Female line -sukupuu

Onko nainen esiäitiensä summa? Ehkä enemmänkin mosaiikki, pala sieltä, toinen täältä. Äitini 1920-luvun ryhmäkuvasta leikattuna. Tämän kesän sivuharrastus on ollut pienten sukupuiden laatiminen kirkonkirjojen ja muiden sukusivujen avulla. Tilasin papintodistuksia jo 1990-luvulla. Toivon, ettei löydy enää virheitä. Naislinjaa on 11 sukupolvea, kun lasketaan mukaan myös nuorin eli 15-vuotias Heidi. Nimeltä tunnettu vanhin synt. 1707 melkein 300 vuotta sitten. Toivon pääseväni 1500-luvulle ja kaemmaksi. Siinä auttaa sitten DNA.
Jos aikaa ja energiaa riittää laitan sisaria, joita oli ennen aikaan paljon. Sen ainakin merkitsen luetteloon, kuinka vanhoiksi nämä naiset ovat eläneet.
Lue Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa.

Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta

"- Kasimir-setä, onko totta, että Suomessa naisetkin saavat kohta äänestää? kysyi Olga.

  - Totista totta.

  - Silloin minä kyllä muutan aikuisena asumaan Suomeen, sanoi Olga."

Näin sanoo pietarinsuomalainen Olga kirjassani Aurora ja Pietarin serkut(1993), joka on osa yhteispainosta Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 2014. 

Vasemmistolaispiireissä kirjastani ei pidetty eikä pidetä varmaan vieläkään. Se johtunee mun muassa tästä:
"  - Sitä minä en ymmärrä, miksi eivät kaikki olleet iloisia senaatintorilla? Olga kysyi. - Eivät ottaneet edes hattua päästään.
  - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet vielä tyytyväisiä, mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Toivokaamme, että kaikki jää tähän ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa.
Vaahteralaakson Aurora, kirjan Aurora ja Pietarin serkut lopussa.
Myös e-kirjana http://www.adlibris.com/fi/e-kirja/vaahteralaakson-aurora-9789522867247

Myös e-kirjana

Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta: Matti Amnell, kannen kuva (yksityiskohta/detail) "- Kasimir-setä, onko totta, että Suomessa naisetkin saavat kohta äänestää? kysyi...

C.S. Lewis ja naiset : lukijat, vaimo, sijaisäiti ja äiti

Tämä Roger Lancelyn Greenin kirjoittama elämäkerta oli ensimmäinen kirja, jonka luin Lewisista. 
Lewis oli hyvin erikoislaatuinen ja ennakkoluuloton ihminen. Hän oli avulias ja antelias. Nuorena hän antoi ilmaisia tunteja opiskelijoille. Käännyttyään kristityksi hän tuki lukemattomia ihmisiä taloudellisesti. Hän hoiti dementoituneet koiransakin niiden oikkuja noudattaen, niin kärsivällisesti, että se herätti huomiota naapureissa. Vaikka hän oli itse rojalisti ja keskiajan ritariaatteen asiantuntija, hän ei ottanut vastaan lordin arvoa sanoen syyksi, että hänen Labour-puolueeseen kuuluvat pubikaverinsa pahastuisivat siitä. Hän vastusti tuskallisia eläinkokeita, ennen kuin se oli muotiasia.

Olen lukenut Lewisin kirjoja ja hänestä kirjoitettuja kirjoja puolen vuosisadan ajan ja tein vuonna 1970 gradun Narnia-kirjoista. Clive Staples Lewis (synt. 1898) kuoli vuonna 1963 samana päivänä kuin presidentti Kennedy.

Luotettavia elämäkertoja:
Roger Lancelyn Green ja Walter Hopper uusi elämäkerta Lewisista (painos loppunut kustantajalta)
 Alister Mc Green:  C. S. Lewis: Elämä

valokuvia C.S. Lewisista
C. S. Lewis Wikipedia

Maria kertoo Sininen linna blogissaan C. S. Lewisin kirjasta Ilon yllättämä, josta on tullut uusi painos. C. S. Lewis kertoo siinä lapsuudestaan ja kirjoista ja siitä, miten hänestä nuoresta Oxfordi-älyköstä tuli kristitty.

Richard Attenborough'n ohjaamassa elokuvassa Shadowlands(1993): Lewisin kirjojen ihailija [ Debra Winger ] menee jännittyneenä Oxfordiin teehuoneeseen, joka on sovittu kirjeessä tapaamispaikaksi. Kukaan ei liikahdakaan teehuoneessa, kun hän astuu sisälle. Tilanne on kankea ja muodollinen. Mutta tämä reipas amerikkalainen nainen huutaa huihkaisee: Onko täällä ketään, jonka nimi on Lewis! Estynyt ja hienostunut Lewis [Anthony Hopkins] nousee paikaltaan.

Lukemattomat ihmiset kirjoittivat Lewisille ja hän vastasi yleensä heille. Amerikkalainen Kathryn Lindskoog kertoo siitä, kuinka hän sai vuonna 1956 apurahan opiskellakseen Englannissa ja meni ensi töikseen tapaamaan ihailemaansa kirjailijaa C. S. Lewisia. Hänen oma kirjallisuudenprofessorinsa, CS Lewis-tutkija Clyde Kilby oli varoittanut, että Lewis on naisvihaaja [womanhater]: Kilby oli jättänyt vaimonsa odottamaan autoon, kun oli mennyt tapaamaan Lewisia! Kathryn jännitti kovasti tapaamista.

Asetelma oli täysin identtinen sen kanssa, mitä olemme nähneet Richard Attenborough'n ohjaamassa elokuvassa. Lindskoogin kokemus oli kuitenkin täysin päinvastainen. Hän oli ehtinyt päästä juuri ja juuri sisälle rautatieaseman vieressä olevaan Royal Oxford Hotellin teehuoneeseen, kun roteva mies ponnahtaa seisomaan eräältä sohvalta ja huutaa huihkaisee: Hei, siellähän te olette!

Mies on tyypillinen walesilainen, näyttää ennemminkin rugbyn pelaajalta kuin kirjallisuudenprofessorilta. Hän pyytää istumaan viereensä sohvalle ja tarjoaa tupakkaa. [Lewis oli aina savupilven ympäröimä.] Kun nainen sanoo, ettei polta, Lewis sanoo: Se on hyvä, sillä siihen kun oppii, siitä ei pääse eroon. Lewis ja Lindskoog keskustelevat leppoisasti ja hauskasti yli tunnin ajan.

Vaimo Joy Davidman Lewis

Lewis oli mennyt vähän aikaa aikaisemmin platoniseen siviiliavioliittoon, joka oli pelkkä muodollisuus. Joy Davidman Gresham olisi karkotettu maasta, sillä hänen turistiviisuminsa oli vanhentumassa. Hänellä oli väkivaltainen alkoholisti aviomies, joka oli jättänyt hänet (1953) ja kaksi pientä poikaa, David ja Grahame Greshame, jotka hän oli tuonut mukanaan Englantiin. Joy halusi aloittaa uuden elämän Englannissa.

Joy Davidman oli juutalainen runoilija ja elokuvakäsikirjoittaja, entinen marksilainen, joka oli kääntynyt kristinuskoon lähinnä C. S.  Lewisin kirjojen kautta. Kun Davidman sairastuu syöpään ja on kuolemaisillaan, hän ja Jack Lewis menevät naimisiin sairaalassa kirkollisen vihkimyksen kautta (1957). Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Joy parantuu, ja avioliitosta tulee oikea avioliitto.

Lewis oli löytänyt vaimon, joka sopi juuri hänelle: huippuälykkään, sanavalmiin ja laajalti lukeneen naisen, jota Englannin älykköjen ilmapiiri ei lannistanut. Joyn ja Jackin tarina on meille tuttu Varjojen maat -elokuvasta. Se on melko uskollinen todellisuudelle muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Edellä mainitun lisäksi: Joylla oli kaksi poikaa, eikä yksi kuten elokuvassa [toinen on kääntynyt juutalaisuuteen ja sanoutuu irti kaikesta Lewisiin liittyvästä. Oikeutensa Lewisin kirjalliseen jäämistöön pojat möivät jo vuosia sitten, mitä he varmaankin nyt katuvat. ] Lisäksi Lewis ei menettänyt uskoaan vaimonsa kuoltua, niin kuin elokuvassa viitataan joidenkin kriitikoiden mielestä, ei ainakaan pitemmäksi aikaa kuin yhdeksi illaksi.

Ennen Joyn kuolemaa Lewisit tekivät pitkän matkan Kreikkaan yhdessä Jackin hyvän ystävän ja elämäkerran kirjoittajan Roger Lancelyn Greenin ja tämän vaimon (myös Joy) kanssa (1960). Lewis oli suunniltaan surusta vaimonsa kuoltua. Joy Davidman oli vasta 45-vuotias kuollessaan. Lewis kirjoitti salanimellä N.W. Clerk kirjan Grief Observed. Se oli jäädä täysin huomiotta, mutta TS Eliot pelasti sen, ja sitä pidetään nyt yhtenä Lewisin parhaimmista teoksista. (C.S. Lewis: Muistiinpanoja surun ajalta. Suom. Anna-Mari Kaskinen.)

Sodassa kuolleen ystävän äiti  Janie King Moore (1873-1951)

Jack Lewis joutui teini-ikäisenä sotaan. Hän ystävystyi asetoverinsa Edward Cortnay Francis Mooren eli Paddy Mooren kanssa ja vieraili tämän kotona. Paddyn sisar Maureen [myöhemmin Lady Dunbar of Hempriggs] on todistanut kuulleensa, kuinka pojat vannoivat toisilleen, että jos toinen heistä kuolee sodassa, toinen pitää huolta molempien vanhemmista, Paddy Jackin isästä ja Jack Paddyn äidistä.

Jack joutui etulinjalle 19-vuotissyntymäpäivänään. Kun Jack haavoittui, rouva Moore kävi katsomassa häntä sairaalassa, mutta Jackin isä ei tullut käymään yhtään kertaa Jackin lukuisista kirjeistä huolimatta. Jackin veli Warren kertoo Lewisin kirjeiden alkupuheena olevissa muistelmissa tästä tapauksesta. 19-vuotias Jack tunsi isän hyljänneen hänet. Kun Paddy kuoli, Jack "adoptoi" rouva Mooren äidikseen ja Maureenin sisarekseen ja lupasi pitää heistä huolta. Tästä nuoren miehen ihanteellisesta päätöksestä oli kauaskantoiset seuraukset.

Jack Lewisia 25-vuotta vanhempi rouva Moore oli eronnut ja muutti tyttärensä kanssa Oxfordin lähelle. Jack asui heidän luonaan lomien aikana ja viikonloppuina, samoin Jackin veli Warren Lewis lomalla ollessaan. Tilanne salattiin kokonaan Jackin isältä, joka luuli elättävänsä vain opiskelijapoikaansa. Lewisin ystävät ovat sanoneet myöhemmin, kun rouva Mooren ja Lewisin suhteesta on alettu esittää monenlaisia olettamuksia, että heistä oli täysin normaalia, että joku huolehti poikamiehen taloudesta. Sitä paitsi sekä opiskelijat että ylipistonopettajat asuivat silloin enimmän ajan lähinnä yliopistolla olevissa asunnoissaan. Saatuaan vakinaisen viran Jack ja warren Lewis ostivat The Kilns –nimisen talon rouva Moreen kanssa, mutta talo oli kokonaan rouva Mooren nimissä.

Entinen oppilas Georg Sayer on kertonut, että hänestä oli täysin normaalia, että iäkäs nainen hoitaa poikamiehen taloutta. Rouva Moore oli varmaankin nuorempana ystävällinen äitihahmo, mutta hänestä kehittyi vanhemmiten kotityranni, joka komenteli Jackia ja Warrenia, joka kutsui Jackin tilannetta "vapaaehtoiseksi orjuudeksi". Väitteet Lewisin ja rouva Mooren suhteen intiimiydestä ovat täysin olettamuksia, suorastaan naurettavia. Ainoa viittaus siihen suuntaan voisi olla Lewisin muistelmissaan sanoma kohta, että hänellä oli nuorena "valtava emotionaalinen episodi, josta hän ei voi puhua".

Äiti Flora Hamilton Lewis (1862-1908)

Clive Staples Lewis oli 10-vuotias, kun hänen äitinsä Flora (os Hamilton) kuoli. Flora oli yliopistotutkinnon suorittanut lahjakas matemaatikko. Hänellä oli läheinen ja lämmin suhde lapsiinsa. Hän luki heille, vaelteli heidän kanssaan luonnossa ja kasvatti heitä huolellisesti. Äidin kuolema oli murskaava isku. Kirjassa Velho ja leijona Digory on samassa tilanteessa.

Äidin kuolema sai pojat lähestymään toisiaan entistä enemmän, he olivatkin toistensa parhaat ystävät koko ikänsä. Isä etääntyi surussaan pojistaan. Se sai pojat pakenemaan entistä enemmän mielikuvituksen ja kirjojen maailmaan. Warrenista tuli upseeri, mutta hänkin oli kirjallisuudenystävä ja mukana kuuluisassa Inklings-ryhmässä, johon kuului myös Tolkien. Hän on kirjoittanut itsekin kirjoja. Warrenin tragedia oli alkoholism. Kirjallisuus oli Lewisin pakopaikka ja elämänura. Äidin kuoleman jälkeen menetetyn ilon hän löysi todella vasta kristinuskosta ja jo iäkkäänä miehenä rakkaudesta vaimoonsa, joka kuoli kuten äitikin syöpään.

Tämä  kirjoitukseni oli Narnia-blogissani: C. S. Lewis ja naiset.

Kommentti: Outo, outo kirjallinen maailma

Kommentti kirjoitukseen Elämme uusromanttista aikaa: Yleismaailmallisestikin naisia koetetaan hallita karsinoinnilla ja vähättelyllä. Se näkyy jo kielessä. Esim englannin 'lady' sanan käyttö: Siivoojaa alettiin sanoa 'cleaning ladyksi'. Emme voisi kuvitellakaan sanaa 'cleaning lord'.

En ole miesvihaaja, mutta on pakko sanoa, että ihmiskunnassa näyttää olevan pysyvä trendi, jolla naisen menestystä tai toimintaa yleensäkin kahlitaan. Onko se jonkinlainen biologinen tarve miehillä, sillä miehistä parhaimmatkin sortuvat siihen? Ja monesti naiset menevät mukaan vähättelyyn vaikuttaakseen miehiltä.

Jos laitetaan yhteen nainen ja lapsi, kohtelu on vielä oudompaa, ja yleensä naiset hyväksyvät sen.  Joku on saattanut julkaista vaikkapa kymmenen lastenkirjaa (tai nuortenkirjaa), mutta häntä silti kutsutaan esikoiskirjailijaksi, kun hän julkaisee aikuisille suunnatun kirjan. Lajia pidetään niin ala-arvoisena, että vain 'palkitut' lasten- ja nuortenkirjat noteerataan. Mikähän elämä syntyisi, jos "aikuistenkirjoja" kirjoittaneita miehiä kohdeltaisiin samalla tavalla? Ajatellaanko, että lapsille ja nuorille kelpaa mikä hyvänsä?

Samalla tavalla ajatellaan, että naista viihdyttää mikä hyvänsä. Miesten "viihderomaaneja" parjataan yleensä vain, jos kirjoittajat edustavat puhujan vastustamaa poliittista suuntausta.

P.S.
 Kotonani asuva "miehistä parhain" on sitä mieltä, että syynä ovat perinteet. Naista väheksyvä asenne periytyy. Lähellä on aika, jolloin naisella ei ollut omaa rahaa, ei omistusoikeutta, ei perintöoikeutta, hän ei saanut opiskella yliopistossa jne.

Tärkeä lisäys: Naisten syrjintä lievenee kansainvälisen kilpailun avulla. Syrjintä on "suljettujen markkinoiden ongelma", ja suomenkielinen kirjallisuus taitaa olla pitkälle suljettu markkina-alue. (Pertti Haparanta: Globalisaatio ja naisen asema. - Halko et al. : Naiset miehet ja talous. 2010)

2.Lukeminen on pohjimmiltaan hyvin yksityinen tilanne, jossa lukija kohtaa kirjailijan ja hänen luomansa maailman.
3.
Etsit siis nimeä jollekin kurssille? 

Eikö Naistenromaanityöpaja olisi hyvä nimi? Se sisältää kaiken paitsi "miestenromaanit", vaikka miehetkin kirjoittavat naistenromaaneja (Madame Bovary on aikamoinen naistenromaani.)

Naistenromaanihautomo voisi kuulostaa hiukan "kanamaiselta" , vaikka se olisi aika kodikas mielikuva: Naiskirjailijat hautovat kuin kanaemot lapsiaan. Sinnehän voisi ilmaantua joku kultamunia hautova kanakin.

4. Hyvä. 'Viihderomaanihautomo' on silloin uusi vihreä oksa käsitteeseen yrityshautomo, joka on jo tuttu ja sukupuolineutraali termi.:)

EM2012: Miesten ja naisten vaatteet

Jos naiset pukeutuisivat kuten miehet

Olemme ihmetelleet täällä telkkarin ääressä, miksi on näin: Miesurheilijoilla on pitkä paita ja pitkälahkeiset shortsit. Naisurheilijoilla on paljastavat asut: napa paljaana ja bikiniasu. Kuka tietää, mistä tämä johtuu? Onko meidän yhteiskunnassamme niin kova pula miehistä, että naisten täytyy tuoda koko ajan seksuaalisuuttaan esille? Vai hankitaanko naisten avulla rahaa urheilulle?

Helsinkiläisiä

IMG_6492, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Nämä nuoret naiset ovat kuin 1700-luvun helsinkiläisiä. Tämä on tyttäreni ottama kuva paikallisesta ostoskeskuksesta, jossa he jakoivat juustomaistiaisia. Kuka väittää vielä, että kaupallisuus on aina ikävää?

Ks myös Pink Lady's Syle File

Nuoret tytöt ja vanhukset innokkaita blogien lukijoita

On ajateltu, että muotitietoiset nuoret tytöt lukevat eniten blogeja. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan 46% Internetin käyttäjistä lukee blogeja. Eniten lukijoita on odotetusti netinkäyttäjäryhmässä 12-15 -vuotiaat tytöt.  Heistä 86% lukee blogeja. Mutta yli 76-vuotiaista 20% lukee blogeja. Ruotsalaiset ja internet vuonna 2011 HBL:n mukaan. HBL harkitsee mummoblogin perustamista.:)

Olen miettinyt  sitä, lukevatko tytöt nukkekotiblogeja. Omalla nukkekotiblogillani on nimittäin yllättävän paljon vierailijoita ja vakituisia kävijöitäkin. Sama ilmiö voisi selittää myös keskiaikablogini suosion. Siinä on "päähenkilönä" kyynärän mittainen tyttö, ja siinä kerrotaan paljon myös vaatteista. Blogeissani ei ole paljon kommentteja paitsi tässä blogissa haastekuvien yhteydessä. En ehdi itsekään kulkea monissa blogeissa ja usein vain käväisen jättämättä jälkeä. On ollut vähän kiirettä. Toivon, että tilanne paranee, sillä blogeissa kieli elää, ja aiheet ovat kiinnostavia. :)

Naiset ja muoti. Sidotut jalat

A store that makes shoes for bound feet. They still have a few regular clients., originally uploaded by Brin d'Acier.

Liikkeellä on Melakassa, Malesiassa edelleen säännöllisesti kenkiä teettäviä asiakkaita.
A store that makes shoes for bound feet. They still have a few regular clients.

On meillä länsimaiden ihmisilläkin omituisuutemme. Hassuja nuo hienouden symbolit. 1800-luvulla hienolla ihmisellä oli kalpea iho. Se merkitsi, ettei tarvinnut raataa ulkotöissä. Sitten tuli muotiin rusketus, joka merkitsi, että oli aikaa olla uimarannalla. Ennen lihavuus oli korkean varallisuuden merkki, sitten tuli laihuudesta korkean statuksen merkki. Wallis Simpson jo sanoi, ettei voi olla koskaan tarpeeksi rikas eikä tarpeeksi laiha. Niin meitä heitellään.

Naisten kesken: kommentteja

Pohjoiskarjalainen Aili Nupponen on ponityttöjen ikioma runoileva Aili-mummo, jonka "virtuaalituvassa" me naiset viihdymme rupattelemassa.


Kommenttejani
kuvasta, jossa Aili on Goassa:


Todellakin hauska kuva. 
Olen käynyt hindutemppelissä vain Torontossa. Se oli valkoinen kaunis rakennus, ja sisällä oli runsaasti värikkäitä patsaita, jotka kuvasivat hindujumalia. Olimme mieheni kanssa ainoat ei-intialaiset ja saimme sydämellisen vastaanoton. 

Tyttäreni on hyvin ihastunut Intiaan. Hän pitää kuumasta ilmasta ihan niin kuin miehenikin. Heillä on etelän geenejä jostakin. Mitro Revon äiti oli kollegani eräällä koululla ja oli sitä mieltä, että Bysantista ne sellaiset geenit tulivat. Voi olla niin. Ehkä pohjoiset miehet toivat kaupparetkillään itselleen vaimon sieltä.

Ihanan kesän muistoja
(elokuun tultua)
Lienee hiljaisinta aikaa blogeissa. Minkähänlaisia olemme tänä syksynä ja tulevana talvena, kun olemme kokeneet toisaalta etelämaisen kuuman ja kauniin kesän ja toisaalta kylmän vihan viiman? Millaisena tulee tämä kesä uniimme? Kyllähän se jättää jäljet.


--On aina hauskaa nähdä kuvia maaseudulta, joka on monille meistä lapsuuden maisemaa, vaikka asumme kaupungissa.


2. kommentti

Aili, 
on ihmeellistä, että yli 5,1miljoonan asukkaan Toronto (=suur-Toronto, vars noin kolme) on vain Ontarion provinssin pääkaupunki ja puolen miljoonaan asukkaan Ottawa on Kanadan pääkaupunki. 


Kiinnostavaa on se, että 1900-luvun alussa Torontossa ja Helsingissä oli yhtä paljon ihmisiä. Siirtolaiset eli maahanmuuttajat ovat kasvattaneet Toronton. Siinä ovat olleet mukana suomalaisetkin siirtolaiset, joita on mennyt sinne eri aikoina. 

Tyttäreni on Anarkistimartta

Miten siinä niin kävi? Katso kaikki kuvat, niin näet mitä he puuhaavat.

Kuvat:  Pink Lady on the Loose!

Ihaillaanko Suomessa väkivaltaisia naisia?

Kleopatra VII (69-31 eKr)

Kleopatra ei näy olevankaan ainoa Kleopatra Egyptin historiassa, vaikka hän on kuuluisin heistä ja meille nykyajan ihmisille ainoa oikea Kleopatra. Paha kello kauas kuuluu.

TV 1 esittää tänään englantilaisen dokumentin "Historiaa: Kleopatra - lumoava murhaaja". Aika outo nimi dokumentille, varsinkin kun tulee mieleen eilinen lehtiartikkeli suomalaisista naismurhaajista. TV-dokumentin alkuperäinen nimi on "Cleopatra: Portrait of a Killer" [Kleopatra - murhaajan muotokuva]. Ihaillaanko Suomessa väkivaltaisia naisia?

Iltalehden artikkelin nimenäkin oli "Surmanenkelit". (Iltalehti 29.12.2009) Se käsitteli Suomen vaarallisimpia naisia, tappajahoitajia, paloittelumurhaajia, tappajabodaajaa jne. Kuvottavaa. Aivan yhtä kuvottava on "lumoava murhaaja". Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse mustasta huumorista.

Vrt Pelkäävätkö nuoret naisten väkivaltaisuutta? Kukkahattutädit:

(väliotsikko) Kukkahattutädit väkivaltaisia suomalaisia naisia ?

He ovat "kovia suustaan", hyökkäileviä ja väkivaltaisia: he uhkailevat, riehuvat, "hyökkäävät elokuvatarkastamoon, eivät epäröi käydä kimppuun", heiluttavat laukkujaan, "viilaavat hampaitaan" ja "hakkaavat sateenvarjoillaan".

Naistenpäivä 2006

Hyvää naistenpäivää!
Happy Women’s Day!
Bonne journée des femmes!

My Fair Ladyn Henry Higgins tuskaili sitä, miksi nainen ei voinut olla samanlainen kuin mies. Onko tämä toteutunut Suomessa?

Mitä merkitsee olla nainen Suomessa vuonna 2006? Onko naiseus vanhanaikaista? Onko sitä yleensä olemassa? Onko naiseus etu vai haitta?

Mitä merkitsee nainen - isoäiti, äiti, sisar, vaimo, tytär, ystävä - miehelle? Mitä merkitsee nainen naiselle?


Tervetuloa naistenpäiväkahveille, hyvät naiset ja miehet! Vai maistuisiko virtuaalinen tee paremmalta?





International Women's Day

Lisääkö ikä kauneutta?

Kun minä olin nuori, minulla oli jatkuva rumuuskompleksi. Nyt kun minä olen vanhempi, se on kadonnut kokonaan. Tunnen olevani kaunis - varsinkin katsoessani meidän hissimme peiliin, jonka edessä muutkin naiset ovat tunnustaneet ihailevansa ulkomuotoaan. Ne entisajan peilintekijät olivat ammattilaisia.

Olen ajatellut, että tämä kaikki on vain mieheni tehokkaan aivopesun tulosta - ja sen hienon vanhan peilin ansiota. Ei toki. Brandeisin yliopiston naistutkimuksen opettaja paljastaa, että on suorastaan keskiaikaista ajatella naisen vartalon kehityksen alkavan mennä alaspäin teini-iän jälkeen. Muistammehan ne keskiajan naiskuvat - langanlaihat teini-ikäiset, joilla oli yleensä muutama vuosi elinaikaa edessä?

Lue Margaret Morganroth Gulletten herkullinen artikkeli "Feeling Old and Ugly? Take Another Look".