Itä-Suomen ensimmäinen kirjakauppa

Italialainen kulkukauppias kirjakoreineen 1500-luvulla. Myytävänä kirjoja "lapsille", luultavimmin ohuita kirjasia, joissa on rakkautta, seikkailuja ja hartautta

Kuopio oli Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen maaseutukaupunki, jossa oli silloisen pääkaupungin Turun ulkopuolella oma kirjakauppa. 

Itä-Suomen ensimmäinen kirjakauppias oli Petteri Väänänen, joka sai monien anomusten jälkeen luvan perustaa kirjakaupan Kuopioon. Väänäsen kirjakauppa (1819-46) sijaitsi nykyisessä Kanttilan korttelissa.

Kansan lukutaito ei ollut ollenkaan niin huono kuin on väitetty. Tämä on tavallaan jatkoa aikaisempaan kirjoitukseeni, joka käsittelee Suomen kansan lukutaitoa ja kirkon osuutta siihen. 
https://blogisisko.blogspot.com/2008/09/hggman-tarkka-greer-lukutaito-ja.html

 Kansan lukutaito ei ollut ollenkaan niin huono kuin on väitetty. Kirjakaupan perustamista vastusti varsinkin maaherra Aminoff. Lukuisten pappien kirjoittamien suositusten ja pyyntöjen jälkeen vasta arkkipiispa Jacob Tengströmin pyyntö vaikutti ratkaisevasti tuen myöntämiseen. 

Ei ole totta nykyajan tutkijoiden väite, että kirkko oli esteena kansan lukutaidon kehitykselle. Väänänen möi tasapuolisesti eri suuntia edustava uskonnollista kirjallisuutta, sillä sitä kansa halusi lukea. Hän myös suomensi kirjoja. Suomentajana saattoi olla Väänäsen poika, josta tuli kääntäjä ja kirjailija. 

Yksi tytär meni naimisiin papin kanssa, toinen ravintoloitsijan kanssa ja kolmas tehtaanomistajan kanssa. Väänänen on minulle kuudes serkku ja miehelleni toinen serkku, kummallekin neljän sukupolven  takaa. En olisi häntä ilman GENIä löytänytkään.

Muuttaminen on kamalaa

Minulla on edelleen ikävä tätä kirjakaappia, joka ei mahtunut muuttomiesten mukaan portaita ylös uuteen asuntoomme. Nyt jälkeenpäin tulee ajatelleeksi, että olisiko se  pitänyt purkaa ennen muuttoa. Tällaisia näkee vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Nyt on kaikki seinät täynnä Ikean kirjakaappeja, ja tauluille ei ole tilaa. Tässä kaapissa oli 1900-luvun alkuun liittyviä kirjoja. Järjestän kirjat aina aikakausien mukaan. Kirjoitin 1990-luvulla 1900-luvun alusta, ja 2000-luvulla 1500-luvusta. (Viime vuoden kirjani oli valmis jo monta vuotta sitten, mutta en löytänyt sille kustantajaa, kun nuorten historialliset romaanit olivat tulleet epämuodikkaiksi.)

Vanhan hyvän ajan kirjakaapit

DSC06256, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kun muutimme uuteen asuntoon, kuvassa näkyvä musta kirjakaappi ei mahtunut muuttomiesten kertoman mukaan ylös portaikosta uuteen asuntoomme. Se meni jonnekin, ehkä kaatopaikalle ehkä myyntiin.

Tämän erittäin käytännöllisen kirjakaapin menetys tuntuu vieläkin, sillä siihen mahtui kullekin hyllylle paljon enemmän kirjoja kuin muihin kirjakaappeihin, jotka ovat Ikealta - ja niitä on paljon. On ollut aina joka huoneessa. Yksi lapsistani kirjoitti kerran kouluaineessaan: "Meillä on kirjoja jäälkaapissakin". Entinen hyvä järjestys on ollut poissa monta vuotta, sillä selkäni sanoo stop, kun yritän järjestellä kirjojani. Nyt tein kuitenkin uuden yrityksen, sillä alan kirjoittaa aivan uutta.



Olen vähentänyt kovasti keskiajan ja 1500-luvun kirjojani ja koonnut niitä yhteen kaappiin, joka näyttää nyt melko siistiltä. Luultavasti en tarvitse noita kirjoja toistaiseksi, mutta säästän ne.




Sain kukkia!