Isänmaallisuus ja kansallispuvut

"Jos isänmaallisuus ei  julkisena määritelmänä kuuluu kaikille, se tukee kahtiajakoa ja kahtia jakautunut kansa on aina heikko, kirjailija Sofi Oksanen kirjoittaa. Hän pohtii itsenäisyyspäivän esseessään myös nationalismia ja suomettumisen aiheuttamaa hiljaisuutta - sekä kansallispuvun painoa." Sofi Oksanen: Isänmaallisuudesta, Helsingin Sanomat Kulttuuri 6.12. 2018.   

Olen kuvannut kansallispukuiset nuket kirpputorilla. Minulla oli Yhdysvalloissa AFS-vaihto-oppilaana ollessani mukana tällainen Munsalan kansallispuku. Käytin sitä, kun pidin puheita, joissa kerroin Suomesta. Montanassa oli paljon suomalaisia siirtolaisia, ja jätin kansallispukuni Amerikkaan, sillä paikalliset suomalaiset käyttivät kansallispukuja kuoroasuina. Sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa siirtolaiset käyttävät kotimaansa kansallispukua, vaikka heidän esivanhempansa olisivat muuttaneet Amerikkaan monta sukupolvea sitten. Sama käytäntö olisi mielestäni hauskaa Suomessakin.

Kansallispuvun jättäminen Amerikkaan  harmitti myöhemmin, kun tyttäreni olisi voinut käyttää samaa pukua. Kansallispukuja ostettaisiin enemmän, jos ne eivät olisi niin kalliita. Esimerkiksi mieheni sisar teki itselleen kansallispuvun kansalaisopiston kursseilla. Hän teki Ylä-Savon puvun, vaikka asui naimisiin mentyään Lounais-Suomessa. 

Kansallispuvut ovat kauniita, mutta myös konkreettisesti raskaita, ja ne päällä tulee kuuma lämpimissä sisätiloissa. Ne soveltuvatkin parhaiten ulkoilmajuhliin. Kansallispukuja näkee monissa maissa arkiasuinakin sekä naisilla että miehillä.

P.S. Valitan sitä, että blogeihini ei voi kommentoida, en edes minä itse. Bloggerissa on jokin vika, jota ei ole korjatttu. Se johtunee tosiasiassa Googlesta.

Kansantanhuja Helsingissä

Jalalla koreasti illalla Keskuskadulla. Kuvat: Matti T. Amnell
Huomaa Penrosen laatat. Pennrose tiles
Taitavia tanhuajia.

Aakkoset 21: V

Kirjaimet, aakkoset

Dubrovnik, museo. Miehellä on V: n muotoinen kaula-aukko liivissä ja naisella V:n muotoinen koruommeltu edusta puserossaan.

Kansallispuvut ja kuumat kesät

National costumes, Finland, originally uploaded by Anna Amnell.

Ennen kansallispuvut olivat kesäisiä juhlapukuja. Nyt niitä näkee vain suurissa perinnejuhlissa. Kuvassa olevat henkilöt olivat tulleet perinnejuhliin Helsinkiin. Toinen heistä ottamani kuva on eräs kaikkein suosituimpia valokuviani Flickrissä.

Eräs sukulaiseni oli äskettäin lomalla pienessä itävaltalaisessa kylässä ja kertoi, että siellä näki kansallispukuja arkikäytössä, ja niitä sai paikallisista kaupoista.

Ystäväni oli kouluaikana stipendiaattina ja kesätöissä Saksassa ja on säilyttänyt hienosti saksan taitonsa. Muutama vuosi sitten hän osti sikäläisen kansallispuvun ja on käyttänyt sitä joissakin juhlissa, muun muassa itsenäisyyspäivän kutsuilla, jotka pidettiin ystäväpiirissä.

Minullakin oli kansallispuku, sinivalkosävyinen Munsalan puku, jonka ostin vaihto-oppilaaksi menoa varten. Käytin sitä Yhdysvalloissa pitäessäni esitelmiä Suomesta. Jätin kansallispuvun Amerikkaan ja toin sen sijaan teinimuotia Suomeen. Kansallispuvusta oli varmaankin siellä paljon hyötyä, sillä suomalaista sukua olevat käyttivät sitä kuoroasuna, Toisaalta harmittelin lapsellisuuttani, sillä tyttäreni olisi voinut käyttää sitä. Kansallispuvuthan tulivat vähitellen hyvin kalliiksi.

Joillakin amerikansuomalaisilla oli sellainen käsitys, että kansallispuku oli vain tarjoilijanasu, mikä suorastaan loukkasi meitä nykysuomalaisia. Sitten muistin, että Kestikartano-niminen ravintola käytti kansallispukua tarjoilijoittensa työasuina, ja se oli turistien suosima ruokapaikka.

Mitähän kesien lämpeneminen vaikuttaa kansallispukujen suosioon Suomessa?



Näppäsin tämän kuvan raitsikkapysäkillä olevasta seurueesta raiteiden yli omalta pysäkiltäni, ja sillä on ollut pelkästään minun Flickr-sivullani melkein 10000 katsojaa. Lisäksi se lienee jollakin ulkolaisella kansallispukusivulla. Tämäkin kertoo omalta osaltaan kansallispukujen suuresta suosiosta.

Viro kutsuu kylään

Virolaiset tulivat käymään ja kutsuvat meitä kylään. Eräässä teltassa oli kiinnostava lattia, sillä siinä kuvattiin Viron matkailukohteita ja luontoa. Nämä kansallispukuiset virolaiset löysivät tuttuja paikkoja.

Senaatintorilla tänään ja huomenna 8.-9.5. 2009 matkailu- ja kulttuuritapahtuma "Viro kutsuu kylään". Mieheni ja minä olemme innokkaita Viron ystäviä. Keräsimme paksun pinkan matkailuesitteitä tätä vuotta varten, kuuntelimme vanhaa musiikkia ja otin paljon valokuvia.



Vanhan musiikin lomassa juontaja Mart Sander kertoi kiinnostavaa tarua ja totta Tallinnan historiasta.

Eräässä teltassa opiskelijat kertoivat, miten ja missä suomalaiset voivat opiskella Virossa. Sitä mahdollisuutta kannattaisi uusien ylioppilaidenkin ajatella.

Laitan kuvia myös Lucia Olavintytär blogiin ja valokuvablogiin.

Perinnepuku, körttipuku, kansallispuku, historiallinen asu ja roolipuku

Kuvat: Anna Amnell. Klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina

Opas vauhdissa philadelphialaisessa museossa

Kirjailija ja historioitsija Kaisa Ikola kertoo käyttävänsä joskus körttiasua museossa oppaana ollessaan. [Tekstin alussa linkki, josta löytyy kaunis kuva Kaisasta körttiasussa.]Suomalaiset museot saisivat käyttää enemmänkin kauniita historiallisia asuja.

Ilmaston tultua entistä lämpimämmäksi kansallispuvut ja muut perinnepuvut joudutaan kuitenkin tekemään usein keveämmistä materiaaleista kuin ennen. Turun linnan oppaat kertoivat, että heidän keskiaikapukunsa ovat viskoosia (korjatkoon joku, jos olen muistanut väärin).

Minullla on omatekoinen renessanssipuku, mutta se päällä tulee niin kuuma, että en jaksa pitää sitä enää esimerkiksi kirjamessuilla tai muissa tilaisuuksissa. Kevensin sitä ottamalla hihoista pois toppauksia, jotka saavat käyttäjänsä näyttämään leveältä kuin topattu sohva, mikä olikin niiden tarkoitus aikana, jolloin vaatteen horisontaalisuutta korostettiin. Se oli valtaa korostavaa ('power dressing' kuten 1980-luvun paksuin olkatoppauksin varustetut vaatteetkin). Pitäisi valmistaa uusi ohuempi ja mieluummin hoikentavampi renessanssiasu.

En kuulu itse mihinkään herätysliikkeeseen, mutta herännäisyys oli vallitseva Ylä-Savossa, ja Ylä-Savon kansallispukuun on saatu vaikutteita körttipuvusta. Monet suomalaiset kansallispuvut ovat jatkoa renessanssin naisen asulle, johon kuului valkoinen pusero, leveä hame ja nyöritetty liivi sekä myssy.  suomalainen muinaispuku.

Körttipuku kuten muutkin suomalaiset perinnepuvut tulevat varmaankin entistä suositummiksi, kun niihin ei liity enää mitään pakkoa, niin kuin oli ennen. Ja yhteydet muihin kulttuureihin, joissa perinnepukuja arvostetáan, lisäävät varmaankin myös Suomessa perinnepukujen käyttöä.

Meillä on joitakin ryhmiä, jotka käyttävät perinneasuja, muiden muassa romaninaiset. Heidän asuaan voidaan verrata nunnan asuun, molemmat nimittäin otetaan sitovasti eli niitä käytetään koko ajan. Romaniasu on hyvin kaunis ja siihen liittyy koruja kuten useimpiin muihinkin perinneasuihin. Jotkut keventävät romaniasuakin käyttämällä ohuempia materiaaleja esimerkiksi hameessa. Kanadassa romanit eivät käyttäneet mitään erityistä asua. Monet muutkin käyttivät niitä vain juhlissa.

Pidän kovasti myös afrikkalaisista asuista, joita näkee toisinaan kesähelteellä Helsingin kaduillakin. Torontossa Afrikasta muuttaneet naapurimme ottivat käyttöön heti afrikkalaiset asunsa, kun sää lämpeni. Myös musliminaisten asut ja huivit ovat usein hyvin kauniita ja tuovat väriä ja vaihtelua Helsingin aika ankeaan katukuvaan.



Canada's Wonderland huvipuistossa kuten Kanadassa yleensäkin kohtasivat maailman eri puolilta tulleet ihmiset

Torontossa totuin myös sikhien värikkäisiin päähineisiin, joita käyttivät sikhipoliisitkin. Miehet käyttävät harvemmin perinneasuja. Nuorimman tätini mies käytti körttiasua. Tämä nuorena vakavaan sairauteen kuollut mies oli hyvin aurinkoinen ja hauska ihminen, ja hänen muistonsa keventää Ylä-Savon muuten niin ankeaan körttiperinteeseen liittyviä muistojani.

Keskustassa näkee silloin tällöin roolipeleihin meneviä nuoria, joilla on historia- tai fantasia-asuja. Niissä on käytetty mielikuvitusta. Toimittaja Jussi Ahlroth kertoi jokin aika sitten Helsingin Sanomissa siitä, kuinka rooliasu auttoi eläytymään fantasiamaaiilmaan. Tämän päivän Hesarin Minne mennä kertoo 'Zombie Walk' -kulkueesta. Mahtaako se liittyä meksikkolaiseen perinteeseen?

Alla kuva pienen kanadalaisen museon työntekijöistä. Toinen heistä - sinimekkoinen -vaikutti ratkaisevasti kirjoittamiseeni: hänestä tuli Mary, kartanon palvelijar.




Kuva: Anna Amnell
Kommenteissa keskustellaan siitä, voisiko myös suomalaisten museoiden oppailla tai muilla työntekijöillä olla historialliset asut.