Sofi Oksanen on Nobelin arvoinen kirjailija

Sofi Oksanen's novel 'Purge' is a strongly moral novel about European history. And its theme is universal and timeless. The Nobel Prize in Literature for this writer would speed the investigation of the crimes of Communism and help to purge the European political climate.
Read more about Sofi Oksanen

Kirjoitin jo vuonnna 2010: jos olisin päättämässä kirjallisuuden Nobel-palkinnosta, antaisin sen Sofi Oksaselle. ´Nobel-palkinto tälle kirjailijalle ja kirjalle {Puhdistus] vauhdittaisi kommunismin rikosten käsittelyä ja puhdistaisi ilmaa Euroopan poliittisessa ilmastossa.

yhteenveto mielipiteistäni:

http://blogisisko.blogspot.fi/2010/03/mielipide-sofi-oksanen-kuvaa.html

Nyt kansainvälinen media pitää Sofi Oksasta mahdollisena ehdokkaana. Tästä se alkaa!

Olin samaa mieltä heti luettuan kirjan Puhdistus:

http://blogisisko.blogspot.fi/2008/04/sofi-oksanen-puhdistus.html

Photo: Anna Amnell
March 24, 2009 in Helsinki

Lisäys: Kirjoitin 6.8.2013: [myös Sofi-kollaasi]
Pidin jo Sofi Oksasen Stalinin lehmistä. Koin, että Suomeen oli syntynyt aivan uudenlainen kirjailija, joka ei ole suomalainen eikä virolainen, vaan edustaa uutta kansainvälistä kirjailijapolvea. Kun luin Puhdistuksen heti sen ilmestymisen jälkeen, tunsin että uusi puhdas lehti oli auennut Suomen kirjallisuuteen.

Lisäys 8.10.2013
http://www.ts.fi/kulttuuri/685505/Sofi+Oksanen+nosti+suomettumisen+poydalle+Frankfurtissa

Mielipide: Sofi Oksanen kuvaa yleismaailmallisia, ajattomia aiheita

Sofi Oksasen Puhdistus (in English 'Purge' ) ilmestyi huhtikuussa 2008. Se on saanut Finlandia-palkinnon, Runeberg-palkinnon ja Pohjoismaiden neuvoston palkinnon (Nordic Prize to Sofi Oksanen). Sofi Oksanen kirjoittaa poliittisesta sorrosta ja naisten kokemasta väkivallasta, mutta hänen suuruutensa on siinä, että hän nousee noiden aiheiden yläpuolelle yleisinhimillisiin ongelmiin, pahuuden ytimeen.

Poliittinen sorto ja naisten kokema väkivalta ovat yleismaailmallisia, ajattomia ongelmia, mutta vielä yleismaailmallisempi ja ajattomampi on se pahuus, mikä syntyy meidän sisässämme, kun annamme pahalle vallan. Eivät kaikki miehet pahoinpitele naisia eivätkä kaikki naiset ilmianna sisartaan edes äärimmäisissä olosuhteissa.

Sofi Oksanen nousee äitinsä kotimaan Viron ja viime vuosisadan kauheuksien yläpuolelle ja kirjoittaa siitä, mikä on yleisinhimillistä. Antiikin tragedioissahan kuvataan myös pahuutta ja rakkauden tuhovoimaa. Samoin tekee Shakespeare.

Minusta Oksasen kirjan tärkeys on siinä, että se kuvaa sitä, että vielä kamalampaa kuin ihmisen kiduttaminen ja tappaminen oli se, että hänet vieteltiin vakoilemaan omaa perhettään ja ystäviään, hänen sielunsa tuhottiin.

Ei kuitenkaan kokonaan Aliden kohdalla, sillä hän nousi vielä vanhuksena siitä loasta, jossa hän oli elänyt ja sovitti pahat tekonsa niin hyvin kuin osasi. Siinä viimeisessä sodassa hän ei ollut enää pahan puolella.

Suvun naiset nousivat yhdessä pahaa vastaan.

Kirjasta keskusteltiin heti tuoreeltaan huhtikuussa 2008 Parnasson blogissa. Kirjoitin kommenttini suoraan nettiin luettuani kirjan pian sen ilmestymisen jälkeen.
Ylläolevat mielipiteeni on poimittu kommenteista, joita kirjoitin tuohon keskusteluun. (huhtikuussa heti luettuani kirjan "Puhdistus". )Olen käyttänyt tässä kirjoituksessa kommenteissani esiintyvän sanan 'ikuinen' sijasta sanaa 'ajaton'.

Kirjailijana kiinnitin huomion myös Oksasen romaanin kieleen ja kirjoitustekniikkaan:
Pidän Oksasen kielestä ja ihailen sitä taitoa, jolla hän kuljettaa eri aikatasoja tässä romaanissa.