Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2017

Kirja on uskollinen ystävä

Illustration by Matti Amnell
Ennenkin on luettu.
Hyvä kirja on mieleinen kirja, sen löytää vain lukemalla. 

Kirja on uskollinen ystävä köyhyydessä ja rikkaudessa, terveenä ja sairaana, nuorena ja vanhana,  yksin ja ystävien kanssa, kotona ja matkoilla,  työmatkoilla ja lomalla. Kirja voi virkistää, jos on masentunut tai väsynyt työn vuoksi Se voi muuttaa työttömyyden ajan löytöretkeksi uusiin maailmoihin. Kirjan voi ostaa tai lainata kirjastosta tai ystävältä. Sen voi ostaa kirpputorilta tai vanhojen kirjojen kaupasta

Opeta lapsesi rakastamaan kirjoja. Lukemalla oppii käyttämään omaa äidinkieltään ja vieraita kieliä. Lukeminen kehittää aivoja.

Täältä löytyy! Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjat


Anna lahjaksi kirja!


Lukeminen on ihanaa, jännittävää...

perjantaina, lokakuuta 23, 2015

Kirjojen värittämistä 2015 ja 1500-luvulla


Illustration: Matti Amnell

Värityskirjat ovat muotia , mutta aikuiset kirjoissa olevien kuvien värittäjinä eivät ole ole uusi ilmiö.

Keskiajan käsikirjoituksiin piirrettiin kuvia, ja ne väritettiin kauniisti. Vielä 1500-luvulla kopioitin vanhoja käsikirjoituksia.

Vanhojen käsikirjoitusten kopioiminen  ja värittäminen on Lucia Olavintyttären isän harrastus, oikeastaan ammatti, jonka entinen munkki oli oppinut ulkomailla luostarissa ollessaan. Niitä myymällä hän hankkii naimisiin mentyään opiskelurahat pojilleen, jotka hän lähettää Wittenbergin yliopistoon. Hän hankkii silmälasitkin ulkomailta:

"Kun Olavi oli ostanut ulkomailta nuo ihmeelliset hiotut lasinpalat, hän oli tuntenut olevansa kuin sokea, joka oli saanut näkönsä takaisin. Hän oli alkanut taas kopioida pergamentille vanhoja kirjoja niin kuin nuorempana ollessaan luostarissa. Hän oli opettanut Lucian ja pojat värittämään kuvia. Lucia oli siinä erityisen taitava.

Vaikka oli saatavana kirjapainossa painettuja kirjoja, monet halusivat yhä käsinkirjoitetun, kauniilla kuvilla koristetun kirjan. Olavi kävi myymässä kirjojaan Rostockissa ja Lyypekissä asti."

Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö. Lasten keskus 2004 Kuvitus: Matti Amnell


Lucia oppii auttamaan isäänsä ja kehittyy taitavaksi:



Värittäessään Lucia eli maailmassa, josta oli kuullut ja lukenut tarinoita. Kuvien ja laulujen maailmassa kukkien värit hehkuivat, suihkulähteet solisivat, valkotorniset linnat kohosivat vuorilla, peurat kumartuivat juomaan purosta raikasta vettä ja laivojen purjeet pullistuivat merituulessa. Trubaduurit lauloivat hoveissa ja talonpoika maata kyntäessään.

Puutarhoissa oli hyvälle tuoksuvia hedelmiä ja satakielen laulua. Siellä oli riikinkukkoja, jotka laahasivat värikkäitä pyrstöjään ja levittivät ne laajaksi viuhkaksi.



Mutta siinä maailmassa oli myös sotatorvien ääntä ja tuskasta valittavia sotahevosia, joiden selästä miehet syöksyivät maahan. Tulta syöksevät lohikäärmeet halusivat nielaista nuoria tyttöjä kitaansa. Pilviä hipovan korkeiden katedraalien ja linnojen katoilta syöksyi kohisten sadevettä räystäiltä kurkottavien gargoilien avoimista kidoista. Lucia värisi eläessään ajatuksissaan tätä toista elämää.

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013 BoD, sivu 16

Tätä kirjaa on myytävänä Helsingin kirjamessuilla Books on Demandin osastolla 6f94 hallin keskiosassa, samoin myös 1990-luvulla ilmestyneiden Aurora-kirjojeni yhteisnidettä Vaahteralaakson Aurora, joka ilmestyi viime vuonna. Sitä on myös e-kirjana.




maanantaina, syyskuuta 01, 2014

Uusi peili: mahdoton maailma

uusi peili

Uusi kaunis peili nojaamassa olohuoneen kirjahyllyyn, odottamassa paikkaansa. Onko tässä symboliikkaa?

Hyvä hinta - ja laatusuhde, vitsaili poikamme, sillä mieheni löysi peilin roskalavan vierestä. Siinä on pieni lohkeama yhdessä nurkassa, mutta se ei näy. Suurin peilimmekin on samoin hankittua, jonkin myymälän hylkäämä.

Peilin sijoittaminen eteiseen kahden kapean kirjahyllyn paikalle aloitti ketjureaktion. 1500-luvun romaanit, miltei kaikki pokkareita, siirrettiin kaappiin, jossa on ollut tähän asti Poirot, Midsomer-ym DVD:t. Ne taas siirrettiin makuuhuoneen nurkkaan kapeaan tilaan ikkunan viereen. Ne ovat lisäeriste vetoa vastaan, muovipäällysteisinä eivät kerää pölyä. Huh, nythän piti alkaa muoviton viikko. Mutta miten DVD:t voisi muuten säilyttää? Paperipusseissako? Eikö saisi olla DVD-levyjä? Pitäisikö heittää pois kunnon tavara, ja niistä tulisi jätettä?

tiistaina, kesäkuuta 17, 2014

17.6.2014




Sain lahjaksi Dorothy L. Sayersin kirjan ja kanadalais-englantilaisen pianistin Angela Hewittin Chopin-tulkintoja, jotka laitoin heti iTunesiin jokapäiväiseksi musiikikseni.

Kesäistä: huovutettu villatakki päällä ja villasukat jalassa. Ulkona sataa. Lämpötila on plus viisi. Kai tässä odotellaan lumisadetta.

Luen taas vaihteeksi kirjan päivässä ja kirjoitan joka päivä hiukan.

lauantaina, marraskuuta 16, 2013

Vanhan hyvän ajan kirjakaapit

DSC06256 by Anna Amnell
DSC06256, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kun muutimme uuteen asuntoon, kuvassa näkyvä musta kirjakaappi ei mahtunut muuttomiesten kertoman mukaan ylös portaikosta uuteen asuntoomme. Se meni jonnekin, ehkä kaatopaikalle ehkä myyntiin.

Tämän erittäin käytännöllisen kirjakaapin menetys tuntuu vieläkin, sillä siihen mahtui kullekin hyllylle paljon enemmän kirjoja kuin muihin kirjakaappeihin, jotka ovat Ikealta - ja niitä on paljon. On ollut aina joka huoneessa. Yksi lapsistani kirjoitti kerran kouluaineessaan: "Meillä on kirjoja jäälkaapissakin". Entinen hyvä järjestys on ollut poissa monta vuotta, sillä selkäni sanoo stop, kun yritän järjestellä kirjojani. Nyt tein kuitenkin uuden yrityksen, sillä alan kirjoittaa aivan uutta.

IMG_9262

Olen vähentänyt kovasti keskiajan ja 1500-luvun kirjojani ja koonnut niitä yhteen kaappiin, joka näyttää nyt melko siistiltä. Luultavasti en tarvitse noita kirjoja toistaiseksi, mutta säästän ne.


IMG_9272

Sain kukkia!

keskiviikkona, huhtikuuta 24, 2013

Kirjat osa elämää



Luen aina kun voin ja löydän sopivaa luettavaa. Minulla on vanha kouluaikoina syntynyt tottumus lukea kirja loppuun "yhdellä istumalla".
Työmatkoilla pidin laukussa runokirjaa tai novellikokoelmaa, josta ehti lukea raitsikka- tai metromatkan aikana yhden kokonaisuuden.
Kun on lukenut paljon kirjoja, voi myös tyytyä ajattelemaan lukemiaan kirjoja, keskustella niistä. Aina ei tarvitse lukea uutta. Vähitellen nimittäin kriittisyys kasvaa, ja mikä hyvänsä ei enää kelpaa luettavaksi. Elämän muut puolet voivat tuntua yhtä tärkeiltä, ehkä tärkeämmältäkin kuin kirjat, sillä elämästähän kirjat kertovat.

lauantaina, maaliskuuta 02, 2013

Numerokuvat: 16-kuusitoista-sixteen

16-kuusitoista-sixteen by Anna Amnell
16-kuusitoista-sixteen, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Osa kuusitoista "askartelukirjoistani".  (The Complete Encyclopedia of Crafts) Näiden avulla voi tehdä melkein mitä hyvänsä: leipoa, ommella, tehdä koruompeleita, nikkaroida huonekaluja, päällystää huonekaluja. Ostin nämä Kanadaan muuttaessani ja tein varsinkin alkuvuosina niitten avulla kaikkea mahdollista.
Numerokuvat 27: 16

maanantaina, marraskuuta 19, 2012

pakinaperjantai 312. Lempivelkani

lapsuus by Anna Amnell
lapsuus, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Olin seitsemän vuotta vanha, kun muutin maalta kaupunkiin. Oli kova asuntopula. Saimme aluksi vain yhden huoneen sukulaisten talosta. Asuin samassa pikkupietarinpihamaisessa pihassa monta vuotta vähän isommassa kodissa.

Naapurissamme asui huoneen ja keittiön asunnossa toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Veli asui kamarissa, sisar keittiössä.

Heidän ullakkonsa eli vinttinsä, kuten Savossa sanottiin, oli täynnnä kirjoja ja lastenlehtiä. Kun opin lukemaan, aloitin lastenlehdistä. Toimittaja sai jatkuvasti arvostelijankappaleita, joita luin koko lapsuuteni ja kouluvuosieni ajan. Pikkusiskoni teki samoin vähän myöhemmin.

En pysty kuvittelemaan, millainen ihminen olisin, jos ei olisi ollut tuota ullakkoa. Se oli niin kuin lumottu torni, josta avautuivat laajat maisemat. En ollutkaan köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa, sillä koko maailma oli minun.

Tunnen olevani loputtomassa kiitollisuudenvelassa niille kirjailijoille, joiden kirjoja luin lapsena. Sitä velkaa maksan mielelläni.

Minulla oli päälläni vaaleanturkoosi vekkihame ja samanvärinen liivi, kun menin ensimmäistä kertaa kouluun. Liivissä oli nauhakoristelu. Äidit olivat saattamassa meitä lapsiaan. Seisoimme äidit ja lapset juhlasalin takaosassa.

Äiti oli nuori ja kaunis ja yhtä innoissaan kuin minäkin. Hänen silmänsä loistivat. Pidin äitiä kädestä kiinni ja odotin, milloin minun nimeni huudettaisiin.

Kun se hetki tuli, laskin äidin kädestä irti ja juoksin suuren salin poikki opettajani luo. Koulu oli alkanut. Rakastin lapsena koulua.

torstaina, elokuuta 30, 2012

Terveysjuomaa

Books and hot chocolate by Anna Amnell
Books and hot chocolate, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Nyt kun tiedämme, että suklaa on terveellistä, voimme nauttia siitä entistä enemmän.

sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2012

Kirjojen kosto

kirjoja 2

Siitä asti, kun muutimme pois entisestä tilavasta asunnosta, olen joutunut hävittämään paljon tavaraa, myös kirjoja. Olin ostanut niitä varsinkin kirpputoreilta ja Torontossa Maailman  suurimmasta kirjakaupasta, jonne tuotiin alennuskirjoja eri puolilta Pohjois-Amerikkaa ja hinnat olivat kirpputorihintoja.

En ole laskenut koskaan, paljonko minulla on ollut kirjoja enimmillään, mutta paljon, kaikki seinät täynnä kirjahyllyjä.

Viime talvena kävin taas läpi kirjahyllyjäni ja heitin pois suuren määrän. Kukaan ei haluaisi minun alleviivaamiani kirjoja ja kirjaston poistomyynnistä ostettuja kirjoja, vaikka ne olisivat kuinka hienoa kirjallisuutta. Kirjat kostivat: selkäni kipeytyi.

Nyt keräsin taas pari kassillista ja ajattelin lähettää ne eteenpäin. Lapseni lukevat kirjoja aina alkukielillä, jos mahdollista,  joten heille tässä olisi ollut vain muutama.

kirjoja 1

Tänään tuli katumus. Otin osan kirjoista pois muovikasseista, ladoin ne pöydälle ja päätin pitää ne vielä. Miten ihmeessä pääsen päämäärääni; yksi lyhyt seinä tyhjäksi kirjahyllyistä, jotta siihen saa tavalliset umpikaapit roinalle, josta en voi luopua?

  IMG_4266

torstaina, heinäkuuta 12, 2012

Teetkö alleviivauksia kirjoihin?

002

Paperisuikaleita tärkeiden tai muuten vain kiinnostavien sivujen kohdilla kirjoissa. Usein suikaleet ovat värillisiä. Leikkelen niitä kasan valmiiksi, kun luen jotain kirjaa, jota en raski tai voi alleviivata.

Kommentti Hannelen kirjallisuusblogin kirjoitukseen Antecknar ni eller stryker under?

- - säästän hyvin paljon aikaa, kun alleviivaan tärkeät kohdat ensimmäisellä kerralla lukiessani, toisella kertaa käyn läpi vain alleviivatut kohdat.

Hienoja ja hyvin kalliita kirjojani - katselukirjoja - en raski alleviivata. Silloin laitan väliin tarralapun tai teen vihkoon tai paperille luettelon. En alleviivaa koskaan kirjaston kirjoja enkä muilta lainattuja kirjoja.

 Tärkeistä sivuista voi ottaa valokopion ja niihin valokopioituihin sivuihin voi tehdä alleviivauksia ja merkintöjä. Samoin voi sivun tai kuvan valokuvata tai skannata.

2.

Minäkin digikuvaan eniten. Otan valokopioita erityistilanteissa, kun pitää saada sivu tai kuva eteen päiväkausiksi seinälle tai pöydälle. 

Tai sitten kokoan valokopioita kansioon, mutta ne vie liiaksi tilaa. Olemme toden teolla hävittäneet kansioita kun muutimmme pienempään asuntoon. Jos mulla olisi oma talo niin kuin Sulla, se olisi varmasti kattoa myöten täynnä kirjoja.:)

perjantaina, kesäkuuta 29, 2012

'Kirjankansiruno': Lennä, uneksi


Spring in Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.

Lennä, uneksi!


Vihreä oli laaksoni
Villikyyhkysten aika
Sata ja yksi laulua

Yökehrääjä
Painuva päivä

Kuulin pöllön kutsuvan
Joen yli puiden siimekseen
Ja aurinko nousee

Niin minä lähdin maailmalle keskikesän aamuna.


(Haasteena on kirjoittaa runo käyttämällä kirjojen kansissa olevia nimiä.)



tiistaina, kesäkuuta 12, 2012

Arkistolaatikot


arkistolaatikot, originally uploaded by Anna Amnell.
Ostin kauniit arkistolaatikot, joihin voin laittaa jo julkaistujen ja tekellä olevien kirjojen käsikirjoitukset ja erilaiset tallennustavat: lerput, korput, levyt, muistitikut. Arkistolaatikoita voi pitää pystyssä tai lappeellaan.

Tässä tilanteessa voin sanoa, että onneksi kirjoja ei ole kovin paljon. Lisäksi olen yhdistämässä esimerkiksi kolme ensimmäistä kirjaa yhteen laatikkoon. Tässä onkin yksi puuha täksi kesäksi.

lauantaina, huhtikuuta 14, 2012

Kommentti_ Lehdet ja kirjat


(Olen poistanut kuvan)
Anakronismia. Marialla on kirjan luku kesken lasta hoitaessa. Gemäldegalerie, Berlin

Kommenttini blogiin (joka on lopetettu)

Minäkin väsyn paperitulvaan, vaikka olen piintynyt lehtien lukija. Minusta on hauskaa pitää paperia kädessäni ja ajatella, mikä ihmeellinen keksintö kirjapaino oli.

Mutta kirja on tietenkin ykkönen, oikea paperinen kirja. Kauhea asia on se, että kirjat vievät paljon tilaa. Asumme nykyään kuin vanhojen kirjojen kaupassa. Jospa jotain niksahtaisi päässäni ja haluaisin ruveta lukemaan kirjat netistä ja varsinkin tabletilta. Käsittääkseni ne ovat vielä aika raskaita. Jos ne olisivat oikein kevyitä..

Ja toinen kauempaa ajallisesti: Enkeli ilmestyy huoneeseen, jossa Maria on ollut lukemassa (Hän luki tietenkin ääneen, niin kuin silloin tehtiin )

2. kommentti

Lapsuudessani asuin pikkukaupungissa, ja samassa korttelissa oli sanomalehden toimitus ja kirjapaino. Muistan kirjapainon suuret koneet ja painomusteen tuoksun.
.
Nyt siitä lehdestä on jäljellä vain muutama sivu, joka ilmestyy suuren lehtiyhtymän julkaiseman sanomalehden viikonloppujulkaisuna. Olen tilannut sen viikonloppunumeron nähdäkseni, mitä muistoja kaupunkilaiset kertovat puretuista puuutaloista, entisen maailman symboleista.

Jo useita vuosia sitten eräs toimittaja, joka lähetti Suomesta talousuutisia kansainväliselle lehdistölle sanoi, että hänen ammattinsa tulee pian tarpeettomaksi. Nythän ollaan jo niin pitkällä, että toimittajarobobotti kokoaa jo talousuutiset ja urheilukilpailujen tulokset paremmin kuin ihminen. Ne luetaan yhä usemmin netistä.

maanantaina, maaliskuuta 19, 2012

Nestor on lukumiehiä


Nestor , originally uploaded by Anna Amnell.
Mikäpä olisi myöskään parempaa unilääkettä kuin kirja!