Tein vanhasta harmaasta takistani chanel-jakun. Nauhan ostin kaupasta. Pidin tätä vaatetta kauan. Sen kanssa minulla oli oikein korkeakantaiset mustat kengät, joiden ostaminen romautti ensimmäisen vuoden opiskelijan budjettini, niin että jouduin elämään viikon kaapin pohjalta löytyneillä ranskanleivänmuruilla ja pullalla, jota sai ilmaiseksi savolaisessa osakunnassa. Olinhan minä myös apuemäntä, jonka velvollisuus oli auttaa emännöitsijää.
Tämän päivän Hesarissa vanhasta uutta ompelemista nimitetään "kierrätysompeluksi". Monet asiat, joita ennen pidettiin puutteena ja köyhyytenä, ovat nyt muotia, "köyhäilyä", trendikästä. Tämä trendi on mulle tuttu lapsuudesta asti. Kierrätys on "the story of my life" (ei kuitenkaan ainoa).
Muistan lapsesta asti ne kauniit vaatteet, joita äiti teetti ompelijalla vanhoista vaatteista tai jotka hän sai entiseltä työtoveriltaan, lääkäriltä jolla oli kokonainen sarja tyttöjä.
Jatkoin samaa kierrätyslinjaa itsekin, heti kun opin ompelemaan. Koulussa minulla oli käsitöistä seitsemän, sillä pistoni olivat epäsäännöllisiä ja reikäompeleeni olivat mustia käppyröitä. Käsityöt koulussa ja neulominen ja vaatteiden ompeleminen kotona olivat kaksi maailmaa, jotka eivät paljoa kohdanneet. Äitini ei taas osannut ommella, eikä neulonut muuta kuin villasukkia. Mutta hänellä oli ystäviä, joiden kanssa hän kävi vaihtokauppaa, laittoi heille ruokia, leipoi tai hieroi selkää ja ystävät ompelivat.
Oli luonnollista, että kun halusin ensimmäisenä opiskeluvuonna "Chanel-jakkupuvun", tein sen itse.
Huomaan, että monille harrastuksilleni on tullut uusi hieno nimi. Pilvihullu on nyt pilvienbongaaja ja vanhasta uutta näprääjä kierrätysompelija. Tämä on jotain samaa kuin syksyn muotilehtien selaaminen. Sieltä löytää vaatteita, jotka muistuttavat kovasti jotain vaatetta, jonka olen hyljännyt vaatekaapin perälle tai jonka olen ostanut kirpputorilta. Muutamalla asusteella huomaa olevansa muodikas.
Nykyään olen laiska ompelija ja ostan melkein kaikki vaatteeni kirpputorilta. "Siltä ne kyllä näyttävätkin", sanoo tyttäreni. Sanottakoon, että hänkin on vaatteiden kierrättäjä. Vähän aikaa sitten hänen piti mennä konferenssiin Floridaan. Hän huomasi lihoneensa niin paljon, että kesävaatteet eivät mahtuneet päälle. Ei huolta. Hän pakkasi matkalaukkuunsa tammikuussa kuolleen tätinsä 1970-luvun vaatteita. Hyvin meni. Laatuvaatteet eivät vanhene, ne tulevat muotiin uudestaan ja uudestaan.
Tämä juttu olisi voinut olla myös käsityöblogissani, mutta toisaalta tämä on yhtä hyvin kieltä ja kulttuuria.
Käsityöni ja käsityöt kulttuurina: Broken Star
http://brokenstar.vuodatus.net
P.S. Kirjoitan blogikirjoitukseni spontaanisti ja nopeasti suoraan nettiin. Siksi tulee ensimmäiseen versioon lyöntivirheitä. Blogger sanoo tallentavansa kirjoituksen, mutta ei tallennakaan. On pakko julkaista ja tehdä sitten korjaukset, mikä näkyy haamukirjoituksena Blogilistalla. Hankalaa.
