Britit Intiassa: Ne kesät Intiassa

TV:ssä on alkanut juuri pitkä sarja, jossa kerrotaan brittien viimeisistä ajoista Intiassa
Ne kesät Intiassa on 12-osainen, ja vaikuttaa heti hyvin monipuoliselta ja kiinnostavalta.
Mitä hyötyivät intialaiset brittien 200 vuotta kestävästä läsnäolosta? Löysin kiinnostavat sivut, joilla intialaiset kertovat mielipiteitään.

Tyttäreni (yllä kuvassa) oli töissä Bangaloressa tietotekniikkafirmassa, ja käytän hänen ottamiaan valokuvia, jos kirjoitan tästä lisää. Hän pukeutui intialaisittain ja sai paljon ystäviä niin kuin aina, missä hän liikkuneekin. Hän matkusti paljon miehensä kanssa. Kuulin monenlaisia tarinoita Intiasta. Ilmasto on niin kuuma, että emme käyneet siellä mieheni kanssa, mutta sisarenpoikani kävi, hänkin maailmanmatkaaja.

Toistan tähän kirjoitukseni vuodelta 2010, jolloin tyttäreni oli Intiassa:



Eurooppalaisia Intiassa 2010-luvulla ja 1800-luvun alussa

Eurooppalaisia on ollut Intiassa jo ennen Kristuksen syntymää. He ovat jättäneet vaikutuksensa Intiaan. Eurooppalaiset miehet menivät naimisin intialaisten naisten kanssa, jotka intialaisen tavan mukaan seurasivat miehensä uskontoa. Intiassa on runsaasti katolisia ja kauniita katedraaleja. Englantilaiset ovat jättäneet jälkensä lähinnä kieleen. Vaikka Intia oli Britannian siirtomaa, englanti on Intian tärkein kieli. Se yhdistää intialaisia, joilla on sadoittain omia kieliä.

Eurooppalainen kulttuuri on vaikuttanut rakennustaiteeseen ja muuhun kulttuuriin. Englantilaisella kirjallisuudella on ollut suuri vaikutus, mutta viime vuosukymmeninä intialaiset ovat olleet uudistamassa englanninkielistä kirjallisuutta.

Laman vuoksi monet suomalaiset tulevat muuttamaan Intiaan, osittain suomalaisten yritysten muuttaessa sinne. Intiassahan on taloudellista kasvua. Blogi Intiassa asuvista suomalaisista.

Faktoja täällä englanniksi: Europeans in India

YLE: Punainen kolmio outo ja epäuskottava

Juri Trifonovin kirjassa "Talo rantakadulla" kerrotaan tuosta 1930-luvulla rakennetusta valtavasta mammuttirakennuksesta, kauhujen talosta. Lue myös Suomen Kuvalehti: Näin elivät Stalinin suojatit.., haastateltavana Trifonovin leski. Talossa asui mm Hertta K:n isä Otto W. Kiersimme katsomassa ulkoapäin tuon rantakadun talorumiluksen, joka on kuin linnoitus. 

TV: "Punainen kolmio": Mitään sattumaahan ei ole. Mihin kolmikko[TV-sarjan tekijät] pyrkii? 

Kuvaputkitelevisio

Nestor testaa ikivanhaa telkkariamme, joka on kaukaa viime vuosituhannelta.

Teetä, sitruunaa, hunajaa ja hyviä TV-sarjoja

Downton Abbey: Rauhallisia hetkiä ja dramatiikkaa. Parasta ovat vaatteet.
Neiti Marplekin vierailee.
Siitä ei ole kauan, kun suomessakin käytettiin sanoja 'neiti' ja 'rouva'. Mikä ne vei?


 

Sairasta tyylillä: kirpputorilta ostettu jättikuppi täynnä hyvää teetä, hunajaa ja sitruunaa sekä sulhaspiirakoita.



Tämä kuva olisi sopinut tämän viikon makrokuvaksi ('herkullinen')

Kommentti: TV, DVD:t, Internet viihdyttäjinä

Nestor haluaa luonto-ohjelmia.

Kommentti:

- joskus sellaisia hetkiä on, että voi tuntea TV:n ääressä yhteenkuuluvuutta jopa melkein "koko maailman" kanssa. Esim Cardiff Singer of the World -kilpailut - ja miksipä ei suuret urheilukilpailut kuten äskettäin Moskovasta..

Minäkin katson luonto-ohjelmia, harvemmin elokuvia. Joitain sarjoja seuraan kuten Foylen sotaa, joka kestää useammankin katsomisen. Arvostan hyviä näyttelijöitä, hienoa juonta.

Mieheni katsoo mielellään merkittäviä urheilukilpailuja, ja katson niitä hänen kanssaan ja samalla vaikkapa kirjoitan nettiin. Meillä on iso Morsen, Poirotin, Miss Marplen, Midsomerin. Jane Austenin  DVD-kokoelma. Niitä voi katsoa uudestaan ja uudestaan.

Oli hauskaa lukea, että olen yleensä "nuori" eli katson enimmäkseen DVD:ltä ja kuuntelen netistä.

Hildegard ja Kaarle nykyajassa

Berlin street and metro posters, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näin mainostettiin 2010 syksyllä Berliinin metroissa ja kaduilla Saksalaiset-TV-dokumenttisarjan osaa, joka kertoo Hildegard Bingeniläisestä. Huomasin äsken, että 'Hildegard Bingeniläinen" on toiseksi suosituin haku, jolla on tultu viimeisten 12 kuukauden aikana keskiaika- ja 1500-luku-blogiini.

Samaa julistesarjaa on kaikkien meidän eurooppalaisten yhteinen esi-isä Kaarle Suuri syömässä pitsaa.

Uusi Midsomerin murhat

Midsomerin murhat kausi 18
Lisään kommentteja tähän sitä mukaa, kun katson uusia osia.

Olemme englantilaisten TV-sarjojen suurkuluttajia ja olemme ostaneet DVD-levyjä kaapillisen vuosien varrella. Odotimme kiiinnostuksella, millainen on uusi Barnaby (Neil Dudgeon, Midsomerin murhat kausi 18, Englannissa Midsomer Murders: Set 21). Oikein hyvä, ja hänellä on lystikäs koira, jonka hennolle selälle on lastattu liian paljon shown onnistumisesta. 
Alussa kritiikkiä.

On toki entistä hienompia taloja ja maisemia, mutta kaikki näkemämme alkuosat ovat olleet äärimmäisen inhorealistisen väkivaltaisia ja vastenmielisiä. Ensimmäinen osa, jonka katsoin,  oli tosin myös farssimaisen huvittava, jos pystyi olemaan säälimättä dementoitunutta hippipariskuntaa.


TV-sarjojen tekijät unohtavat toisinaan yleisönsä. Siinä käy yleensä huonosti. Sama koettiin erään Miss Marple-sarjan kanssa. Se herätti suorastaan vastalauseiden myrskyn brittien keskuudessa, ja sarjan tekijöiden täytyi palata perinteiseen linjaan, ja lahjakas Geraldine McEwan sai jatkaa Marplen esittämistä.

Näyttää siltä, että tässä on käynyt samoin. Jatko on parempi kuin alku. Esimerkiksi luostarissa tapahtunutta murhaa ja druideihin liittyvää murhaa käsiteltiin täysin korrektisti. Nunnien rohkeutta käsiteltiin hienosti. Hyvä, sillä pidän uudesta Barnabysta ja muista näyttelijöistä.
(olen tehnyt muutoksia ja lisäyksiä katsottuani lisää tätä sarjaa)

Sherlock Holmes

Katsoitko uuden Sherlock Holmesin viimeisen osan?
Tämä TV-sarja on villiinnyttänyt ainakin englantilaisia. Sherlockin villakankainen pitkä trenchcoat on tullut muotiin.

Taas, sillä samanlaisia on ollut ennenkin, silloin ne olivat vain husaaritakkeja. Miehenikin osti sellaisen mustan pitkäntakin itselleen kauan sitten, kun asuimme Suomenlinnassa. Vaihdoin vain kullanväriset napit mustiksi.

Oletko nähnyt tohtori Watsonin blogin? Lue kommentit.

Parasta on se, että Sherlock Holmes-kirjojen myynti on noussut 180%! Minun Sherlock Holmesini on 1980-luvulla tehdyn " The Original Illustrated 'Strand' Sherlock Holmes. The Complete Facsimile Edition" tiiliskiven neljäs tai viides painos.
Vähän yli 1100 sivua.

Populaarikulttuuri, politiikka, massamurhat

Olen lukenut useiden englanninkielisten lehtien nettisivuja muodostaakseni itselleni jonkinlaisen kuvan Coloradon massamurhaajasta, joka surmasi kymmeniä ihmisiä Batman-elokuvan näytöksessä:
James Holmes, nuori, 24-vuotias, noin 187cm pitkä, komea ja älykäs mies, hyvästä perheestä. Opiskellut neurotiedettä (neuroscience), erinomaiset arvosanat loppututkinnossa (University of California Riverside -kanslerin mukaan "the top of the top" akateemisesti)
Coloradodaily.com, jatkanut opintojaan tohtorikurssilla, josta oli jäämässä pois omasta aloitteestaan, perehtynyt viimeksi yliopiston tohtorikurssilla psykiatrisiin sairauksiin. Äärivasemmistolaisia mielipiteitä, joidenkin tietojen mukaan on osallistunut kapitalismin vastaisiin mielenosoituksiin ("Occupy Black Block -member" ???). Kuten vanhempansakin hän kuului presbyteeriseen (=protestanttiseen) kirkkoon.


Toisten tietojen mukaan eristäytyi viime aikoina, toisten mukaan ei.


Kritisoi Batman-elokuvaa siitä, että se esittää huonossa valossa antikapitalismin vastaiset mielenosoitukset. Pukeutui Joker-asuun ja ilmoitti olevansa Joker, joka on Batmanin vastustaja. Toimi niin kuin elokuvassa.


Jälleen politiikan ja populaarikulttuurin sekoitus kuten Norjan joukkomurhatapauksessa. Kaikkein kamalinta on, että molemmat massamurhaajat surmasivat lapsia ja nuoria, toinen nuoria, jotka olivat kesäkursseilla saaressa, toinen nuorisoa, joka oli katsomassa suosittua elokuvaa. On selvää, että televisio, Internet ja elokuvat antavat nykyään aineistoa ja roolimalleja äärimmäisen väkivallan ilmaisemiseen. Toinen joukkomurhaaja otti malliksi roolipelien ja elokuvien kuvitteellisen ristiretkeilijäsoturin, toinen sarjakuvan ja elokuvan vielä kuvitteellisemman henkilön Joker.

Hienostunut sensaatio televisiossa

Viihteessäkin on tasoja. Viiihde ei ole massaa, vaan siitä erottuu selvästi joitakin helmiä. Englantilaiset osaavat tehdä erinomaisia TV-sarjoja. Niissä kaikki on kohdallaan. Vanity Fair -lehti on sanonut, että Downton Abbey on "a sophisticated sensation", hienostunut sensaatio. Sellaisia suomalaisille kanavillekin. 


Nythän YLE:llä on rahaa. Sen pitäisi merkitä, että ohjelmien tekijöillä on myös enemmän aikaa. Ohjelmat voisivat olla Suomessa huolellisemmin tehtyjä. Jos suomalaiset ohjelmat olisivat parempia, tulisi katsottua TV:stä muutakin suomalaista ohjelmaa kuin uutiset ja Ruben Stillerin Pressiklubi. 


Katsonhan minä puolella silmällä myös urheiluohjelmia, joiden ystävä mieheni on. Luonto-ohjelmat ja historiaohjelmat katsomme yleensä ulkomaisilta kanavilta, joissa ei tarvitse kärsiä suomalaisten kääntäjien hassusta jälkisuomettuneesta eaa-propagandasta. 

Agathaan ei kyllästy

Näimme ranskankielisellä kanavalla pätkän Agatha Christien "By the Pricking of My Thumbs" -kirjasta tehtyä TV-elokuvaa. Monet lukijat eri puolilla maailmaa olivat pyytäneet Christietä kirjoittamaan siitä, mitä tapahtui Tommylle ja Tuppencelle.

Ranskalaiset ovat tehneet kirjasta elokuvan, ja 40 vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen myös englantilaiset. Miss Marple on myös mukana, tässä Geraldine McEwan, joka ei miellyttänyt katsojia ja joutui jättämään kesken Miss Marple -uransa. Ehkä ohjaajissa oli enemmän vikaa, sillä he muuttivat Miss Marple -kirjoihin olennaisesti kuuluvia piirteitä, joihin lukijakunta on kiintynyt. Tarinat eivät toimineet enää. Monille englantilaisille ja muuallakin oleville katsojille Miss Marple on kuin sukulaistäti, jonka he ovat tunteneet lapsesta saakka.

Ranskalaiset laittavat Marplen ja muutkin puhumaan ranskaa, mikä ei ole hauskaa kuunneltavaa, esim Poirot'n ääni ei ole yhtä hieno kuin Suchet'n Poirot'lla. Ranskankielisen alatekstinkin kanssa oli liian hankalaa seurata. Jäi kesken. Mikä ilo olisi ollut katsella Miss Marplea, jossa on alkuperäinen ääni ja ranskankielinen alateksti!

Täytyy toivoa, että nämä uudetkin Agatha Christie -elokuvat tuleevat Suomeen joko telkkariin tai DVD:nä. Kiinnostava yksityiskohta on, että elegantisti vanhentunut (ja vanhennettu ?) Anthony Andrews on Tommy, joka päinvastoin kuin Miss Marple ja Poirot on saanut vanhentua ajan kuluessa.
Agatha Christie -sivut, joilla on myös kartta, josta löytää kirjojen/elokuvien tapahtumapaikat.

Asiattomat suomennokset pilaavat TV:n katsomisen

Leija Helsingin yllä juhannuspäivänä 2009

Kylmä ja tuulinen juhannus innostaa olemaan kotona ja katsomaan TV:tä tavallista enemmän. Viime päivinä on ollut kiinnostavaa seurata varsinkin BBC Worldin, Deutsche Wellen, France 24:n ja CNN Internationalin erinomaisia uutiskatsauksia Iranin tilanteesta. Yhä useammin tulee muutenkin mentyä ulkomaiden kanaville. En halua tässä nyt puhua suomalaisten ohjelmien tasosta. Sen jokainen tietää ja toivoo parempaa.

Suomentajat pilaavat monesti suomalaisilla kanavilla näytetyt ulkomaiset ohjelmatkin käyttämällä dokumenttiohjelmiin, tiede- ja historiaohjelmiin eaa/jaa ajanmerkintöjä, vaikka katsoja selvästi kuulee, kuinka ohjelmassa sanotaan BC tai AD tai se on esimerkiksi BBC:n tuottama, ja BBC käyttää vain BC/AD-merkintöjä, joita vastaavat ovat yleisessä käytössä kaikkialla muuallakin länsimailla. Osa suomalaisesta mediasta - eli varsinkin Hesari ja YLE - ovat vastenmielinen poikkeus tässäkin asiassa.

On lisäksi tyylirikko laittaa suomalainen uskontoa vastustava eaa tai jaa vaikkapa ohjelmaan, jossa esitellään kristillisiä kirkkoja (Adrianmeren ohjelmasarjan jakso Kroatian Istriasta). Sama koskee Jumalan kirjoittamista pienellä kirjaimella, kun käsitellään ihmisten kristillistä uskoa. Näin tapahtui eilen Teemalla esitetyssä kiinalaisessa dokumentissa (Delamu, Teema pe 19. kesäkuuta 2009), jossa käsiteltiin kauniisti ja syvällisesti nykyajan Kiinassa vallitsevaa tilannetta, jossa ihmiset saavat harjoittaa jälleen myös kristinuskoa. Toivon, että YLE harjoittaa hienotunteisuutta myös maamme pääuskontoa kohtaan.

Suurin osa suomalaisista katsojista on kristittyjä. Tämä kannattaa muistaa erityisen hyvin nyt, kun koko kansalta aletaan kerätä rahat YLEn toimintaa varten entistä tarmokkaammin.

Kommentteja: TV, kielet, taide, politiikka

Ritan blogiin (kielet)

Ritalle:
Hauskoja kirjoituksia.

Katson harvoin TV:tä, mutta koen sen aina katsoessani hyvin virkistävänä. Kuuntelen TV:tä usein mielelläni, sillä mieheni katsoo TV:tä enemmän kuin minä. Historiaa, uutisia, tiedeohjelmia, urheilua. Englanti pysyy tuoreena.

Olen kylläkin tehnyt jaloja päätöksiä katsoa esim ranskalaisia elokuvia ranskalaisen alatekstin kanssa. Se tekisi hyvää, veisi kielitaitoa aina pikkuisen eteenpäin.

Miniäni on ranskankielinen, puhumme englantia, mutta hän kirjoittaa minulle aina ranskaksi ja ilokseni ymmärrän sitä vuosi vuodelta yhä paremmin.

Kuten Helsingin ranskalaisen koulun rehtori aikoinaan sanoi: kielen oppiminen on spiraalista.

Oletko samaa mieltä?

Iineksen blogiin (taide, ks myös hänen edellinen kirjoituksensa taiteesta):

Kuvataiteista voi nauttia monella tavalla, ainakin näin koen itse. Voi antaa taideteoksen vain soljua mielessä kuin musiikin tai opiskella sen taustoja. Nykyään vallitsee minulla tuo ensimmäinen tapa, koululaisena ja opiskelijana luin kaiken mahdollisen tekijöistä.

Parasta herkkua on kuitenkin se, kun saa toisinaan kulkea taidemuseossa tai taidenäyttelyssä pitkänkin aikaa kahden kesken jonkun alan asiantuntijan, ystävän tai sukulaisen, kanssa ja kuunnella häntä.

Maalaukset avautuvat uudella tasolla, saa kuulla aiheesta, taiteilijoiden elämästä ja metodeista yksityiskohtia, joiden hankkiminen itse veisi suunnattomasti aikaa.


Kommentti Kauppalehden Vanhanaikainen -blogin kirjoitukseen Lincolnista ja Obamasta.

BBC haastatteli tänään pitkään mustaa pappia ja hänen vaimoaan, joiden kirkko on viiden mailin päässä Valkoisesta talosta. Alue on pahinta mahdollista slummia, ehkä surkeinta koko maassa, niin arveltiin. Haastattelija kysyi, mitä tämän alueen asukkaat mahtavat arvella Obamasta. Pappi sanoi, että onhan Obamalla erilainen tausta kuin orjien jälkeläisillä, mutta häneen kuitenkin luotetaan. Tajutaan, että Obamalla on harvinaisen vaikea tilanne, mutta odotetaan, että hän parantaisi myös mustien asemaa. Sitä pidettiin hyvänä asiana, että Obama ei ole ollut vain mustien liikkeen aktivisti, vaan toiminut yli roturajojen. Eihän hänestä olisi muutoin voinut tulla presidenttiä. Pelkästään se, että musta henkilö voi saavuttaa korkeimman aseman, oli papin ja hänen vaimonsa mukaan merkittävää nuorille eli siis Amerikan mustien tulevaisuudelle.

Obama onkin korostanut koulutuksen merkitystä, suututtanut mm Jesse Jacksonin sanoessaan, että ihmisten pitää myös itse olla vastuussa elämästään. Siinä Obama on samalla kannalla, kuin oli Kennedy, joka sanoi: "Älä vain odota, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi, vaan ajattele, mitä voit tehdä maasi hyväksi. (Tämä on nyt lähellä sitä "you"- passiivin liukumista suomeen, mutta sopii mielestäni tähän kohtaan.)

Kuten sanoit, Michelle Obaman tausta auttaa. Samoin Chicagon slummialueelta valkoiseen taloon perheen mukana muuttanut Michellen äiti, joka huoltaa perheen tyttöjä, niin kuin on varmaankin tehnyt jo kauan tämän supertarmokkaan nuorenparin edetessä kummankin urallaan.

Uusi lehti on kääntynyt Yhdysvaltain historiassa. Mutta mitä tapahtuu tämän jälkeen? Se luo jännitystä kaikkialla maailmassa.

Kommentteja: TV, rikkaus ja köyhyys, kulttuuri

Iineksen blogissa keskustellaan jälleen innnokkaasti: Älä silmä pieni katso mitä vain.

Kommenttejani TV:n alkuajoista, kulttuurista, köyhistä ja rikkaista:

1.

Ajatteleeko Nevanlinna todellakin, että "televisio rantautui Suomeen työväenluokan, ei älymystön, kautta"?

Satun muistamaan ajan, jolloin TV rantautui Suomeen. Se tapahtui teekkarien kautta.

Toki teekkarit tekivät kovasti töitä ensin valmistuakseen ja sitten valmistuttuaan, mutta olen aina luullut, että he ovat myös älymystöä.

2.

Alussa TV:t ilmestyivät kyllä porvarisperheisiin, niille joilla oli varaa ostaa se. Nykyajan ihmiset eivät tajua, miten köyhiä ihmiset olivat TV:n alkuaikoina. (USAssahan TV oli jo täysin yleinen 1950-luvulla, joillakin oli väritelevisioitakin.)

Ja teekkareita - kuten meitä muitakin - on monenlaisia. Koko kulttuurin ja sivistyksen käsite ja sisältö ovat lisäksi muuttuneet, tarvitsee vain vilkaista Hesarin "kulttuuripalstoja".

Olen samaa mieltä kuin Ripsa, minustakaan ei voida jakaa enää yhteiskuntaa "työväenluokkaan" ja "porvaristoon" vanhalla tavalla.

Rikkaita ja köyhiä on edelleen, tulee aina olemaan, sillä kaikki ihmiset eivät ole yksinkertaisesti kyvykkäitä tai edes kiinnostuneita ylimääräisen rahan hankkimisesta tai hävittävät nopeasti perintönsäkin.

Kulttuurin parissa työskentelevistä löytyy paljon köyhiä, ehkä vielä köyhempiä kuin ns työväestöstä, jolla on kädentaitoja. Eivät kaikki osaa rakentaa esimerkiksi taloa, venettä tai huvilaa itselleen. Eivät osaa edes laittaa ruokaa tai valmistaa vaatteita yms.

Rikkaimmatkin suomalaiset ovat "köyhiä" verrattuina esimerkiksi Englannin, USAn ym vanhojen suurten talousalueitten huippurikkaisiin, joita on siellä paljon. Mutta siitä on hyötyä myös taiteilijoille ja artisaaneille (Huom! Käsityöläiset olivat niitä alkuperäisiä porvareita, siis keskiajalla).

Eräs amerikkalainen taide- ja perinnetekstiilien kutoja kertoi, että hänen kaltaisensa ihmiset tulevat hyvin toimeen - tarvitsee olla vain yksi prosentti ihmisiä, jotka ostavat, se riittää.

Sama koskee kulttuuria. Suurella kielialueella keskitason kirjailija elättää hyvin itsensä ja perheensäkin. Näin kertoi mm P.D. James.

Rikkaus voi olla siunaus myös meille köyhille ja epäkäytännöllisille ihmisille. Odotan tässä jälleen jännittyneenä, saanko apurahoja rahastoista, joita rikkaat bisnesihmiset ovat keränneet.

Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, kuin monesti kliseemäisesti väitetään joidenkin dogmien valossa. Eivät ole koskaan olleet.

(Lisäys: Alkuaikojen väritelevisiot USAssa olivat kamalia. Värit olivat räikeitä. Näin eräässä perheessä väritelevision, josta perhe oli suunnattoman ylpeä.)

rantaantua= rantautua= siirtyä t. päästä rantaan; ajautua, päästä rantaan

"Katkera tropiikki" - suuria tunteita

Asiantuntemuksella tehty TV-sarja, jossa on faktaa ja fiktiota elämästä Martiniquen saarella Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin aikana.

Katkera tropiikki (Juoni, henkilöt, kuvia. Englanniksi)

Lue myös tutkimuksesta, jonka aiheena on orjuus elokuvissa ja TV:ssä.

TV: katselu voi olla ihan hauskaa näin

TV voi olla rentouttavaa, kun katselee suosikkielokuviaan.

Olemme ostaneet suurimman osan eli VHS:t kirpputorilta halvalla, kun ihmiset luulevat että niitä ei voi enää käyttää. Pidämme huolen siitä, että meidän TV:stä voi aina katsoa niitä.

Parisängyn alla on kolme valtavaa muovilaatikkoa, joihin on lajiteltu elokuvat seuraavasti: 1. Mieheni lempileffat, seikkailua -Indiana Jones, James Bond jne. 2. Meidän yhteiset suosikit: salapoliisisarjat kuten Holmes, Poirot ja Miss Marple, Jeeves järjestää ja laatuelokuvien huiput. 3. Historia-aiheiset, lähinnä 1500-luku kuten Rakastunut Shakespeare ja Elisabet I -elokuvat.

Miten ehdin pitää monta blogia?

Minulta on kysytty monesti, miten ehdin pitää monta blogia. Vastaus on yksinkertainen: minä en katso TV:tä. En katso edes uutisia joka päivä. Mieheni katsoo TV: tä mielellään, varsinkin urheilukilpailuja, joten kuulen TV:n äänen viereiseen huoneeseen ja menen katsomaan, jos jotain ihan ihmettä tapahtuu. Katsomme yhdessä, kun on kaunoluistelua tai ratsastusta. Ja katsommehan me lempielokuviamme videolta.

En myöskään tunne TV-toimittajia ulkonäöltä, mikä aiheuttaa joskus hassuja tilanteita. Kerran kävi niinkin huvittavasti, että minua haastateltiin TV:n katsomistavoista. Haastattelija tuli meille tarmokkaana kannettavan tietokoneensa kanssa, mutta haastattelu loppui melko lyhyeen, kun olin silloin katsonut TV:tä ehkä kerran kuukaudessa eikä minulla ollut aavistustakaan suosituista TV-ohjelmista.

Jos olisin taitava tietotekniikassa, pitäisin varmaankin vain yhtä laajaa ja fiksua sivustoa niin kuin esimerkiksi Katajala, joka lienee tietotekniikan diplomi-insinööri (?). Mutta kun olen taitamaton, pidän useita blogeja, joissa asiat ovat siististi omissa lokeroissaan niin kuin mapeissa. Ei pölyä, kunhan pyyhkii mikroliinalla tietokoneen ruudun ja koskettimet.

Minusta on hauskaa miettiä blogien ulkoasua. Viimeksi olen laittanut uuden ilmeen Aurora-blogiini. Täytyy vain nyt opetella muuttamaan kuvia antiikkisen näköisiksi.

Murha maalaispappilassa

DSC03480, originally uploaded by amnellanna.

Nämä ruusut voisivat olla elokuvasta Murha maalaiskylässä (The Murder at the Vicarage).

Tänä kesänä nähtävissä Miss Marple -elokuvissa on kaikissa eri ohjaaja. Murha maalaiskylässä (Murder at the Vicarage= Murha pappilassa) soi uudelle MIss Marplelle mahdollisuuden säteillä. Minun kävi jo häntä sääliksi, kun katsoin viime viikkoista kehnoa Miss Marple-elokuvaa.

Tämän elokuvan tunnelma oli hyvin tuttu. Nämä olivat aidon tuntuisia englantilaisia.

Mutta sitä kukkien määrää! Olen kyllä nähnyt kukkien peittämiä taloja Englannissa, mutta tämä oli kuin satumaa.

Minun muistini mukaan murhaaja oli toinen kuin tämän elokuvan murhaajapari. Saatan muistaa väärin tai aikaisempi elokuva oli vaihtanut murhaajan.

Kiinnostavaa on se, että Miss Marplelle on kirjoitettu menneisyys (Tämähän oli ensimmäinen kirja, jossa Miss Marple esiintyi.)

Olisi aika lukea taas Agatha Christien itsensä kirjoittamat Miss Marple -kirjat. Luen ne aina noin kymmen vuoden välein eli sitten, kun olen unohtanut juonen. Mutta TV-elokuvat ovat vielä liian tuoreessa muistissa.

Miss Marplen maailma on hyvin kiehtova elokuvina, sillä on mahdollista luoda hienoa ajankuvausta. Se lieneekin eräs houkutin näissä sarjoissa, nuo kylät, puutarhojen ympäröimät talot ja kiehtovat interiöörit. Ja tässä ympäristössä meille tarjoilaan murhamysteerit. Ihmisluonto on niissä kuitenkin kaikkein kiinnostavinta, ja on aina ilo seurata hyvien näyttelijöiden esityksiä.

Punainen neilikka tulee taas

Punainen neilikkA (Scarlet pimpernel)
Wildflowers. Dover.

Tänään 17.5.2007 alkaa Punainen neilikka, 12-osainen TV-sarja historian, jännityksen ja romantiikan ystäville. (FST 5 klo 20.25 - 21.10) Punainen neilikka (Anagallis arvensis) oli Ranskan rojalistien tunnus vallankumouksen aikana. Noista verisistä ajoista kirjoitti paronitar Orczy seikkailusarjan vähän yli sata vuotta sitten.

"Punaisesta neilikasta" on tehty elokuvia ja musikaali.
The Blakeney Manor –on Punaisen neilikan kotisivut. Minun suosikkini on se Punainen neilikka -sarja, jota näytettiin pari vuotta sitten Suomen TV:ssäkin. Kirjoja en ole koskaan sattunut lukemaan.

Koko sarja on saatavissa myös uusina painoksina, ainakin englanniksi. Se on ollut myös Gutenbergin sivuilla.



Klikkaa hakusanoja löytääksesi muita kirjoituksia samasta aiheesta.

Punainen neilikka. 100-vuotias sankari. The Scarlet Pimpernel.

Picture of scarlet pimpernel:
Wildflowers. Dover.
Punainen neilikka (Anagallis arvensis) oli Ranskan rojalistien tunnus vallankumouksen aikana. Noista verisistä ajoista kirjoitti paronitar Orczy seikkailusarjan, joka täytti viime vuonna 100 vuotta. Valepukuinen sankari pelastaa ranskalaisia giljotiinin kidasta. Punainen neilikka elää ja kukoistaa. Hänestä on tehty elokuvia ja tuore musikaali.
The Blakeney Manor –on Punaisen neilikan kotisivut. Minun suosikkini on se Punainen neilikka -sarja, jota näytettiin vuosi pari sitten Suomen TV:ssäkin.

Nyt vaan lukemaan Punaista neilikkaa Gutenbergin sivuilta. Koko sarja on saatavissa myös uusina painoksina.
Punainen neilikka -sarjalla on tarkkaan tutkittu  historiallinen tausta. Kirja kertoo Ranskan vallankumouksen ajan tunnetuista henkilöistä.
Kukan nimi on suomeksi peltopuna-alpi, nykyään peltopunka.