Värikollaasit 233-246 1. sininen
suuri koko
Siniset silmät ovat laulujen, kirjojen ja legendojen aihe. Nykyajan geenitutkimus on paljastanut mm sen, että kaikilla sinisilmäisillä ihmisillä on yhteiset esivanhemmat.
Olen tavannut vain kaksi ihmistä, joilla oli harvinaiset heleänsiniset silmät. Toinen oli monivuotinen työtoverini, joka sanoi, että hänen silmiinsä ei ole kiinnitetty mitään erityistä huomiota. Suomessahan on paljon sinisilmäisiä ihmisiä.
Toinen oli näyttelijä Paul Newman Torontossa lehdistötilaisuudessa (Newmanin ohjaus The Glass Menagerie). Suuri sali oli täynnä toimittajia ja muuta yleisöä, joka istui "kultatuoleilla". Taisin olla myöhässä, ja minut ohjattiin eturiviin, jossa oli vielä paikkoja.
Newman istui vaimonsa vieressä suoraan edessäni pienen pöydän toisella puolen. Tyyni ja rauhallinen Joanne Woodward oli pukeutunut kävelypukuun, kuin olisi menossa hammaslääkärille. Paul Newman oli jonkinlaisessa khaki-kesäpuvussa, näytti hermostuneelta, liikehti koko ajan, ja mieleeni tulivat jotkut niistä levottomista teini-ikäisistä, joita olin opettanut Suomessa. Huippunäyttelijöistä ei voi koskaan tietää, heidän käytöksensä voi olla edeltä harkittu rooli.
En unohda koskaan Newmanin silmiä. Ne olivat sinisimmät silmät käyttääkseni Toni Morrisonin ilmausta. Kun kysyin, mikä oli pitkän avioliiton salaisuus, Newman vastasi: Good luck. [Siitä aiheesta ei olisi saanut kysyä, mutta Newmanin vastaus oli kaikissa lehdissä. Suomeen juttuani ei hyväksytty. Olisi pitänyt mennä Newmanien kotiin haastattelemaan, ja sehän oli mahdottomuus Newmanin tapauksessa.) Mikähän vaikutus oli noilla ihmellisillä sinisillä silmillä Newmanin uraan ja avioliittoon?
Nämä kaksi edellä mainitsemaaani henkilöä vaikuttivat siihen, että ensimmäisen kirjani päähenkilölllä on siniset silmät. Aurora Koivu on tasainen ja ahkera 1900-luvun alun suomalainen koulutyttö, mutta tekee suuren vaikutuksen Euroopan matkalta juuri palannneeseen Thomasiin jo ulkoisella olemuksellaan:
Hän muistutti posliininukkea,
jota Thomas oli ihaillut pariisilaisen lelukaupan ikkunasta salaa häveten sitä,
että kaipasi vielä lapsuuttaan ja katseli toisinaan lelukauppojen ikkunoita.
Tytön silmät olivat kuin nuken silmät, heleänsiniset ja kaukana toisistaan.
Vaahteralaakson Aurora
2014 [alkuteos Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2.p.)]
P.S. Kuvassa oleva nukke lojui rojun keskellä Hietalahden kirpputorilla. Taustana on keväinen Helsingin taivas vuonna 2015, sama kuva joka on tietokoneessani näytössä tällä hetkelläkin.
P.S. 7.6.2015 Huomaan, että en ole todellakaan ainoa ihminen, joka on ihmetellyt Paul Newmanin silmien väriä. NIistä on tehty laulu, ja sinisten "baby blue" -väristen silmien uskotaan vaikuttaneen uraan. Mutta hän ei nähnyt niitä itse peilistä, sillä - Paul Newman oli värisokea!
http://www.bestmoviesbyfarr.com/articles/paul-newman-pictures/2014/11
Pinnallisesti ottaen kielitaito oli hyvä ja näppärä, mutta kaukana erinomaisesta. Kaksikielisyys on kaukana edelleen, vaikka englanti oli pääaineeni yliopistossa ja olen ollut siirtolaisena Kanadassa. Joku voi päätellä, että olen tyhmä.:):) Ehkä olen.
Mutta eihän kielitaidon tarvitse olla täydellistä. Tarkoitus on, että tullaan toimeen sillä vieraalla kielellä, joka on tarpeen työn tai ystävyys- ja sukulaisuussuhteitten hoitamiseen. Täysin kielitaidoton voi oppia nopeasti pienen käyttäsanaston ja lauseet esimerkiksi matkaa varten. Tällöinkin on tärkeää, että ääntäminen ja korostus ovat kohdallaan. Pohjan pitää olla kunnossa.
Laitoimme kaikki lapsemme ranskalaiseen kouluun jo lastentarhaiässä. Halusimme heidän oppivan jotakin sellaista, mitä me heidän vanhempansa emme osanneet ollenkaan. Myöhemmin muutimme yhdeksäksi vuodeksi Ontarioon, jossa ranska oli kouluissa pakollinen toinen kotimainen kieli.
Nuorin lapsista ei osannut ollenkaan englantia, mutta hänen opettajansa ennusti, että lapsemme voisi olla meille puolen vuoden kuluttua tulkkina. Hän oli oikeassa. Englannista tuli hänen vahvin kielensä. Lapsistamme tuli monikielisiä, mutta esimerkiksi Sorbonnessa fonetiikan opettaja kysyi tyttäreltämme, oliko hänen äitinsä virolainen(!). Asiantuntija kuuli vieraan vivahteen jossakin kohtaa.
Vuosia myöhemmin näin TV:ssä kirjailija Farley Mowattiin haastattelun. Sanoin, että hänhän puhuu niin kuin meidän nuorin lapsi. Se ei ollut ihme, sillä lapsemme opettajana oli ollut Mowattin veljenpoika.
Mihin pyrin tällä tarinalla? Jos halutaan, että kielitaidosta tulee mahdollisimman hyvä, kielten opetuksen pitäisi alkaa lasten ollessa pieniä, mielellään alle 10-11 -vuotiaita. Opettajien tulisi olla mieluiten syntyperäisiä kyseisen kielen puhujia. (En puhunut koskaan lapsilleni englantia.) Leikkitoveritkin ovat erinomaisia opettajia!
P.S. Pakkoruotsista olen kiitollinen, vaikka se johti vain luetun tekstin ymmärtämiseen.
Lue myös kommenttini aikaisemmassa kirjoituksessa, jotta ymmärrät, mihin eräs anonyymi viittaa oudoilla kommenteillaan:
Kommenttini Kemppisen kauniiseen kirjoitukseen Annunsiaatio :
Minulle on jäänyt mieleen Vatikaanissa oleva kappeli, jonka seinämaalaukset Fra Angelico on tehnyt. Myöhemmin olen lukenut, että hänen oppilaansa ovat maalanneet osan niistä. Kaunis huone joka tapauksessa. Kaunein sininen väri, jota olen nähnyt.
Paul Newmanin siniset silmät