Photo Friday: 'Alone'

Yksin
Photo Friday: 'Alone'

Kommentti: ajattele ihmissuhteet uudella luovalla tavalla

Kommentti Iineksen blogiin, jossa keskustellaan muun muassa yksinäisyydestä ja omaisuudesta:

Entisinä aikoina omaisuus kasaantui muutamille siitä syystä, että sairaudet veivät paljon ihmisiä hautaan, ennen kuin he olivat ehtineet lisääntyä. Rutto tuhosi kolmanneksen eurooppalaisista ja teki sukujen eloonjääneistä rikkaita.

Nyt väestön harventajana toimivat ehkäisyvälineet, jotka ovat tulleet liian tehokkaiksi, niiden vaikutus voi tuhota lisääntymiskyvyn. Lapsettomat rikastuvat ja jättävät omaisuutensa suvun muutamille jälkeläisille. Niin yksinkertaista se on.

Kun kaikki eivät saa enää töitä, pitää hankkia elättäjä, kauniimmin sanottuna: varallisuutta voi jakaa hyväntahtoisuuttaankin. On muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus, jonka jakaa.

Tarvitaan uudet selvitymistavat vaikeina aikoina, palataan suurperheisiin ja koti-isä tai kotiäiti systeemiin, sukulaiset tukevat toisiaan, jos ovat viisaita. Kannattaa olla ennakkoluuloton ja luova. Esim. Menestynyt uranainen menee naimisisiin ystävällisen miehen kanssa, joka hoitaa kodin ja lapset.

Huom!
Lisäys: olen ollut suurimman osan "työurastani" kotiäiti (=lastenhoitaja, siivooja, keittäjä jne). Arvostan sitä ammattia. Ainoa huono asia on pieni eläke. Neuvon tulevia kotiäitejä ja koti-isiä hankkimaan edes jonkinlaisen yksityisen eläkkeen - jos vain rahat riittävät sellaiseen, meillä ei ollut sellaiseen varaa.

Kommentti: markkinatalous ja demokratia

Kommentti poistettuun blogiin aiheesta 'Ihmisen itsekkyys'.

Suomessa ei ole todellisia suuria varallisuuseroja kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä kaikki meni raiteiltaan Reaganin aikana, jolloin pienenpieni vähemmistö sai liian suuren taloudellisen vallan. Mutta uskon, että Obaman suuri kannatus on merkki siitä, että tajutaan, miten pääsi käymään ja pyritään korjaamaan tilanne. Obama taisi tulla yhdennellätoista hetkellä.

Amerikassa on jotain, mitä  meillä ei ole. Siellä on ollut perinteisesti "maan tapa" ja itsestään selvää, että rikas jakaa omaisuuttaan, rakentaa museoita, oopperataloja, lähettää suuria rahasummia tarvitseville, antaa apurahoja opiskelijoille. Osa huippurikkaista antaa melkein koko omaisuutensa pois (Bill Gates) eikä jätä sitä perinnöksi lapsilleen.

Suomessa ei ole tällaista perinnettä. Rikkaat jakavat vain ropoja.

Pahinta on nyky-Suomessa vallitseva sydämettömyys. Työntekijät uuvutetaan henkihieveriin. Nuoret naiset eivät jouda eivätkä jaksa hankkia lapsia, mikä tulee aiheuttamaan katastrofin Suomelle väestönrakenteen vuoksi. Se aiheuttaa myös surua lapsettomuudesta suurille joukoille, vaikka siitä ei vielä osata keskustella Suomessa.

Pahinta meillä on väkivaltaisuus. Blogikeskusteluissakin aletaan puhua sisällissodasta. Se on, hyvät ystävät, edesvastuutonta.

Meillä on monipuoluejärjestelmä. Asiat voidaan hoitaa neuvotteluilla. Näin pitäisi olla sekä perheissä että valtiossa. Ei kaiveta heti puukkoa esille. Väkivalta synnyttää diktatuureja, ja niillä on synkkä menneisyys.

Muistettakoon, että kaikissa demokraattisissa maissa on markkinatalous. Demokratia edistää markkinataloutta ja siten talouskasvua (=hyvinvointia) ja demokratian syntymistä.

Mutta markkinatalous edistää aina myös taloudellista epätasa-arvoa ja heikentää demokratiaa. Demokratia ja markkinatalous ovat siten viha-rakkaus-suhteessa.  Ne edistävät toisiaan, mutta myöskin heikentävät toisiaan.

Valtion on puututtava taloudelliseen epätasa-arvoon tulonsiirroilla. Tarvitaan järkeä eikä aseita.

( On kiinnostavaa seurata, johtaako markkinatalous Kiinassa  demokratian syntymiseen.)

2. kommentti tähän blogiin [kaikki eivät lue kommentteja]

Joillakin ihmisillä on synnynnäinen kyky ja tarmo menestyä hyvin liikeasioissa. Minulla oli leikkitoverina pieni poika, joka oli tällainen synnynnäinen liikemies. Elin "leveää elämää" hänen kanssaan leikkiessäni: veimme tyhjiä pulloja viinakauppaan ja saimme niistä rahaa, kävimme kaupassa sirkuksen lihavan rouvan asioilla ja saimme ilmaiset liput sirkukseen, kävimme jatkuvasti elokuvissa katsomassa Ohukaista ja Paksukaista ym.

Minä siirryin lukutoukaksi ja jäin koko iäkseni köyhäksi. Leikkitoverini jatkoi puuhakkuuttaan ja rikastui kovasti. Meillä kullakin on oma tiemme. 

Kateus on pahasta. Kannattaa muistaa, että on muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.

3. Kommentti:

--, 
eihän kaikki markkinatalous ole "ryöstökapitalismia". Jos ei olisi taloudellisesti viisaita ihmisiä, me köyhät ja epäkäytännölliset ihmiset olisimme vielä köyhempiä ja meidän lapsemme ja lapsenlapsemmekin tulisivat köyhiksi, kun heille ei löytyisi työpaikkaa.

Neuvostoliiton aikoinaan harrastama suunnitelmatalous ei 
onnistunut. Tuskin haluamme sellaiseen yhteiskuntaan.

Mielestäni otsikossasi on avain tähän ongelmaan. Ihmiset tulisi kasvattaa epäitsekkäiksi, niin että rikkaat rikastuttaisivat myös yhteiskuntaa eivätkä istuisi rahojensa päällä niin Roope A.
Antelias on rikas, rikas voi olla antelias. Moraalissa on kaiken avain. 

Sitä voi toivoa. Mutta realisteina meidän täytyy harrastaa laillista tulonsiirtoa, jota tapahtuu runsaasti Suomessa: muutakin kuin verot. [ Hesarin kolumni "Lukemista lapsille "linkissä. Faktoja ei mantroja.]
Rakasta veroja!
4.


On tapahtunut myös eräs tärkeä muutos, josta ei ole selvästi puhuttu Suomessa: keskiluokka on kasavanut valtavan suureksi. Tästä kirjoitti englantilainen lehdistö jo vuosia sitten suuria artikkeleita.  Se aiheuttaa yllättäviä asioita koulutuksessa, yleisissä vaatimuksissa jne. Mutta keskiluokan elintaso ei voi olla sama kuin se oli ennen keskiluokan ollessa pieni.

Osa ihmisistä tulee olemaan aina köyhiä, vaikka jakaisimme kaikki maailman rahat tasan. Mutta vastuullinen yhteiskunta pitää huolta niistä, jotka eivät pysty itse hallitsemaan elämäänsä. Tämä ei saisi kuitenkaan johtaa ihmisten liikaan holhoamiseen, joka riistää ihmisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon.

Ainakin Suomessa on paljon järjettömiä, byrokraattisia sääntöjä kuten tuo edellä jo mainittu sääntö, että työtön ei saisi opiskella. Työttömillä tulisi olla kansalaispalkkaa jonka aikana saa opiskella tai hankkia lisätuloja.

On aika hassua käsitellä blogikommenteissa asioita, jotka ovat vaikeita talousasiantuntijoillekin. 

Kommentti: Kulttuuria

1

Tuli mieleen myös Yhdysvaltojen mustan väestön asema. Ennen piti puhua mustaa slangia, jotta oli kunnon mustan kulttuurin edustaja. Nyt musta amerikkalainen saa olla ihan niin sivistynyt kuin haluaa. Miksi ei tavallinen suomalainen saisi osallistua taiteen ja kulttuurin parhaaseen antiin? Salonen on oikeassa: työväenliikkeen alkuperäinen tarkoitus oli avata kulttuuri koko kansalle.

Miksi laahata historian kaunoja mukaan oopperaankin? Arhinmäki joko mielisteli nuoria äänestäjiä tai on sivistymätön juppi, joka ostelee kalliita design-vaatteita ja lentelee ympäri maailmaa jalkapallo-otteluihin. Sekö muka on malli meille köyhemmille? (klikkaa allla olevaa hakusanaa 'samppanjasosialisti')

2.
Arhinmäki vaikuttaa ihan mukavalta nuorelta ihmiseltä, mutta hänellä ei ole sen kummempaa kokemusta köyhyydestä kuin meillä luutuneilla tädeilläkään, päinvastoin me saatamme tietää, miltä tuntuu olla todella köyhä.

Ehkäpä olet kuitenkin oikeassa ja asia on niin, että nykyajan köyhä voi ostaa kalliita design-vaatteita, joita Arhinmäki haastattelujen mukana käyttää ja köyhällä on varaa matkustaa lentoneella eri puolille maailmaa jalkapallo-otteluihin sen sijaan että hän kävisi Savonlinnassa tai Töölössä Oopperassa. Siinäkö se Arhinmäen malli on? Olen noudattanut porvarillista mallia ja käynyt muutaman kerran Oopperassa, ensin Bulevardilla opiskelijana ja sitten Töölössä. Jos se tekee minusta rikkaan elitistin, niin vähälläpä se tuli. Arhinmäen linjaan ei minulla oel varaa.  No, voisin ostaa spray-maalia ja tehdä muutaman graffitin, olihan minulla koulussa piirustuksessa kymppi. 

3. En kadehdi Arhinmäen elämäntapaa, se ei todellakaan minua houkuta. Haluan muistuttaa vain Sinulle, että Arhinmäen kaltaisia ylellisiä elämäntapoja harjoittavia vasemmistolaisia sanotaan sampanjasosialisteiksi – kuten tiedät.:)

Kommentteja: TV, rikkaus ja köyhyys, kulttuuri

Iineksen blogissa keskustellaan jälleen innnokkaasti: Älä silmä pieni katso mitä vain.

Kommenttejani TV:n alkuajoista, kulttuurista, köyhistä ja rikkaista:

1.

Ajatteleeko Nevanlinna todellakin, että "televisio rantautui Suomeen työväenluokan, ei älymystön, kautta"?

Satun muistamaan ajan, jolloin TV rantautui Suomeen. Se tapahtui teekkarien kautta.

Toki teekkarit tekivät kovasti töitä ensin valmistuakseen ja sitten valmistuttuaan, mutta olen aina luullut, että he ovat myös älymystöä.

2.

Alussa TV:t ilmestyivät kyllä porvarisperheisiin, niille joilla oli varaa ostaa se. Nykyajan ihmiset eivät tajua, miten köyhiä ihmiset olivat TV:n alkuaikoina. (USAssahan TV oli jo täysin yleinen 1950-luvulla, joillakin oli väritelevisioitakin.)

Ja teekkareita - kuten meitä muitakin - on monenlaisia. Koko kulttuurin ja sivistyksen käsite ja sisältö ovat lisäksi muuttuneet, tarvitsee vain vilkaista Hesarin "kulttuuripalstoja".

Olen samaa mieltä kuin Ripsa, minustakaan ei voida jakaa enää yhteiskuntaa "työväenluokkaan" ja "porvaristoon" vanhalla tavalla.

Rikkaita ja köyhiä on edelleen, tulee aina olemaan, sillä kaikki ihmiset eivät ole yksinkertaisesti kyvykkäitä tai edes kiinnostuneita ylimääräisen rahan hankkimisesta tai hävittävät nopeasti perintönsäkin.

Kulttuurin parissa työskentelevistä löytyy paljon köyhiä, ehkä vielä köyhempiä kuin ns työväestöstä, jolla on kädentaitoja. Eivät kaikki osaa rakentaa esimerkiksi taloa, venettä tai huvilaa itselleen. Eivät osaa edes laittaa ruokaa tai valmistaa vaatteita yms.

Rikkaimmatkin suomalaiset ovat "köyhiä" verrattuina esimerkiksi Englannin, USAn ym vanhojen suurten talousalueitten huippurikkaisiin, joita on siellä paljon. Mutta siitä on hyötyä myös taiteilijoille ja artisaaneille (Huom! Käsityöläiset olivat niitä alkuperäisiä porvareita, siis keskiajalla).

Eräs amerikkalainen taide- ja perinnetekstiilien kutoja kertoi, että hänen kaltaisensa ihmiset tulevat hyvin toimeen - tarvitsee olla vain yksi prosentti ihmisiä, jotka ostavat, se riittää.

Sama koskee kulttuuria. Suurella kielialueella keskitason kirjailija elättää hyvin itsensä ja perheensäkin. Näin kertoi mm P.D. James.

Rikkaus voi olla siunaus myös meille köyhille ja epäkäytännöllisille ihmisille. Odotan tässä jälleen jännittyneenä, saanko apurahoja rahastoista, joita rikkaat bisnesihmiset ovat keränneet.

Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, kuin monesti kliseemäisesti väitetään joidenkin dogmien valossa. Eivät ole koskaan olleet.

(Lisäys: Alkuaikojen väritelevisiot USAssa olivat kamalia. Värit olivat räikeitä. Näin eräässä perheessä väritelevision, josta perhe oli suunnattoman ylpeä.)

rantaantua= rantautua= siirtyä t. päästä rantaan; ajautua, päästä rantaan

Kiron. Kaksipäinen vauva

Järkyttävä uutinen. Bangladeshissa on syntynyt poikavauva, jolla on kaksi päätä. Millainen mahtaa olla hänen elämänsä?

Maanantaina 25.8. 2008 syntynyt poika nimeltä Kiron on poliisien vartioimassa sairaalassa, sillä yli 100 000 ihmistä on kerääntynyt sairaalan ympärille. Tällaista lasta pidetään Intiassa ja Bangladeshissa jumalana.

Lisäys:

Pienen Kironin vanhemmilla ei ollut varaa lähettää häntä suurempaan sairaalaan hoidettavaksi, päinvaston he veivät hänet kotiin. Lapselle tuli kuumetta ja hengitysvaikeuksia ja hän kuoli elettyään vain muutaman päivän.

Kierrätysompelua ja muuta köyhäilyä

Tein vanhasta harmaasta takistani chanel-jakun. Nauhan ostin kaupasta. Pidin tätä vaatetta kauan. Sen kanssa minulla oli oikein korkeakantaiset mustat kengät, joiden ostaminen romautti ensimmäisen vuoden opiskelijan budjettini, niin että jouduin elämään viikon kaapin pohjalta löytyneillä ranskanleivänmuruilla ja pullalla, jota sai ilmaiseksi savolaisessa osakunnassa. Olinhan minä myös apuemäntä, jonka velvollisuus oli auttaa emännöitsijää.

Tämän päivän Hesarissa vanhasta uutta ompelemista nimitetään "kierrätysompeluksi". Monet asiat, joita ennen pidettiin puutteena ja köyhyytenä, ovat nyt muotia, "köyhäilyä", trendikästä. Tämä trendi on mulle tuttu lapsuudesta asti. Kierrätys on "the story of my life" (ei kuitenkaan ainoa).

Muistan lapsesta asti ne kauniit vaatteet, joita äiti teetti ompelijalla vanhoista vaatteista tai jotka hän sai entiseltä työtoveriltaan, lääkäriltä jolla oli kokonainen sarja tyttöjä.

Jatkoin samaa kierrätyslinjaa itsekin, heti kun opin ompelemaan. Koulussa minulla oli käsitöistä seitsemän, sillä pistoni olivat epäsäännöllisiä ja reikäompeleeni olivat mustia käppyröitä. Käsityöt koulussa ja neulominen ja vaatteiden ompeleminen kotona olivat kaksi maailmaa, jotka eivät paljoa kohdanneet. Äitini ei taas osannut ommella, eikä neulonut muuta kuin villasukkia. Mutta hänellä oli ystäviä, joiden kanssa hän kävi vaihtokauppaa, laittoi heille ruokia, leipoi tai hieroi selkää ja ystävät ompelivat.

Oli luonnollista, että kun halusin ensimmäisenä opiskeluvuonna "Chanel-jakkupuvun", tein sen itse.

Huomaan, että monille harrastuksilleni on tullut uusi hieno nimi. Pilvihullu on nyt pilvienbongaaja ja vanhasta uutta näprääjä kierrätysompelija. Tämä on jotain samaa kuin syksyn muotilehtien selaaminen. Sieltä löytää vaatteita, jotka muistuttavat kovasti jotain vaatetta, jonka olen hyljännyt vaatekaapin perälle tai jonka olen ostanut kirpputorilta. Muutamalla asusteella huomaa olevansa muodikas.

Nykyään olen laiska ompelija ja ostan melkein kaikki vaatteeni kirpputorilta. "Siltä ne kyllä näyttävätkin", sanoo tyttäreni. Sanottakoon, että hänkin on vaatteiden kierrättäjä. Vähän aikaa sitten hänen piti mennä konferenssiin Floridaan. Hän huomasi lihoneensa niin paljon, että kesävaatteet eivät mahtuneet päälle. Ei huolta. Hän pakkasi matkalaukkuunsa tammikuussa kuolleen tätinsä 1970-luvun vaatteita. Hyvin meni. Laatuvaatteet eivät vanhene, ne tulevat muotiin uudestaan ja uudestaan.

Tämä juttu olisi voinut olla myös käsityöblogissani, mutta toisaalta tämä on yhtä hyvin kieltä ja kulttuuria.

Käsityöni ja käsityöt kulttuurina: Broken Star
http://brokenstar.vuodatus.net

P.S. Kirjoitan blogikirjoitukseni spontaanisti ja nopeasti suoraan nettiin. Siksi tulee ensimmäiseen versioon lyöntivirheitä. Blogger sanoo tallentavansa kirjoituksen, mutta ei tallennakaan. On pakko julkaista ja tehdä sitten korjaukset, mikä näkyy haamukirjoituksena Blogilistalla. Hankalaa.

Köyhin joulu voi olla satumaisin joulu

Picture: Our tree top angel wishes you a joyful Christmas!

Olimme viettämässä ensimmäistä joulua oman perheen kesken. Mieheni oli juuri valmistunut ja olimme muuttaneet opiskelija-asuntolasta tilapäiseen asuntoon odotellessamme virka-asuntoa. Kotimme oli pieni yksiö Punavuoressa ruumisarkkuvaraston yläpuolella. Mieheni oli työssä jouluna, joten emme voineet matkustaa kotikaupunkiin vanhempiemme luo joulua viettämään.

Kun menimme opiskeluaikana lomiksi Iisalmeen, meidän molempien kodissa oli pidot odottamassa. Meidän laihuuttamme kauhisteltiin. Mieheni joutui juomaan kotonaan joka päivä kermaa, ettei tulisi keuhkotauti. – Onko teillä edes lapselle ruokaa? äitini kysyi. – Nami suklaapuuroa! kehui pieni poikamme. Se oli totta. Lomaa ennen rahat olivat aina niin lopussa, että oli jäljellä vain mannaryynejä, joista laitettiin puuroa. Siihen sekoitettiin lapselle kaakaojauhoa ja sokeria, ja tämä olikin hänen lempiruokansa, jota hän olisi halunnut saada useamminkin.

Iisalmessa olisimme syöneet jouluaattona tavalliseen tapaan kaksi jouluateriaa, toisen mieheni kotona ruokasalissa pianomusiikin jälkeen ja toisen minun kotonani soikean keittiönpöydän ääressä. Vanhempi poika muistaa vieläkin, että äitini ruokakomero oli herkkusuun taivas. Nykyajan ihmiset näkevät sellaisia ruokakomeroita vain museoissa. Se on pieni huone, jossa on ikkuna ja molemmin puolin kattoon asti leveät tukevat hyllyt. Poikani muistelee, että hän seisoi pienenä lapsena ruokakomerossa ja nautti kaikkien ihmeellisten ruokien huumaavista tuoksuista. Tekivätkö nuo hetket hänestä gourmet-kokin vai onko se geeneissä? Aikuisena hän on valmistanut meille samanlaisia hätkähdyttäviä juhla-aterioita kuin isoäitinsäkin.

Mutta nyt olimme omillamme. Rahaa oli vähän. Siitä huolimatta meillä oli jouluvieras, lapsuudenystäväni, taideopiskelija, joka oli myös jäänyt jouluksi Helsinkiin, sillä hän oli jouluapulaisena kirjakaupassa. Hänkin oli saanut kotoaan joulupaketin, jossa oli ruokaa. Syötävää meillä oli runsaasti, samoin lahjoja, mutta joulukoristeet olivat kekseliäisyyden varassa. Teimme ne yhdessä.

Pomanderipallossa ovat
kaikkien joulujemme tuoksut

Taideopiskelija leikkasi pahvista siroja lintuja, joille hän laskosti värikkäät siivet lehtien mainoskuvista. Olin ostanut yhden paketin askarteluolkea ja tein niistä joulutähtiä. Mieheni sai hyvän idean. Hän asetteli olkia säteittäisesti pahvinpalan päälle, kiinnitti ne liimalla ja liimasi päälle toisen pahvinpalan. Päällimmäiseksi hän liimasi kummallekin puolelle kiiltokuvaenkelin, toiselle puolelle tummatukkaisen, toiselle puolelle vaaleatukkaisen. Me toivoimme nimittäin saavamme lisää lapsia. Tämä alkuperäinen joulukuusenlatvatähti on nyt tyttärellämme, joka syntyi vähän yli vuosi myöhemmin. Hän tuo meille usein joulukoristeita tuliaisiksi matkoiltaan.

Meillä oli varaa vain pieneen joulukuuseen. Mieheni kävi ostamassa sen Laivurinkadun päästä merenrantapuistikosta. Asetimme sen suureen vedellä täytettyyn pulloon, jotta kissamme Shita, hyljätty siamilainen, ei ylettyisi siihen. Kuusenkynttilöitä ei ollut. Laitoimme pullon taakse punaisen kynttilän, joka sai kotimme hohtamaan salaperäistä valoa. Pieni poikamme ja Shita tuijottivat sitä lumoutuneina.

- Joulu on tärkeä aika- ja perhehistorian kannalta, sanoo nuorempi poikani. – On parasta, että joulu toistuu aina melkein samanlaisena. Hän on tehnyt erään rakkaimmista joulukoristeistamme, pomanderipallon, sitruunan johon hän paineli matemaattisen täsmällisiin riveihin neilikoita. Hän oli sinä jouluna pieni poika, joka halusi, että meilläkin olisi jouluvalot.

Ripustan tuon punaisilla silkkinauhoilla sidotun pomanderipallon joka joulu ikkunaan. Pomanderipallo tuoksuu yhä kaikille niille mausteille, joissa sitä kieritettiin sen kuivuessa koristeeksi. Mutta minusta tuntuu siltä, että siinä tuoksussa ovat mukana kaikki meidän joulumme, kaikkein säteilevimpänä muisto ensimmäisestä joulusta omassa kodissa.

Kun meillekin hankittiin jouluvalot (Joulumuisto Kanadan ajoilta)