Itä-Suomen ensimmäinen kirjakauppa

Italialainen kulkukauppias kirjakoreineen 1500-luvulla. Myytävänä kirjoja "lapsille", luultavimmin ohuita kirjasia, joissa on rakkautta, seikkailuja ja hartautta

Kuopio oli Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen maaseutukaupunki, jossa oli silloisen pääkaupungin Turun ulkopuolella oma kirjakauppa. 

Itä-Suomen ensimmäinen kirjakauppias oli Petteri Väänänen, joka sai monien anomusten jälkeen luvan perustaa kirjakaupan Kuopioon. Väänäsen kirjakauppa (1819-46) sijaitsi nykyisessä Kanttilan korttelissa.

Kansan lukutaito ei ollut ollenkaan niin huono kuin on väitetty. Tämä on tavallaan jatkoa aikaisempaan kirjoitukseeni, joka käsittelee Suomen kansan lukutaitoa ja kirkon osuutta siihen. 
https://blogisisko.blogspot.com/2008/09/hggman-tarkka-greer-lukutaito-ja.html

 Kansan lukutaito ei ollut ollenkaan niin huono kuin on väitetty. Kirjakaupan perustamista vastusti varsinkin maaherra Aminoff. Lukuisten pappien kirjoittamien suositusten ja pyyntöjen jälkeen vasta arkkipiispa Jacob Tengströmin pyyntö vaikutti ratkaisevasti tuen myöntämiseen. 

Ei ole totta nykyajan tutkijoiden väite, että kirkko oli esteena kansan lukutaidon kehitykselle. Väänänen möi tasapuolisesti eri suuntia edustava uskonnollista kirjallisuutta, sillä sitä kansa halusi lukea. Hän myös suomensi kirjoja. Suomentajana saattoi olla Väänäsen poika, josta tuli kääntäjä ja kirjailija. 

Yksi tytär meni naimisiin papin kanssa, toinen ravintoloitsijan kanssa ja kolmas tehtaanomistajan kanssa. Väänänen on minulle kuudes serkku ja miehelleni toinen serkku, kummallekin neljän sukupolven  takaa. En olisi häntä ilman GENIä löytänytkään.

'Valo' Linky-Makroviikot

Valo muuttaa maailman
Keitttiön ikkuna entisessä asunnossa.





Valo leikkii




Valo juhlistaa arjen





Valo kultaa käytävän kaapin, jossa säilytin aineistoa kirjoja varten.




Lights in the dark season. Joulukuun alku. Kaamos
Tämä aika on vaikea monelle.




Tätä ovea ei varmaankaan enää ole. Halusimme ehdottomasti säilyttää tämän 1930-luvun paljeoven, joka todellisuudessa kertoi paljon vanhemmasta maailmasta, sillä useimmat 1930-luvun ihmiset olivat syntyneet 1800-luvulla. Kun eräs entinen asukas kävi meillä, hän halusi avata oven, sillä hän muisti lapsuudestaan sen avaamisen ääneen, hiljaisen narinan. Hän näki varmaankin oven takana jotain, mitä me muut emme nähneet.




Valo ja sen symboliikkaa. Valo luo tässäkin uusia maailmoja, ei vain kaapin oveen, vaan myös ajatuksiin. Klikkaa kuvaa! Kyllä se on siellä!
(Tämä on Johanneksen kirkon sakaristo, jossa sadat sulhaset ovat odottaneet jännittyneinä morsiamensa saapumista kirkkoon ja häiden alkua. )

Makrotex-linky: 'valo'

Downton Abbeyn vanhan kreivittären nuoruudenrakkaus

Prinssi Alfredin ja suuriruhtinatar Marian häät

Historiallinen tausta: Kuningatar Viktorian toiseksi vanhin poika Prinssi Alfred (myöh. Edinburghin herttua) meni naimisiin keisari Aleksanteri II:n tyttären Venäjän suuriruhtinatar Marian kanssa Talvipalatsissa Pietarissa tammikuun 23. päivä vuonna1874. Violet Crawleyn mies oli prinssin seurueessa, ja Violet tapasi häissä ruhtinas Kuraginin,  ja nämä rakastuvat.

Downton Abbeyn vanhan kreivittären Violet Crawleyn [Dame Maggie Smith] menneisyydestä löytyi ihailija, venäläinen emigranttiruhtinas Kuragin. Tätä dramaattista henkilöä näyttelee palkittu kroatialainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä, entisen Jugoslavian serbi Rade Šerbedžija. Hän asuu länsimailla ja on esiintynyt pitkän uransa aikana myös monissa tunnetuissa länsimaisissa elokuvissa (Mission Impossible II, Harry Potter and the Deathly Hallows, X-men).

Violet Crawleyn nuoruuden romanssi  [kuvia, keskusteluja] on saanut brittikatsojat kiihdyksiin, ja näistä 1870-luvun rakastavaisista keskustellaan kiihkeästi nettipalstoilla. Joku oli keksinyt yhdistää nuoren Maggien ja nuoren Raden kuvat tunnelman tehostamiseksi. Odotamme nyt mielenkiinnolla, mitä seuraa. Tulevat mieleen ajat, jolloin Dickensin henkilöiden kohtalot saivat samalla tavalla lukijoiden tunteet kuohuksiin.

Pietarin Suomi-talo

Pietarin Suomi-talo, a photo by Anna Amnell on Flickr.

"Talo rakennettiin vuonna 1847 arkkitehti Harald Bossen suunnitelman mukaisesti. Talo suunniteltiin alunperin suomalaisen Pyhän Marian kirkon, sen Kirkkokartanon ja Suomalaisen koulun käyttöön."

Pietarin Suomi-talo sijaitsee Nevski Propspektin lähellä. Metroasema 'Admiralteyskaya'

Osoite on Bolshja Konjushennaja Ul 8 (Suuri tallikatu)

 

Kuvien järjestelyä ja pohdintaa turistina olosta

IMG_5998, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvassa auto vuodelta 1896. Pietari-Paavali -linnoituksen museo.

Olen ottanut jälleen paljon kuvia. Tämä on jo seitsemäs päivä matkalla, ja neljä päivää on jäljellä. Koetan järjestellä ja siistiä valokuvia. Mieheni on mennyt Jusupovin palatsia ja sen ympäristöä tutkimaan. Aion tehdä sinne myöhemmin hänen kanssaan lyhyemmän kierroksen. Teimme näin Pietari-Paavali -linnoituksen kanssa, ja se systeemi toimi hyvin.

Matkoilla ymmärtää aina, miksi naiset ja miehet kilpailevat yleensä olympialaisissa eri sarjoissa. Aikaisemmin saatoin olla mieheni ja lasteni kanssa koko päivän kiertämässä jotain kaupunkia, välillä lounas- ja kahvitauot. Nyt kaksi tuntia kerrallaan on ihanne, kolme on jo rasittava. Lisäksi voi olla iltakävely jossain lähikaduilla, jonne ei tarvitse matkustaa metrolla.

Minusta sekä Berliinin että Pietarin metrot ovat rasittavia, sillä niissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja, kulkemaan paljon portaissa ja Pietarissa lisäksi seisomaan pitkään rullaportaissa, sillä metro on hyvin hyvin syvällä. Viihdykettä suovat värikkäät mainokset ja matalalla äänellä lausutut venäjänkieliset kuuluutukset, joita ei ymmärrä, mutta jotka vaikuttavat siltä, että niiden lukija nauttii omasta äänestään ja kielensä kauneudesta.

Kummassakin kaupungissa näkee vanhan suurkaupungin kulttuurin: vaikka metro olisi kuinka täysi hyvänsä, aina nuoret naiset ja miehet antavat istumapaikan vanhemmille ihmisille.

Pietarissa 2012 ja 2013

Helsingin vanha rautatieasema

sls1849_329, a photo by Svenska litteratursällskapet i Finland on Flickr.

Helsinki 1890-1910 Helsingfors (katso kaikki kuvat)
The Grand duchy of Finland in 1890-1910, photos

Makroviikko 93: 'Ruutu'

Ruutu, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ruutuja pietarilaisessa eteisen lattiassa.
Makroviikko 93: 'Ruutu'




Yli sata vuotta sitten tämä eteinen on saattanut olla hyvin kaunis. Jugend-eteinen Pietarissa

Helsinki-kollaasi

Photo: Anna Amnell

Valtioneuvoston linna , aikaisemmin Senaatintalo, Engel, 1822 (rakennuksen keskiosa)

Marela, laivanvarustajan toimistohuone

Marela, laivanvarustajan toimistohuone, originally uploaded by Anna Amnell.

Työhuone 1800-luvun lopulta.
Kuvia laivanavarustajan kodista, joka on museona Raumalla. Katso kuvia Rauman museosta Marelasta, joka on sisutettu 1800-luvun lopun tyyliin.
Tänä kesänä matkailimme Suomessa.

Rauhallinen hetki

Residenssin itähuone aamulla.
Aurora-blogissani on kuvia 1800-luvun ja 1900-luvun museoista ja taloista.

Kodit: Suomenlinna, Punavuori, Kaartinkaupunki, Ullanlinna, Eira

Vasemmalla Suomenlinnnan kodin Nooakin arkin ovi ja itse talo kirkkopuiston puolelta sekä Korkeavuorenkadun kodin ikkunasta nähtyjä 1800-luvun rakennuksia

Seuraavissa linkeissä kaksi erikoislaatuista tarinaa opiskeluajoiltani! Ensimmäinen opiskelija-asunto Helsingissä oli palvelijanhuone ruotsinkielisen varatuomarin perheessä Punavuoressa Pöllön korttelissa. Näin ikkunasta sisäpihalle, jossa oli sijainnut 1800-luvulla pieni puurakennus, jossa asuivat opiskeluaikanaan myös Runeberg, Snellman ja Cygnaeus. Runeberg kirjoitti mm Saarijärven Paavon siella asuessaan.




Iso Roobertinkatu 17-19 (kirjoitukseni talohistoriikissa)
Arkkitehti Gustaf Estlander, rakennusvuosi 1912. Lue myös: Kun myrsky riehui Rööperissä. Erikoislaatuinen tarina tämäkin monessa mielessä.

Oman perheen ensimmäinen koti oli Pikku-Konviktin opiskelija-asuntolassa Kaartinkaupunginosassa Ruutanan korttelissa.
Pieni Roobertinkatu 4-6, arkkitehti G.W. Nyberg, rakennusvuosi 1911.

Asuimme kolme vuotta Suomenlinnassa Nooakin arkki-nimisessä 1760 valmistuneessa kivitalossa. Lue Koti Suomenlinnassa 1970-luvulla (Kirjoituksessani on linkki Nooakin arkin restaurointisivuun)
Kuviani

Asuimme pari kolme vuotta myös Tehtaankadulla Lars Sonckin ja Arvo Muroman suunnittelemassa rakennuksessa Punavuoressa korttelissa 233. Rakennus on valmistunut vuonna 1935, ja tyyli oli karu. Modernismi oli vallannut arkkitehtuurin.

Kadun toisella puolen on Eira, ja vastapäätä korttelissa 218 kaunis Italian suurlähettilään residenssi. Arkkitehti Gustaf Estlander, rakennusvuosi 1912.

Meidän asuessamme Ullanlinnassa Korkeavuorenkadulla Sillin korttelissa lähellä oli monia 1800-luvulla rakennettuja kauniita taloja, esimerkiksi 1888 valmistunut Ohrana Punanotkonkadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa Kultakalan korttelissa. Arkkitehti oli Axel Högberg.
Korkeavuorenkadun toisella puolella Kultakalan korttelissa on Karl Hård af Segerstadt ja Bertel Jungin suunnittelema Kihlmanin talo (1898).

Sillin korttelissa on myös kaunis vihreä talo, "Korkeavuori" (Vilho Lekman, 1908)

Porvoo: Runebergin koti -museo

Porvoolaisia koululaisia ja taustalla kansallisrunoilijan koti . J.L. Runeberg asui tässä Porvoon empirekaupunginosassa sijaitsevassa talossa neljännesvuosisadan. Pihapiiri ja talon sisustus biedermeier-huonekaluineen ja huonekasveineen kertovat 1850-luvun elämäntyylistä. Erityistä on se, että se on runoilijan koti, jossa on laaja kirjasto. Se kertoo myös perheenisän ja poikien metsästysharrastuksesta. Metsästysretkellä Runeberg halvaantui ja vietti vuosikaudet vuoteessa. Koti kertoo myös Fredrika Runebergista, runoilijan vaimosta.

Valokuvani ovat talosta, pihapiiristä ja puutarhasta. Tutustu perheen elämään ja kotiin Runeberg.netin sivuilla. Valitse kohta "Tutustu kotiin" ja klikkkaa pohjapiirustuksessa olevia huoneita.



Portti Runebergin kotiin.




Kotimuseo kadulta katsottuna



Pihalla


Kuisti



Runebergin kodin piha



Pihapiirin tunnelma tuo mieleen lapsuuden niille, jotka ovat asuneet suomalaisessa puutalokaupungissa.



Runebergien puutarha

Mitä Runeberg merkitsee suomenkieliselle savolaissyntyiselle ihmiselle? Runeberg "Lähteellä"

Kotiliedessä ollut artikkelini 1800-luvun tyylistä eli Viktorian tyylistä.

Oksahuonekaluja

Kuva: Anna Amnell
1900-luvun alkupuolen valokuvissa voi nähdä hauskoja oksista tehtyjä huonekaluja. Niitä on nykyään esillä joissakin ulkomaalaisissa sisustuslehdissä. Suomalaisissa lehdissä en ole sattunut niitä näkemään, en myöskään suomalaisissa kodeissa, jos ei oteta lukuun pajusta punottuja korihuonekaluja tai muodikkaita aasialaisia bambuhuonekaluja, joita on yhä useammalla.

Oksista voi tehdä maalaistyylisiä pylvässänkyjä, sängynpäätyjä, keinutuoleja sekä kahden hengen sohvia (loveseats) (usein kiiltäväksi kuorituista oksista). Sohvapöydän päälle voi asettaa lasilevyn. Oksista voisi syntyä yhtä hyvin kehto, jakkara tai pöytä, aivan kuten vanhoina aikoina.

Oksahuonekaluja käytettiin ensi kerran englantilaisissa puutarhoissa jo 1700-luvun keskivaiheilla. Ne tulivat suosituiksi varsinkin sen jälkeen, kun englantilainen pilalehti Punch julkaisi niistä piirroksia 1840-luvulla ja käytti tekstissä oksakuvioisia isoja alkukirjaimina. Yritin löytää sellaisia netistä tähän lastuun/päreeseen, mutta ei löytynyt.

Oksahuonekaluja tehtiin Amerikassa aikoinaan pajusta ja hikkoripuusta. Niitä käytettiin 1800-luvulla suosituissa lomanviettokohteissa kuten Cape Codissa. Kiertävät käsityöläiset kulkivat paikkakunnalta toiselle, joten on vaikeaa sanoa, mistä mallit olivat alkujaan peräisin.

Lamakauden aikana 1930-luvulla työttömät miehet tekivät niitä ja kulkivat kauppaamassa ovelta ovelle. 1900-luvun loppupuolella oksahuonekalut tulivat muotiin, ja niitä tekivät artisaanit.

Jääkiekot tehdään kumipuun oksista sahaamalla. Mutta tehdäänkö suomalaisten puiden oksista jotakin? Minusta tuntuu, että jos olisin kätevä puutöissä, yrittäisin koota jonkinlaisen tuolin oksista. Ehkä pitäisi kokeilla ensin nukketalon huonekaluja.