Tämän tarinan kertoi kielitieteilijä C.J. Moore viime viikonlopun sanomalehdessä.(Take a closer look at the nature of things. - Meanwhile. International Herald Tribune. August 13-14, 2005). Alkuperäisessä englanninkielisessä tarinassa täti käyttää sanontaa "the potatiness of the potato".
Vaikka ilmaisu oli keksitty, se oli täysin ymmärrettävä. Samalla se oli, kuten Moore kirjoittaa, eräs filosofian keskeisimpiä kysymyksiä, jota on pohdittu vuosisadat idässä ja lännessä: mitä esineet ja asiat ovat itsessään?
Moore mainitsee Goethen esimerkkinä länsimaisesta ihmisestä, joka oli sitä mieltä, että esineiden ja luonnonilmiöiden todellinen luonto paljastuu vain täsmällisellä tarkkailulla.
Silloin ihminen on avoin, ja luonto voi paljastaa olemuksensa aivan samalla tavalla kuin vaatimaton peruna paljastaa keskittyneelle kuorijalleen sen, millainen se on itsessään. Voimme sanoa, että peruna paljastuu identtiseksi itsensä kanssa, sillä on pysyvä identiteetti.
Teivas Oksala kiinnittää huomiota Goethen keskittyneeseen tapaan kuvata vaikkapa jotain elämänvaihetta yhdellä ainoalla luonnonilmiöllä kuten esimerkiksi runossa "Kuulle".
Tarkkailemalla keskittyneesti luontoa, voimme oppia ymmärtämään sen olemuksen. Moore mainitsee itävaltalaisen Viktor Schaubergerin, joka ennusti jo 70 vuotta sitten, mitä vaurioita Tonavalle tulisi tapahtumaan, kun ei haluttu opetella ymmärtämään veden olemusta.
Veden "vesimäisyys", sen identiteetti onkin myös poliittinen ja luonnonsuojeluun liittyvä ilmiö eikä vain runoutta ja filosofiaa.
hauskaa nähdä edes pieni maininta viktor schaubergeristä suomeksi :)
VastaaPoistaehkä tämä tästä vielä lähtee..