Kommentit: pakkoruotsi, edut ja haitat

Minigarden, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kommentti Kemppisen blogiin: Pakkoruotsi
1.
Ruotsista on hyötyä maahanmuuttajille, sillä se on helpompaa kuin suomi. Siitä kertoo muun muassa Helsingin Yliopiston pitkäaikainen lehtori Diana Webster uusimmassa kirjassaan Finland Forever.Suomeen on kasvamassa joukko monikielisiä ihmisiä. 

Eläminen monen kulttuurin keskellä on kehittävää, mutta myös raskasta. Lue lisää 
mm kirjailijat Chang-Rae Lee ja Caryl Phillips

3. uusin, tänään 25.3.2013

Ehkäpä ruotsi voisi olla lukion pakollisena kielenä. Sitä ennen luettaisiin pitkät kurssit englantia ja saksaa tai ranskaa.

Ennen oppikoulussa luettiin monia kieliä. Jos olisi kaikille yhteinen koulu 18-vuotiaaksi asti, oppilaat voisivat kaikki lukea joitakin pakollisiia aineita ja valinnaisesti niitä. mitkä sopisivat heidän lahjakkuustyyppiinsä ja kiinnostukseensa. Toimi hyvin Kanadassa.

Joku luki useita kieliä, joku vain pakollista toista kotimaista , jos valitsi luonnontieteelliset ja matemaattiset aineet omikseen.

Päästäisiin eroon myös siitä vappuna tapahtuvasta kansan kahtia jakamisesta valkolakkien avulla. Se vaikuttaa oikein pahalta vanhanaikaiselta luokka-ajattelulta ulkomaalaisten mielestä. Olisi korkea aika tunnustaa kaikki lahjakkuustyypit.

3. Tämä jo 20.maaliskuuta eli viisi päivää sitten

Vaikka sana nöyrä on mennyt pilalle, on pakko käyttää sitä, kun puhutaan kielten oppimisesta. Kielten oppiminen on useimmille meistä vaikeaa. Huomasin sen jo silloin, kun olin ollut vaihto-oppilaana vuoden Amerikassa.

Pinnallisesti ottaen kielitaito oli hyvä ja näppärä, mutta kaukana erinomaisesta. Kaksikielisyys on kaukana edelleen, vaikka englanti oli pääaineeni yliopistossa ja olen ollut siirtolaisena Kanadassa. Joku voi päätellä, että olen tyhmä.:):) Ehkä olen.

Mutta eihän kielitaidon tarvitse olla täydellistä. Tarkoitus on, että tullaan toimeen sillä vieraalla kielellä, joka on tarpeen työn tai ystävyys- ja sukulaisuussuhteitten hoitamiseen. Täysin kielitaidoton voi oppia nopeasti pienen käyttäsanaston ja lauseet esimerkiksi matkaa varten. Tällöinkin on tärkeää, että ääntäminen ja korostus ovat kohdallaan. Pohjan pitää olla kunnossa.

Laitoimme kaikki lapsemme ranskalaiseen kouluun jo lastentarhaiässä. Halusimme heidän oppivan jotakin sellaista, mitä me heidän vanhempansa emme osanneet ollenkaan. Myöhemmin muutimme yhdeksäksi vuodeksi Ontarioon, jossa ranska oli kouluissa pakollinen toinen kotimainen kieli.

Nuorin lapsista ei osannut ollenkaan englantia, mutta hänen opettajansa ennusti, että lapsemme voisi olla meille puolen vuoden kuluttua tulkkina. Hän oli oikeassa. Englannista tuli hänen vahvin kielensä. Lapsistamme tuli monikielisiä, mutta esimerkiksi Sorbonnessa fonetiikan opettaja kysyi tyttäreltämme, oliko hänen äitinsä virolainen(!). Asiantuntija kuuli vieraan vivahteen jossakin kohtaa.

Vuosia myöhemmin näin TV:ssä kirjailija Farley Mowattiin haastattelun. Sanoin, että hänhän puhuu niin kuin meidän nuorin lapsi. Se ei ollut ihme, sillä lapsemme opettajana oli ollut Mowattin veljenpoika.

Mihin pyrin tällä tarinalla? Jos halutaan, että kielitaidosta tulee mahdollisimman hyvä, kielten opetuksen pitäisi alkaa lasten ollessa pieniä, mielellään alle 10-11 -vuotiaita. Opettajien tulisi olla mieluiten syntyperäisiä kyseisen kielen puhujia. (En puhunut koskaan lapsilleni englantia.) Leikkitoveritkin ovat erinomaisia opettajia!

P.S. Pakkoruotsista olen kiitollinen, vaikka se johti vain luetun tekstin ymmärtämiseen. 

Lue myös kommenttini aikaisemmassa kirjoituksessa, jotta ymmärrät, mihin eräs anonyymi viittaa oudoilla kommenteillaan:

Kommenttini Kemppisen kauniiseen kirjoitukseen Annunsiaatio :

Minulle on jäänyt mieleen Vatikaanissa oleva kappeli, jonka seinämaalaukset Fra Angelico on tehnyt. Myöhemmin olen lukenut, että hänen oppilaansa ovat maalanneet osan niistä. Kaunis huone joka tapauksessa. Kaunein sininen väri, jota olen nähnyt.

Ilkka K. kertoi, että hänen vaimonsa silmät ovat sitä väriä. 

Vastasin Ilkalle:

Minä olen nähnyt sellaiset silmät vain kahdella ihmisellä: suomalaisella opettajalla [kollegallani] ja Paul Newmanilla, jota vastapäätä istuin lehdistökonferenssissa Torontossa. [ Paul Newmanin ohjaaman elokuvan "Lasinen eläintarha" - The Glass Menagerie, 1987, lehdistökonferenssi, jossa satuin pääsemään etupenkille, istumaan vastapäätä Newmania ja Woodwardia . Heistä on edellisessä linkissä näkyvä fantastinen tämän vuoden Cannes -juliste, alempana sivulla juliste suurena. Ajankohtaista. Kerrotaan mm, että The Glass Menagerie sai the Palme d'Or -palkinnon vuonna 1987 Cannesissa.

Paul Newmanin siniset silmät 

Joanne Woodward

Joanne Woodward on kotoisin Amerikan Etelävalloista Georgiasta. Hän kertoi eräässä lehdistötilaisuudessa Torontossa, että hänen kotonaan saatettiin istua tuntikausia verannalla keinutuolissa juttelemassa.

Etelän taloissa voikin nähdä talon pituisella verannalla rivin keinutuoleja keskustelijoita odottamassa. New Orleans on suurkaupunki, mutta tuntui siltä, että ainakaan vanhassa keskustassa kenelläkään ei ollut kiire.

Tämä tuli mieleen kun näin televisiossa vanhoja neworleansilaisia, jotka eivät vieläkään haluaisi lähteä pois kotipaikkakunnaltaan. Heille on ollut tärkeää elämänilo, joie de vivre. He ovat nähneet ennenkin pyörremyrskyjä ja tulvia, mutta koskaan ennen ei ole heidän koko elämäntapansa ollut vaarassa tuhoutua.