Google vai Bing?

Netissä kannattaa ottaa selvää siitä, kuka kukin on.

Tällä hetkellä minua miellyttää enemmän Bing kuin Google. Syyt ovat henkilökohtaisia.

 Jos kirjoitan tämän blogini nimen Bing-hakuun, tulos on normaali, siellä näkyy myös suosittujen kirjoitusteni nimiä. Näin muistakin blogeistani. Samoin oli ennen myös Googlessa.

Mutta jos kirjoitan nyt blogini nimen Googlen hakuun, tuloksena näkyy vain blogini nimi,  ei kirjoituksien nimiä!

Tästä aiheesta on keskustelua englanniksi netissä. Muutkin ovat kokeneet samanlaista kiusantekoa: Joku on voinut väittää, että heidän blogeissaan on 'sopimatonta' (tai vain "aikuisille sopivaa") aineistoa eli oli paineltu ilman syytä blogin yläpuolella olevaa kohtaa "Ilmoita väärinkäytöstä". (Silloin ei indeksointia enää.)

Toinen outo ilmiö Googlessa: Normaalisti blogin nimi näkyy Googlessa ensin ja sitten vasta kirjoituksen nimi. Nyt blogini nimen jälkeen näyttäisi olevan Blogisisko-niminen blogi, mutta kun sitä klikkaa tai katsoo välimuistista, se muuttuukin omaksi itsekseen, ihan muuksi blogiksi, jossa on vain kirjoitus nimeltä 'Blogisisko'. Ylhäällä vilahtavat kirjaimet JN. Onko niillä yhteyttä asiaan? Voiko Googlea manipuloida noinkin?

Bingissä tätä virhettä ei ole, kyseinen blogi esiintyy siellä omana itsenään. Missä on vika?


Lisäys: Mikäli joku epäilee, että nettiä ei voi manipuloida, kerron esimerkkitapauksen. Vastaavaa tapahtui minulle joitakin vuosia sitten, kun en päässyt useisiin Blogger-blogeihini. Kirjoitin Bloggerille. Blogieni oli ilmoitettu silloisen mustan lipun avulla sisältävän sopimatonta aineistoa. Blogini tarkastettiin, minulle tuli anteeksipyyntö ja valittelu tapahtuneesta, ja blogit avattiin taas.

Blogiheteka

Entä jos joku ottaisi bloginsa nimeksi Blogihetekan? [Sana jota en ole koskaan kuullut.] Tämä on minun "blogihetekani", divaani, jonka päällä luen, kirjoitan ja bloggaan.

Perustin sen !

Kommentit Ikkunaiineksen blogiin. (jossa yli 150 kommenttia!:))

1. kommenttini

Internet on postmodernin kaoottinen, vaikka siihen yritetään jatkuvasti saada jotain järjestystä.

Kyseessä ei siis vain minun blogini nimi ja nimimerkkini, vaan laajemmin koko bloggaamisen mielekkyys. Jos netissä liikkuu kohta kymmenen Ikkunaiines-blogia ja 20 Kemppisen blogia, tulee vähän sekaanusta. 

Kohta blogeissa ehkä kerrotaan mitä ikkunaiines ja ikkunainekset tekevät - ei blogisisko ole ollut sen yleisempi sana, ennen kuin sitä Blogisisko-tunnustusta alettiin jaella. En ollut kuullut siitä koskaan, kun valitsin sen. Luulin keksineeni sen.

Nyt Googlella löytyy jo kaksi Blogisisko-blogia, ja hyväuskoiset saattavat uskoa parodiablogin tietoihin, joita Wordpressiä tuntevan tuttavani mukaan on voitu manipuloida. Kirjoitus voidaan merkitä tapahtuneeksi vaikka vuonna 456 samana vuonna aloitettuun blogiin.:)

Onko painettu sana sitten luotettavampi todistuskappale?Voimme kuvitella, että Stalin olisi voinut painattaa vuoden 1918 sanomalehden vuonna 1940. Hercule Poirotin virkaveljet olisivat kuitenkin voineet tutkia paperin ja painomusteen ja havaita ne liian nuoriksi.

Tuleeko Internet vääristämään historian? Tuleeko tulevaisuuden ihmisillä olemaan vain täysin manipuloitua tietoa meidän ajastamme? 

Sanotaan, että se ja se tieto ei ole kiveen hakattua. Pitäisikö sen olla?

linkissä painettua sanaa blogeista

28. huhtikuuta 2011 12.10

2. kommenttini

Eihän tärkeintä ole kuka sanan keksi, vaan sen rekisteröinti blogin nimeksi ja nimimerkiksi. 

Jokaisenhan täytyy rekisteröidä bloginsa. Jos toisen vakiintunutta nimimerkkiä ja blogin nimeä ei kunnioiteta, mitä järkeä siinä on.

On ikävää, jos täytyy ruveta maksamaan kallis hinta identiteettinsä suojelemiseksi.

Tämä koskee kaikkia bloggaajia. Eikö niin?

Eihän tärkeintä ole kuka sanan keksi, vaan sen rekisteröinti blogin nimeksi ja nimimerkiksi. 

Jokaisenhan täytyy rekisteröidä bloginsa. Jos toisen vakiintunutta nimimerkkiä ja blogin nimeä ei kunnioiteta, mitä järkeä siinä on.

On ikävää, jos täytyy ruveta maksamaan kallis hinta identiteettinsä suojelemiseksi.

Tämä koskee kaikkia bloggaajia. Eikö niin?

[Iines sanoi...(Iineksen kommentti)

Blogisiskon kuulin minäkin ensi kerran, kun huomasin blogisi, Anna.]

3. kommenttini

Henkilö A perustaa Blogiheteka -blogin. Blogissa on kuva kapeasta hetekasta, jolla on leveä hymy. Blogi menestyy hyvin. A kommentoi nimimerkillä Blogiheteka. 

Henkilö B alkaa levittää Blogiheteka -tunnustuksia tuttavapiiriinsä ja tulee myös suosituksi.

C kertoo D:lle, että tämä vasta on kiva blogiheteka, kynnetkin lakattu hetekanruskeiksi. He alkavat nimittää toisiaan blogiheteka C:ksi ja blogiheteka D:ksi.

Voiko henkilö A saada yksinoikeuden käyttää sanaa Blogiheteka bloginsa nimenä ja nimimerkkinään? 

No, ei tietenkään. Sehän on yleisnimi. Ainahan niitä hetekoita on ollut ja blogejakin jo vaikka kuinka kauan. Naisryhmissä on lisäksi ihan yleistä nimittää sydänystävää Blogihetekaksi. Systerikin natisee niin kodikkaasti kuin vanha heteka.

4. kommenttini

Siihen aikaan, kun tunnusten jakaminen on alkanut, olin aika kiireinen. En ehtinyt googlaamaan enkä edes blogeja lukemaan.:)

Kun huomasin asian, kysyin neuvoa Patentti- ja rekisterihallituksen lakimieheltä. Hän sanoi, ettei vaikuttanut hyvältä. 

Tein anomuksen kuitenkin vasta viime kesänä. Tein sen lähinnä siksi, kun kirjoitan lapsille. Jouduinhan lopettamaan yhden blogin Vuodatuksesta häiriöiden vuoksi.

Nyt olen käynyt kommentoimassa joillekin. Suurin osa Blogisisko-tunnustuksista on nyt poissa. Alkuperäinen jakelija ei ole ottanut yhteyttä.

Häiriöblogin Wordpressiin eilen perustanut on eri juttu. Hän on mennyt myös Blogilistalle Blogisiskona (Blogisisko # 1) ja kommentoinut Blogisiskona myös muualla kuin omassa blogissaan.

Saksa-brändi

Berliiniläisillä metroasemilla pohdittiin kansallista identiteettiä: Keitä olemme olleet ja keitä olemme. Kaarle Suuri pitsaa popsimassa. Berliinissä ei kyllästynyt.
Die Deutschen  TV-dokumentti

Perunan identiteetti

Kuva: FreeFoto.com/Ian Britton Eräs pikkupoika katseli, kuinka hänen tätinsä kuori perunoita ja kysyi uteliaana, mitä täti ajatteli perunoita kuoriessaan. Vastaus oli unohtumaton: "Mietin tässä perunan perunamaisuutta."

Tämän tarinan kertoi kielitieteilijä C.J. Moore viime viikonlopun sanomalehdessä.(Take a closer look at the nature of things. - Meanwhile. International Herald Tribune. August 13-14, 2005). Alkuperäisessä englanninkielisessä tarinassa täti käyttää sanontaa "the potatiness of the potato".

Vaikka ilmaisu oli keksitty, se oli täysin ymmärrettävä. Samalla se oli, kuten Moore kirjoittaa, eräs filosofian keskeisimpiä kysymyksiä, jota on pohdittu vuosisadat idässä ja lännessä: mitä esineet ja asiat ovat itsessään?

Moore mainitsee Goethen esimerkkinä länsimaisesta ihmisestä, joka oli sitä mieltä, että esineiden ja luonnonilmiöiden todellinen luonto paljastuu vain täsmällisellä tarkkailulla.

Silloin ihminen on avoin, ja luonto voi paljastaa olemuksensa aivan samalla tavalla kuin vaatimaton peruna paljastaa keskittyneelle kuorijalleen sen, millainen se on itsessään. Voimme sanoa, että peruna paljastuu identtiseksi itsensä kanssa, sillä on pysyvä identiteetti.

Teivas Oksala kiinnittää huomiota Goethen keskittyneeseen tapaan kuvata vaikkapa jotain elämänvaihetta yhdellä ainoalla luonnonilmiöllä kuten esimerkiksi runossa "Kuulle".

Tarkkailemalla keskittyneesti luontoa, voimme oppia ymmärtämään sen olemuksen. Moore mainitsee itävaltalaisen Viktor Schaubergerin, joka ennusti jo 70 vuotta sitten, mitä vaurioita Tonavalle tulisi tapahtumaan, kun ei haluttu opetella ymmärtämään veden olemusta.

Veden "vesimäisyys", sen identiteetti onkin myös poliittinen ja luonnonsuojeluun liittyvä ilmiö eikä vain runoutta ja filosofiaa.