Töölö, talo on saanut väriä

Töölö, talo on saanut väriä, originally uploaded by Anna Amnell.

Etu- ja Taka-Töölön rajamailla sijaitseva kerrostalo oli ennen ankean likaisenharmaa. Nyt se on saanut kauniin vihertävän sävyn, joka liittää sen ainakin minun mielestäni töölöläiseen pohjoisen uusklassisimin aikaan, 1920-lukuun.

Värit, muoti, kulttuuri, ulkomuoto

Tämä pashmiettan väri sopii minulle

Vaatteiden väri liittyy varmaankin moniin tekijöihin: kulttuuriin, yhteiskunnalliseen asemaan, uskontoon, muotiin. Tietenkin se liittyy myös kantajiensa ihon, hiusten ja silmien väriin, siihen mikä väri kullekin käy.

Suomi on paljolti vaaleiden, sinisilmäisten ja vaaleatukkaisten naisten maa. Kaikki eivät kuitenkaan ole tätä tyyppiä. Minun oli aikoinaan monesti vaikeaa löytää oikeanvärisiä vaatteita.

Minulla on hyvin vaalea iho, mutta tukka oli nuorena aika tumma. Tyttärelläni on varsinainen Lumikin vaalea iho ja tumma tukka -yhdistelmä.

Suomalaisten suosimat siniset vaatteet eivät ole koskaan käyneet minulle.

Kanadaan muutettuani löysin vaatekaupasta aivan toisenlaiset värit. Oli voimakkaita reheviä värejä intialaisille ja Karibian maiden naisille ja sävyjä, joita suosivat britti- tai saksalaista alkuperää olevat naiset. Niistä löytyi sopivia värejä minullekin.

Suomeen palattuani löysin parhaat vaatteet kirpputoreilta, jonne päätyvät eri maista ostetut vaatteet.

Nyt kun tukkani on muuttunut - kiitos tukkageenieni - aivan vaaleaksi, etsin uudenlaisia värejä. Jopa syvä musta käy nyt hyvin, mikä on käytännöllistä täällä pohjolassa, jossa sitä suositaan.

Meille on syntynyt monia vääriä käsityksiä menneiden aikojen muotiväreistä. Ajatellaan esimerkiksi, että rokokoo oli yhtä pastellisävyjen merta, mutta kirkas punainen oli myös suosittu, se on vaan haalistunut kokoelmien vaatteissa aikojen kuluessa, ja kirkasta väriä löytyy vain jostain saumojen sisältä. Tämän opin tukholmalaisen kustavilaisen kulttuurin seuran ollessa vierailulla Helsingissä.

Taistolaishuiveja?

DSC06897
Originally uploaded by amnellanna
Kukkahuiveja kirpputorilla

Vähän aikaa sen jälkeen, kun olin palannut Suomeen Kanadasta, istuin taksissa, joka oli pysähtynyt liikennevaloihin ja kadun yli kulki nuori nainen kukkakuvioinen venäläishuivi päässä.
- Taistolaishuivi! tuhahti taksinkuljettaja vihaisena. - Tuollaista en antais meidän tytön pitää.

Reaktio oli yllättävä. Käytin nuorempana usein venäläistä huiviani, joka oli vaaleapohjainen ja mielestäni oikein kaunis. Sillä ei ollut minulle poliittista merkitystä. Äidilläni oli oikein iso villainen, punainen kukkakuvioinen venäläishuivi hartiahuivina kotona. Sisareni oli ostanut sen varmaankin kirpputorilta.

En ole koskaan politisoinut venäläisyyttä, en Neuvostoliiton enkä nyt Putinin aikana. Minua ärsyttää myös se, että punaisesta väristä yritetään tehdä vain vasemmiston väri. Punainen on erittäin suosittu väri angloamerikkalaisessa maailmassa ja esimerkiksi katolisuudessa.

En anna myöskään demarien omia punaista ruusua. Kukilla ja väreillä ei ole poliittista jäsenkirjaa, samoin kuin ei ole rodulla, kansallisuudella, kielellä eikä uskonnolla. Minuun on yritetty kuitenkin iskeä venäläisten vihaajan leimaa, kun en pitänyt viime vuosisadalla venäläisiä kiusanneesta poliittisesta systeemistä. Venäläisyys on paljon enemmän kuin NL tai Putin. Minulle venäläisyys on Tsehov, tee, musiikki, kauniit sinikuvioiset astiat, isoisäni tarinat - ja monta muuta mukavaa asiaa.

Klikkaa hakusanaa 'taistolaisuus'

Mitä oli taistolaisuus. Aikalainen kertoo.

Arjen luovuutta