
Kaksi varovaista suomalaista lakimiestä siinä keskusteli. Nuoret haastattelijat eivät uskaltaneet keskeyttää Halosen pitkiksi venyneitä esitelmiä, jotka eivät olleet hänelle edes eduksi. Niinistö kuunteli niitä hiukan huvittuneen näköisenä mutta keskeyttämättä. Jännitys vaikutti näihin kahteen henkilöön eri tavalla: toinen puhui liikaa ja toinen liian vähän.
Kiinnostavia olivat Halosen toivomus yhteistyöstä "jossain muodossa" tulevaisuudessa ja Niinistön "kannattaa ajatella tulevia kuutta vuotta eikä menneitä", kun Halonen vetosi jälleen siihen, että hänhän on presidentti.
Toivon Suomen muuttumisen
dokumentoimista myös blogeihin
Yllättävän harvat bloggaajat ovat kertoneet siitä, mitä ajattelevat näistä vaaleista. Toisaalta jokainen saa pitää tietenkin omina tietoinaan poliittiset mielipiteensä samoin uskontoa koskevat. Olen nähtävästi itse niin suurelta osalta pohjois-amerikkalainen, että minusta on luontevaa puhua avoimesti näistäkin asioista.
Mutta kannattaessani kristinuskoa tai Niinistöä olen kuitenkin samanlainen kuin ainakin puolet suomalaisista. Minusta on ollut tärkeää raportoida se, kuinka nukkuvien puolueen jäsenkin voi kiinnostua politiikasta. Muutamat Finlandia-palkintopäätökset ja Kiiltomato herättivät minut kuvitelmasta, että kaikkihan menee jo ihan kivasti ja tasapuolisesti.
Suomi muuttuu onneksi koko ajan avoimemmaksi ja vaikeitakin asioita uskalletaan jo käsitellä (vrt Helsingin Sanomat "Tuomio kommunismin rikoksille"). Halutaan olla ainakin osa Eurooppaa, jos ei ihan koko maailmaa.
(Kukat eivät ole tarkoituksellisesti eri kokoa. Ne ovat samaa Bloggerin kokoa.)