Kommentti: lapset ja lukeminen

Rakkaus kirjoihin alkaa yleensä kotona. Kun lapselle luetaan ääneen tai kerrotaan tarinoita, kummitusjuttuja, vitsejä, syntyy rakkaus sanojen mahtiin ja lumoukseen.

Taitava opettajakin voi auttaa. Minulla oli kansakoulussa, sen ajan ala-asteella, opettaja, joka rakasti kirjallisuutta. Me lausuimme runoja, luimme ja esitimme näytelmiä. Vaikuttavin draama-kokemus oli se, kun naapurin 8-vuotiaan pojan vatsasta vedettiin luokkamme pikkunäytelmässä "laiskamato" = narunpätkä. Se oli minulle jotain, jota lienevät katsojat kokeneet Shakesperen aikaan.

Elämys on tärkein. Kirjaa lukiessa oli minulle suurin elämys, kun luin Topeliuksen Wälskärin kertomuksista, kuinka munkki hiihti loputtoman suuren jäätyneen järven poikki. En ole raskinut lukea kirjaa uudestaan. [Syntyi historian taju ja näin maiseman linnun lailla. Minua vietiin aikamatkalle.]

Sarjakuvakin voi olla suuri elämys. Muistan elävästi kuvan, jossa ystävät murhaavat Julius Caesarin (Classics Illustrated). En edes osannut englantia paljon ollenkaan silloin.

Pilaako liika ohjelmointi elämyksen? Olemmeko lapsina todellisuudessa sattuman armoilla siinä, mihin suuntaan elämämme kääntyy?

Huom! Artikkeli siitä, miten kohdussa kuultu musiikki ja äänet vaikuttavat. Lue siis jo lapselle, joka ei ole vielä syntynyt. Huotilainen & Fellman: Sitä äitiä kuuleminen, jonka kohdussaasunto Duodecim/2009
Linkki on pitkä, jos haluat kopioida sen itsellesi, käytä tätä
http://tinyurl.com/

Mukavaa viikonloppua

Old friends, originally uploaded by amnellanna.

Vanhojen ja uusien ystävien seurassa.

Kukkia Aalto-maljakossa

Huhtikuun tulppaanit, originally uploaded by Anna Amnell.

En pidä Aallon suunnittelemista rakennuksista. "Vohvelikeksikin" pilaa Katajanokan. Hänen nojatuolinsa ovat epämukavia ja jotkut edustustuolit suorastaan vaarallisia. Olen nähnyt vieraan keikahtavan eräillä hienoilla kutsuilla lattialle Aallon nojatuolista.

Pidän Aalto-maljakosta. Kyllä siinä voi pitää kukkia. Olen tarjonnut siitä hedelmäsalaattiakin. Siinä voi säilyttää esineitä.

Onnellista pääsiäistä!


 

Aalto-vaasi kelpaa kukkaruukuksikin

Aku Ankka -lehti 60 vuotta Suomessa

Aku Ankka -lehti 60 vuotta Suomessa, originally uploaded by Anna Amnell.

Kun muutimme 1970-luvun lopulla Kanadaan, lapsemme sanoivat: Täällä on kodikasta. Kaikki on niin kuin Aku Ankassa.

Oli tuttua, että ikkunat avattiin nostamalla ruutu ylös kehyksineen ja sanomalehdet jakoi koulupoika, joka ajoi kovaa vauhtia talon ohi ja heitti lehden talon edessä olevalle nurmikolle.

Moni muu asia tuli tutuksi suomalaisille lapsille Aku Ankasta. Ainakin ennen aikaan kieli oli hyvää Aku Ankassa.

En ole ostanut aikoihin Aku Ankkaa. Kyllästyin, kun näin, että sekin oli mennyt mukaan outoon eaa-villitykseen, jota vastaavaa ei lapsille tyrkytetä muissa maissa. Mutta Aku Ankkahan on Hesarin kotieläin.

Aku Ankka ja eaa  alkoi vuonna 2000. Lue, merkinnän alkuperästä.

Vertaa lasten Wikijunior muilla kielillä ja suomeksi.

Otin valokuvat Päivälehden museossa, kun näyttelyä oltiin vasta kokoamassa.

Kulttuurilehti Aku Ankka

Muutimme 1970-luvulla Kanadaan. Lapset olivat innoissaan, sillä siellä oli kaikki niin kuin Aku Ankoissa.

Talojen edessä oli nurmikot. Ikkunat avattiin nostamalla ruutu ylös. Vesipostit olivat punaisia. Lehtipoika ajoi talon ohi hurjaa vauhtia ja heitti sanomalehden rappusille.

Aku Ankat tekivät lapsille tutuksi muutakin kuin Amerikan kulttuuria. Museoissa he huomauttivat tavan takaa: Tästä kerrottiin Aku Ankassa.

Jostakin syystä oppineet herrat ovat Aku Ankkojen hartaimpia ystäviä.

Olen ihmetellyt sitä, että ihmiset etsivät nykyään vanhoja Aku Ankkoja. Nostalgiaa? Sanotaan myös, että Aku Ankkojen taso on laskenut. Yksi syy voi olla myös se, että Aku Ankka on ryhtynyt käyttämään eaa/jaa -merkkejä. Ateistiperheitä on Suomessa vähän, muutama prosentti. Muut eivät niitä merkkejä viitsi katsella. Siksi etsitään mieluummin kirpputoreilta vanhoja lehtiä tai luetaan muuta. Ei ole myöskään oikein, että alkukielen BC/AD käännetään muotoihin eaa ja jaa.