"Jos isänmaallisuus ei julkisena määritelmänä kuuluu kaikille, se tukee kahtiajakoa ja kahtia jakautunut kansa on aina heikko, kirjailija Sofi Oksanen kirjoittaa. Hän pohtii itsenäisyyspäivän esseessään myös nationalismia ja suomettumisen aiheuttamaa hiljaisuutta - sekä kansallispuvun painoa." Sofi Oksanen: Isänmaallisuudesta, Helsingin Sanomat Kulttuuri 6.12. 2018.
Olen kuvannut kansallispukuiset nuket kirpputorilla. Minulla oli Yhdysvalloissa AFS-vaihto-oppilaana ollessani mukana tällainen Munsalan kansallispuku. Käytin sitä, kun pidin puheita, joissa kerroin Suomesta. Montanassa oli paljon suomalaisia siirtolaisia, ja jätin kansallispukuni Amerikkaan, sillä paikalliset suomalaiset käyttivät kansallispukuja kuoroasuina. Sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa siirtolaiset käyttävät kotimaansa kansallispukua, vaikka heidän esivanhempansa olisivat muuttaneet Amerikkaan monta sukupolvea sitten. Sama käytäntö olisi mielestäni hauskaa Suomessakin.
Kansallispuvun jättäminen Amerikkaan harmitti myöhemmin, kun tyttäreni olisi voinut käyttää samaa pukua. Kansallispukuja ostettaisiin enemmän, jos ne eivät olisi niin kalliita. Esimerkiksi mieheni sisar teki itselleen kansallispuvun kansalaisopiston kursseilla. Hän teki Ylä-Savon puvun, vaikka asui naimisiin mentyään Lounais-Suomessa.
Kansallispuvut ovat kauniita, mutta myös konkreettisesti raskaita, ja ne päällä tulee kuuma lämpimissä sisätiloissa. Ne soveltuvatkin parhaiten ulkoilmajuhliin. Kansallispukuja näkee monissa maissa arkiasuinakin sekä naisilla että miehillä.
P.S. Valitan sitä, että blogeihini ei voi kommentoida, en edes minä itse. Bloggerissa on jokin vika, jota ei ole korjatttu. Se johtunee tosiasiassa Googlesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti