Kommentit: pakkoruotsi, edut ja haitat

Minigarden, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kommentti Kemppisen blogiin: Pakkoruotsi
1.
Ruotsista on hyötyä maahanmuuttajille, sillä se on helpompaa kuin suomi. Siitä kertoo muun muassa Helsingin Yliopiston pitkäaikainen lehtori Diana Webster uusimmassa kirjassaan Finland Forever.Suomeen on kasvamassa joukko monikielisiä ihmisiä. 

Eläminen monen kulttuurin keskellä on kehittävää, mutta myös raskasta. Lue lisää 
mm kirjailijat Chang-Rae Lee ja Caryl Phillips

3. uusin, tänään 25.3.2013

Ehkäpä ruotsi voisi olla lukion pakollisena kielenä. Sitä ennen luettaisiin pitkät kurssit englantia ja saksaa tai ranskaa.

Ennen oppikoulussa luettiin monia kieliä. Jos olisi kaikille yhteinen koulu 18-vuotiaaksi asti, oppilaat voisivat kaikki lukea joitakin pakollisiia aineita ja valinnaisesti niitä. mitkä sopisivat heidän lahjakkuustyyppiinsä ja kiinnostukseensa. Toimi hyvin Kanadassa.

Joku luki useita kieliä, joku vain pakollista toista kotimaista , jos valitsi luonnontieteelliset ja matemaattiset aineet omikseen.

Päästäisiin eroon myös siitä vappuna tapahtuvasta kansan kahtia jakamisesta valkolakkien avulla. Se vaikuttaa oikein pahalta vanhanaikaiselta luokka-ajattelulta ulkomaalaisten mielestä. Olisi korkea aika tunnustaa kaikki lahjakkuustyypit.

3. Tämä jo 20.maaliskuuta eli viisi päivää sitten

Vaikka sana nöyrä on mennyt pilalle, on pakko käyttää sitä, kun puhutaan kielten oppimisesta. Kielten oppiminen on useimmille meistä vaikeaa. Huomasin sen jo silloin, kun olin ollut vaihto-oppilaana vuoden Amerikassa.

Pinnallisesti ottaen kielitaito oli hyvä ja näppärä, mutta kaukana erinomaisesta. Kaksikielisyys on kaukana edelleen, vaikka englanti oli pääaineeni yliopistossa ja olen ollut siirtolaisena Kanadassa. Joku voi päätellä, että olen tyhmä.:):) Ehkä olen.

Mutta eihän kielitaidon tarvitse olla täydellistä. Tarkoitus on, että tullaan toimeen sillä vieraalla kielellä, joka on tarpeen työn tai ystävyys- ja sukulaisuussuhteitten hoitamiseen. Täysin kielitaidoton voi oppia nopeasti pienen käyttäsanaston ja lauseet esimerkiksi matkaa varten. Tällöinkin on tärkeää, että ääntäminen ja korostus ovat kohdallaan. Pohjan pitää olla kunnossa.

Laitoimme kaikki lapsemme ranskalaiseen kouluun jo lastentarhaiässä. Halusimme heidän oppivan jotakin sellaista, mitä me heidän vanhempansa emme osanneet ollenkaan. Myöhemmin muutimme yhdeksäksi vuodeksi Ontarioon, jossa ranska oli kouluissa pakollinen toinen kotimainen kieli.

Nuorin lapsista ei osannut ollenkaan englantia, mutta hänen opettajansa ennusti, että lapsemme voisi olla meille puolen vuoden kuluttua tulkkina. Hän oli oikeassa. Englannista tuli hänen vahvin kielensä. Lapsistamme tuli monikielisiä, mutta esimerkiksi Sorbonnessa fonetiikan opettaja kysyi tyttäreltämme, oliko hänen äitinsä virolainen(!). Asiantuntija kuuli vieraan vivahteen jossakin kohtaa.

Vuosia myöhemmin näin TV:ssä kirjailija Farley Mowattiin haastattelun. Sanoin, että hänhän puhuu niin kuin meidän nuorin lapsi. Se ei ollut ihme, sillä lapsemme opettajana oli ollut Mowattin veljenpoika.

Mihin pyrin tällä tarinalla? Jos halutaan, että kielitaidosta tulee mahdollisimman hyvä, kielten opetuksen pitäisi alkaa lasten ollessa pieniä, mielellään alle 10-11 -vuotiaita. Opettajien tulisi olla mieluiten syntyperäisiä kyseisen kielen puhujia. (En puhunut koskaan lapsilleni englantia.) Leikkitoveritkin ovat erinomaisia opettajia!

P.S. Pakkoruotsista olen kiitollinen, vaikka se johti vain luetun tekstin ymmärtämiseen. 

Lue myös kommenttini aikaisemmassa kirjoituksessa, jotta ymmärrät, mihin eräs anonyymi viittaa oudoilla kommenteillaan:

Kommenttini Kemppisen kauniiseen kirjoitukseen Annunsiaatio :

Minulle on jäänyt mieleen Vatikaanissa oleva kappeli, jonka seinämaalaukset Fra Angelico on tehnyt. Myöhemmin olen lukenut, että hänen oppilaansa ovat maalanneet osan niistä. Kaunis huone joka tapauksessa. Kaunein sininen väri, jota olen nähnyt.

Ilkka K. kertoi, että hänen vaimonsa silmät ovat sitä väriä. 

Vastasin Ilkalle:

Minä olen nähnyt sellaiset silmät vain kahdella ihmisellä: suomalaisella opettajalla [kollegallani] ja Paul Newmanilla, jota vastapäätä istuin lehdistökonferenssissa Torontossa. [ Paul Newmanin ohjaaman elokuvan "Lasinen eläintarha" - The Glass Menagerie, 1987, lehdistökonferenssi, jossa satuin pääsemään etupenkille, istumaan vastapäätä Newmania ja Woodwardia . Heistä on edellisessä linkissä näkyvä fantastinen tämän vuoden Cannes -juliste, alempana sivulla juliste suurena. Ajankohtaista. Kerrotaan mm, että The Glass Menagerie sai the Palme d'Or -palkinnon vuonna 1987 Cannesissa.

Paul Newmanin siniset silmät 

Kommentteja: Tulella leikkimistä molemmin puolin

Kommentti Jukka Kemppisen blogiin:

Ei enää "keskiaikaista mellakointia": iranilaiset hakkerit hyökkäävät Amerikan pankkeja vastaan. Olisi kamalaa olla USA:n presidentti näinä aikoina. Maassa on 414 miljoonaa asukasta, ja joku häirikkö Kaliforniassa leikkii huvikseen (?) tulitikuilla räjähdysalttiissa maailmassa.

Joku voi ajatella, että se tekee vain hyvää Amerikan pankeille ja amerikkalaisille, mutta jos heille tulee pahoja ongelmia, me kärsimme. 
Onkohan vapaus ymmärretty väärin?

Ja Iineksen blogiin:

En tiedä, kuka Anne Moilanen on, mutta olin jokseenkin samaa mieltä [Viimeisin Ruben Stillerin Pressiklubi.]

Järjetöntä touhua molemmin puolin pilapiirrosasiassa. Noista pilapiirroksista ei ole mitään hyötyä, sillä miljoonia ihmisiä ei saa hetkessä keskiajasta nykyaikaan ja tuollainen on typeristä typerin yritys. Ehkä he eivät haluakaan tulla, kun ottaa huomioon miten hullua elämä on länsimaissa.

1950-luvun ihmiset eivät olleet hölmöjä, ja heillä oli hauskaa, vaikka ei ollut noita etuja, joihin IInes viittaa. He arvostivat sitä, että olivat elossa.

En tiennnyt, että Ruben on tuollainen tuuliviiri. Pidän hänen ohjelmastaan, sillä se on hauska älykkäällä tavalla. Rubenissa on hyväntahtoisuutta ja lämpöä, mutta hänkin näyttää olevan ideologiansa vanki. Sääli.

Olen muuten sitä mieltä, että Suomeenkin pitäisi saada yhtenäiskoulu, jossa on paljon valintamahdollisuuksia ja tasoryhmät. Hyviä kokemuksia omalta vaihto-oppilasvuodelta Amerikassa ja lastemme koulunkäynnistä Kanadassa yhdeksän vuoden aikana. 

Osa koululaisista jätti sielläkin lukion kesken, muistuttavat aina lapseni.  Mutta kansa on yhtenäisempi ja tasa-arvoisempi, kun nuoria ei jaeta kahtia herkässä teini-iässä. Kaikki samaan kouluun 18-vuotiaiksi ja kaikille valkoinen lakki päähän vappuna.  Miksi tuota vastustetaan?

Kommentti: Kaikki nuoret samaan yhtenäiskouluun

Nuoria Eino Leinon patsaan juurella vapunaattona Helsingissä vuonna 2010

Jospa tehtäisiin vihdoinkin kunnollinen koulu-uudistus eli todellinen peruskoulu Suomeenkin: kaikki nuoret samaan kouluun ylioppilaiksi tuloon asti.

Sellainen systeemi toimii erinomaisesti muiden muassa Pohjois-Amerikassa. Olen seurannut varsinkin Kanadan koululaitosta, sillä omat lapseni kävivät siellä koulua ja yliopistoa yhdeksän vuoden ajan. Vaihto-oppilaana tutustuin Yhdysvaltojen koululaitokseen mm pääsemällä "ylioppilaaksi" sikäläisestä koulusta.

Jos joku epäilee sitä, tuottaako sikäläinen koululaitos tuloksia myös teoreettisilla aloilla, hän voi katsella vaikkapa Nobel-palkintojen saajien luetteloita.

Monesti poikien murrosikä jatkuu pitkään. He tarvitsevat aikaa. Pahimman murrosiän aika ei ole sopiva ajankohta tehdä ammatillisia valintoja elämässä.

Kaikkien ovien pitäisi olla auki kaikille lapsille, nuorille ja aikuisille - sen mukaan mihin heillä on lahjoja ja kiinnostusta.

Saataisiin vihdoinkin kunnon demokratia, jossa kaikkia ihmisiä arvostetaan riippumatta siitä, minkä ammatin he valitsevat. Monet saattavat harjoittaa useita ammatteja elämänsä aikana.

Iloista vappua!

Tämä on kommentti Ikkunaiineksen blogiin. Vekkihametytöt ja velmut pojat

Peruskoulu ja yhtenäiskoulu

(Kuva poistettu. Kanadalaisen yhtenäiskoulun lopettanut poika graduation-asussa, jollainen vuokrataan juhlapäivää varten. Valokuva otetaan jo keväällä, ja valokuvaamossa on näitä juhla-asuja sitä hetkeä varten.)

15-16 -vuotias on liian nuori päättämään tulevasta ammatistaan, siksi olisi korkea aika saada yhtenäiskoulu yleiseksi Suomessakin. Olen käynyt amerikkalaista yhtenäiskoulua vaihto-oppilaana ollessani ja lapseni kävivät koulua Kanadassa. Pohjois-amerikkalaisessa yhtenäiskoulussa on paljon valinnaisia aineita ja tasoryhmät joissakin akateemisissa aineissa.

Tämäkään koulumuoto ei ole ongelmaton, sillä teini-ikäiset ovat teini-ikäisiä kaikkialla. Alusta asti vanhempia rohkaistaan käymään vanhempainilloissa, mutta esimerkiksi Torontossa opettajat valittivat, että ne joiden olisi aihetta tulla tapaamaan lastensa opettajia, eivät tule koskaan vanhempainiltoihin. Tilanne lienee sama Suomessa.

Yhtenäiskoulukokeiluja Suomessa.