Näytetään tekstit, joissa on tunniste Midsummerin murhat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Midsummerin murhat. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, kesäkuuta 01, 2013

Drosten kaakaotyttö ja TV-sarjat


Drosten kaakaon sairaanhoitaja on noin vuodelta 1903, ja sen innoitteena on ollut 1700-luvun maalaus kaakaotytöstä. Haluttiin korostaa kaakaon tervellisyyttä. Nainen ei ole nunna, kuten Suvi Ahola kirjoittaa Hesarissa. Hänellä ei ole ristiä eikä nunnansormusta. Drosten kaakaota tarjoavaa naista sanotaankin sairaanhoitajaksi (verpleegster), ja hollantilainen graafinen taiteilija kirjoittaa, ettei ole koskaan nähnyt tuollaista nunnaa.

Myös Droste-efekti: sairaanhoitaja pitää tarjottimellaan suklaarasiaa, jossa on kuva hänestä pitämässä suklaarasiaa jne. Tätä menetelmää on käytetty jo keskiajalla kirkkotaiteessa.

Venäläisellä suklaata tarjoavalla sairaanhoitajalla (1897) on käsivarressaan punaisen ristin merkki. Mikä lienee näiden yhteys?

Siihen aikaan sairaahoitajat olivat kylläkin useissa maissa naimattomia (Sophie Mannerheim oli eronnut), vaikka eivät olleet nunnia, Suomessakin, jossa kirkon palkkaamat sairaanhoitajat, diakonissat, olivat naimattomia vielä 1950-luvulla. Katolisissa maissa suuri osa sairaanhoitajista oli nunnia. Mutta muistettakoon, että 1880-luvulle asti Oxfordin yliopiston opettajien piti olla naimattomia.

Suvi Ahola kirjoittaa tämän päivän lehdessä myös TV-sarjoista. Hienoa! Muutama kirjoituksessa käsitelty sarja on minulle tuttua, katsottua, suurin osa tuntematonta. Siihen vaikuttaa muun muassa se, että olin 1980-luvun poissa Suomesta.

Hesarissahan on ollut aina paljon politiikkaa ja urheilua, mutta vähemmän muodista, elokuvista, sisustuksesta. Olen pitkään ihaillut Financial Times -lehden viikonloppunumeroita.

torstaina, tammikuuta 24, 2013

Uusi Midsomerin murhat


Midsomerin murhat kausi 18
Lisään kommentteja tähän sitä mukaa, kun katson uusia osia.

Olemme englantilaisten TV-sarjojen suurkuluttajia ja olemme ostaneet DVD-levyjä kaapillisen vuosien varrella. Odotimme kiiinnostuksella, millainen on uusi Barnaby (Neil Dudgeon, Midsomerin murhat kausi 18, Englannissa Midsomer Murders: Set 21). Oikein hyvä, ja hänellä on lystikäs koira, jonka hennolle selälle on lastattu liian paljon shown onnistumisesta. 
Alussa kritiikkiä.

On toki entistä hienompia taloja ja maisemia, mutta kaikki näkemämme alkuosat ovat olleet äärimmäisen inhorealistisen väkivaltaisia ja vastenmielisiä. Ensimmäinen osa, jonka katsoin,  oli tosin myös farssimaisen huvittava, jos pystyi olemaan säälimättä dementoitunutta hippipariskuntaa.



TV-sarjojen tekijät unohtavat toisinaan yleisönsä. Siinä käy yleensä huonosti. Sama koettiin erään Miss Marple-sarjan kanssa. Se herätti suorastaan vastalauseiden myrskyn brittien keskuudessa, ja sarjan tekijöiden täytyi palata perinteiseen linjaan, ja lahjakas Geraldine McEwan sai jatkaa Marplen esittämistä.

Näyttää siltä, että tässä on käynyt samoin. Jatko on parempi kuin alku. Esimerkiksi luostarissa tapahtunutta murhaa ja druideihin liittyvää murhaa käsiteltiin täysin korrektisti. Nunnien rohkeutta käsiteltiin hienosti. Hyvä, sillä pidän uudesta Barnabysta ja muista näyttelijöistä.
(olen tehnyt muutoksia ja lisäyksiä katsottuani lisää tätä sarjaa)