Mikä on sananvapauden hinta suomalaisessa blogimaailmassa?

Photo: Freefoto.com
Sen jälkeen kun kirjoitin 14.1.2006 kannattavani Sauli Niinistöä presidentinvaaleissa, kävijämäärä blogissani on laskenut. Ensimmäisinä kuutena kuukautena oli noin 3850 käyntiä kuukaudessa, mutta viimeisinä
kolmena vain 2260. Välillä minulla oli kyllä parin viikon bloggaustauko kirjoitustöitteni vuoksi, mutta ihmeekseni en huomannut silloin mitään suurempaa vähennystä - ihmiset lukivat nähtävästi vanhoja kirjoituksiani.

Voisin sanoa, että sananvapauden hinta on noin 1590 käynnin lasku kuukaudessa tässä blogissani. Sehän on vähän, sillä on edelleen maita, joissa sananvapauden hintana on virasta erottaminen, kidutus, mielisairaalaan joutuminen, lasten menetys, maasta karkotus ja jopa hengenmenetys.

Minä arvasin tämän asian, mutta vanhana, siis entisenä sosiologian opiskelijana (laudatur-seminaari käyty Kullervo Rainion oppilaana), halusin myös kokeilla. Suomalainen bloggaaja saa kirjoittaa krapulasta, oksentelusta, pettämisestä, mutta hänen suosionsa ei laske. Hän saa olla vasemmistoliittolainen, vihreä tai demari. Ovatko suomalaiset bloggaajat ja blogien lukijat siis enimmäkseen vasemmalta? Siinä olisi jollekin tutkimusaihe.

Hyvää kevättä kaikille bloggaajille sukupuolesta, maailmankatsomuksesta ja puolueesta riippumatta. Luen teitä kaikkia sen verran kuin ehdin. Voikaa hyvin!

Kuka on työläinen?

Kuva: 120 Classic Posters. Dover. Copyright. (kuva poistettu)

"Joenniemi on kulttuurityöläinen kolmannessa polvessa. Äiti on kuvataideintendentti ja isoäiti perusti Oulun taidemuseon, vaari ja isovaari olivat kuvataiteilijoita.

'Kulttuurityöläisyys tarkoittaa myös sitä, että työtä tehdään vapaa-aikanakin", Joenniemi sanoo.
' Mutta nollaan sitten itseni katsomalla tv:tä. '"
(Tuomas Kaseva: Hämmentäjä kilpailuttaa runot. Tapasimme Minna Joenniemen. HS/C 23.2.2006)

Minä kävin nollaamassa itseäni lukemalla Hesaria. En nollaantunut, hämmennyin.

Ketä saa sanoa työläiseksi? Milloin saa sanoa työläiseksi? Onko joillakin monopoli sanoihin? Ajatelkaa asiaa.

Terveisin

kulttuurityöläinen

klo 17:42. Juttuni tuli tähän klo 10:45. Se ei näy vieläkään Blogilistalla päivittyneenä. Kylläpä on hidasta.

17:45 Nyt ilmestyi. Kesti siis vain 7 tuntia.

Sama väri, eri merkityksiä. The many meanings of red.

Punainen on nähtävästi varhaisin ihmisen tajuama väri. Kaikki lapset pitävät punaisesta, mutta aikuisilla punainen merkitsee jopa aivan vastakkaisia asioita eri kulttuureissa. Egyptissä, Kiinassa ja Keski-Amerikassa punainen merkitsi puhdistumista, uudistumista, Kiinassa myös pitkää ikää. Roomalaisille punainen lippu merkitsi taisteluun kutsua.

Muinaisille egyptiläisille punainen oli pahojen asioiden symboli, rukoiltiin: ”Oi, Iisis, vapauta meidät pahojen punaisten asioiden vallasta”, mutta alkemisteille viisauden kiven toinen nimi oli ”punainen leijona”. Feniks-linnussa yhtyivät punaisen värin hyvät ja pahat ominaisuudet.

Intiassa väreillä on uskonnollinen merkitys. Punainen merkitsee intohimoa ja energiaa, se on sotilaan väri. Etelä-Afrikassa punainen on surun väri. USA:ssa punainen on republikaanien ja sininen demokraattien väri. Punainen on yleisin väri valtioiden lipuissa.

Vallan väri. Red – the colour of power.

Raphael: Kardinaalin muotokuva. 1500-1512.
Perinteisesti punainen on ollut vallan väri. Roomassa vain keisari sai käyttää punaista väriä vaatteissaan. Saksan keisarit jatkoivat perinnettä ja se siirtyi kardinaaleille vuonna 1486.
Keskiaikana kardinaalin, kuninkaan, tuomarin ja teloittajan punainen viitta kertoi, että heillä oli valta elämästä ja kuolemasta. 1800-luvulla tuli sotilaille punaiset univormut. Saksassa korkeimman oikeuden tuomareilla on punaiset kaavut. Punaisesta tuli Venäjällä vallankumouksen aikana kommunismin väri.
Punainen on edelleen vallan väri, ei vain politiikassa vaan myös uskonnossa ja vaikkapa Coca-Colassa.

Lähteenä: Intro to the reds. – Pigments through the Ages.

Puhdas punainen (Imperial Chinese Red)

Photo: Anna Amnell
Puhdas punainen on kiinalaisten muinainen onnen ja täydellisen ilon symboli. Sitä käytetään häissä esimerkiksi morsiuspuvun värinä. Usein otetaan kaksi sarjaa hääkuvia, toisessa morsiamella on punainen kiinalainen asu ja toisessa valkoinen länsimainen morsiuspuku.

Kiinalaisena uutenavuotena puhdas punainen yhdistetään kultaan - mitä enemmän kullanväristä, sitä varakkaampi uusi vuosi. Sain Kaakkois-Aasiasta vähän myöhästyneenä uudenvuoden kortin, jossa kulta kimaltelee niin kovasti, että oli vaikeaa ottaa valokuva.

Kortissa toivotetaan Gong Xi Fa Cai! Kortin vieressä seisovat perinteisiin asuihin pukeutuneet lapset pitävät käsissään keisarillista kolikkoa, vaurauden symbolia.

Lontoossa on huhtikuun 17 päivään 2006 asti näyttely: China: The three emperors :1662-1795 . Royal Academy of Art.

Sininen, valkoinen ja punainen - vaalipäivän värit

Sunnuntaiaamun vaalimainoksessa hymyili herttaisesti koko kansan sinivalkoinen muumimamma. Oli kuin olisi tullut kesä talven keskelle. Mutta tuskin kului puoli vuorokautta, kun sunnuntai-illan voitonjuhlassa piteli vaalien voittaja kannattajineen työväentalon lavalla monta metriä pitkää punaista, banderollilta näyttävää kangasta ja suurta kimppua punaisia ruusuja punaisten lippujen keskellä.

Kiitos vaan. Viesti tuli oikein selvästi perille meidänkin olohuoneeseen TV:n välityksellä: presidentiksi olikin valittu punainen Tarja. Viesti vahvistui maanantain Hesarissa. Suuressa lehtikuvassa oli hallitsevana tuo punainen symboli, Halosen kannattajien neuloma 24,4 metriä (maailmanennätys!?) pitkä punainen kaulaliina.

Eikö olisi aiheellista yhdistää tuon dramaattisen sunnuntain aamun ja illan värit tulevien kuuden vuoden symboliksi? Sininen, valkoinen ja punainen on tuttu yhdistelmä, jolla pääsee jo pitkälle ulkomailla. Sinistä, valkoista ja punaista on lukuisten valtioiden lipuissa, muun muassa rakkaitten ystävämaittemme Ranskan, Venäjän, Englannin ja Yhdysvaltojen lipuissa. Muitakin mahdollisuuksia,

Miellyttävän jännittävää vaalipäivää kaikille lukijoille

Kuva: Freefoto.com

Ei mitään satuolentoja

Seurasin pitkästä aikaa presidenttiehdokkaiden väittelyä televisiosta. Ei sitä kyllä väittelyksi voinut sanoa. Kumpikin vaikutti vähän hermostuneelta, mutta käyttäytyi suomalaisen hillitysti. Ei ollut mitään suurta dramatiikkaa eikä kaunopuheisuutta, mitä voi nähdä esimerkiksi Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden väittelyissä, ei terrierimäistä hyökkäämistä kuten Englannin alahuoneen suorasukaisissa, mutta hyvin muotoilluissa ja hymyhuulin esitetyissä puheenvuoroissa.

Kaksi varovaista suomalaista lakimiestä siinä keskusteli. Nuoret haastattelijat eivät uskaltaneet keskeyttää Halosen pitkiksi venyneitä esitelmiä, jotka eivät olleet hänelle edes eduksi. Niinistö kuunteli niitä hiukan huvittuneen näköisenä mutta keskeyttämättä. Jännitys vaikutti näihin kahteen henkilöön eri tavalla: toinen puhui liikaa ja toinen liian vähän.

Kiinnostavia olivat Halosen toivomus yhteistyöstä "jossain muodossa" tulevaisuudessa ja Niinistön "kannattaa ajatella tulevia kuutta vuotta eikä menneitä", kun Halonen vetosi jälleen siihen, että hänhän on presidentti.

Toivon Suomen muuttumisen
dokumentoimista myös blogeihin

Yllättävän harvat bloggaajat ovat kertoneet siitä, mitä ajattelevat näistä vaaleista. Toisaalta jokainen saa pitää tietenkin omina tietoinaan poliittiset mielipiteensä samoin uskontoa koskevat. Olen nähtävästi itse niin suurelta osalta pohjois-amerikkalainen, että minusta on luontevaa puhua avoimesti näistäkin asioista.

Mutta kannattaessani kristinuskoa tai Niinistöä olen kuitenkin samanlainen kuin ainakin puolet suomalaisista. Minusta on ollut tärkeää raportoida se, kuinka nukkuvien puolueen jäsenkin voi kiinnostua politiikasta. Muutamat Finlandia-palkintopäätökset ja Kiiltomato herättivät minut kuvitelmasta, että kaikkihan menee jo ihan kivasti ja tasapuolisesti.

Suomi muuttuu onneksi koko ajan avoimemmaksi ja vaikeitakin asioita uskalletaan jo käsitellä (vrt Helsingin Sanomat "Tuomio kommunismin rikoksille"). Halutaan olla ainakin osa Eurooppaa, jos ei ihan koko maailmaa.

(Kukat eivät ole tarkoituksellisesti eri kokoa. Ne ovat samaa Bloggerin kokoa.)

Vaalikysely

Photo: Freefoto.com
Via Hillitty kukko
1.“Annoitko äänesi ennakkoon, äänestätkö äänestyspäivänä, vai pihtaatko ääntäsi kuin naapuritilan isäntä työkalujaan vaikka ei niitä itse käytä?
2.Oliko/onko selvää ketä äänestät? Saako kysyä miksi? Jos saa: miksi?
3.Mitenkäs luulet että käy, tuleekohan toinen kierros vai pääseekö joku ehdokkaista kertarysäyksellä suoraan valtaistuimelle (ja/tai onko galluppeihin oikeisti uskominen)?
4.Sunnuntaina TV:n edessä klo 19.30 lähtien viimeiseen laskettuun ääneen asti?
5.Mitä pidit ehdokkaiden julisteista?”

1.Äänestin ennakkoon.
2.Täysin selvää. Tarvitaan uutta ajattelua, sillä Suomen poliittinen ilmastokin on muuttunut.
3.Tulee toinen kierros. Halonen ja Vanhanen ovat nolanneet itsensä juuri ennen vaaleja salailullaan.
4.Tietenkin seuraamme vaalin tuloksia.
5.En ole tarvinnut mainoksia enkä vaalikoneita. Suomi on ollut jo vuosikymmeniä kuin mutaan juuttuneet vankkurit. On aika lähteä liikkelle, ensin tehdä hyppy tälle uudelle vuosituhannelle ja sitten muiden kansojen mukana tulevaisuuteen.

Olen jättänyt äänestämättä lukuisissa vaaleissa. On tuntunut, että mikään ei kuitenkaan muutu. Nyt on jotakin uutta tapahtumassa. Ihmiset ovat jo muuttuneet avoimmemmiksi.

Suomen on pakko tulla toimeen muuttuneessa maailmassa. Siksi Suomi tarvitsee presidentin, joka tajuaa elämän tosiasiat ja sen, että me suomalaiset olemme kaikki samassa veneessä. Uskon, että Sauli Niinistö ymmärtää tämän ja toimii sen mukaan niillä oikeuksilla, joita presidentillä on. Presidentin valitseminen sukupuolen perusteella on seksismiä. Valitaan se, joka on paras.