värikkäisiin kaftaaneihin helteellä, valkoisiin vaatteisiin kirkkoon lähtiessään, ja nuoret miehet pelasivat valkoisissa asuissa krikettiä kadulla.

Photo Friday: 'Golden'

 Golden lion, Mirogoj, Zagreb, Croatia

Photo Friday

Blue and white

 Blue & white. Sinivalkoinen helle ja uskollinen tuuletin.
Kesän mageet värit, heinäkuu




Kesä pikkukaupungissa oli lapselle ihanteellista: sai olla koko kesän ulkona, uida, leikkiä mielikuvitusleikkejä pihoilla ja puistossa, istua aution tontin puussa lukemassa, leikkiä, että lumiaura oli valtamerilaiva. Oikeassa alakulmassa Edvin Laineen koulu, jossa aloitin 7-vuotiaana koulun.




Sininen on suosittu väri monissa maissa. Se on kaunis - ja karkottaa kesällä kärpäsiä.:)
Ikkunaluukku on kiinni helteellä Istriassa.




Russian blue. Venäläinen talo kuvattuna Tolstoi-junan ikkunasta syksyllä 2015.




 Kaipuun sininen kukka. Onko meillä aina ikävä jonnekin? Lapsuuteen, kotiseudulle, ulkomaille ..

Kaatosade yöllä

Tällaisia kaatosateita näkee harvoin.

Frank Gehry: 'Fred and Ginger'

Frank Gehry: 'Fred and Ginger'. Prague, called also 'the dancing house'.
Photo Friday 'Contrast'